Lisää monenlaista rooli- ja seikkailupelaamista
Jatkuu edellisestä bloggauksesta
Tällä kerralla mukana valokeilassa on kaksi keskenään hyvinkin erilaista digitaalista seikkailuroolipeliä. Kumpikin on hyvä peli omassa genressään. Yhteistä peleille on se, että ne ovat digi-roolipelejä, ja kummassakin sekä pimeys että valo on tärkeässä osassa.
 |
| Fear the Ripper, Reaper vai miten se mänj? |
 |
| Ihokarvat pystyyn nostattavaa hiippailua pimeän ja hämärän rajamailla |
Fear the Spotlight on itch.io:sta bongaamani pienimuotoinen minipeli, jossa on etenkin kokoonsa nähden paljon tutkittavaa, pohdittavaa, nähtävää, koettavaa ja tunnettavaa. Pelissä on lainattu hyvin graafista ilmettä jostain Lara Croftin, Max Paynen, Resident Evilin, Alone in the Darkin, ja ennen kaikkea Silent Hillin välimaastoista.
 |
| Astmapiippu auttaa, kun henki ei meinaa kulkea, tiedetään pelihahmonkin toimesta |
Polygonit, kontrollit, animoinnit, renderöinnit, varjostukset ja valoefektit ovat juuri niin kuin pitääkin. Peli näyttää ja tuntuu ihkaehdalta vintagelta, vaikka se onkin uusi retro-peli. Mitään nostalgialla ratsastamista ja päätöntä kopioimista tämä ei ole. Peli toimii hyvin omillaan ja toimisi erilaisellakin luukilla. Vaivalla ja tyylitajulla valittu ja rakkaudella vaalittu ulkoasu vain yksinkertaisesti vahvistaa pelin muutenkin vahvaa erityistä tunnelmaa. Lahjakasta ja erittäin toimivaa pelisuunnittelua.
Peli ei turhan paljon ohjaa, opasta tai neuvo. Pelaaja heitetään keskelle hieman kummallista, outoa, pelottavaa ja hämmentävää tilannetta. Mitä minä teen, missä minä olen, mihin minä menen, mitä minä oikein siellä aion tehdä sitten? Näitä ja paljon muuta saa pohtia aikalailla alusta loppuun asti. Riippuen omista toimista ja haluista toimia, selviää sitten enemmän tai vähemmän asioita tilanteitten taustoista. Ehkä jopa niitten todellsiista luonteista. Silti loppujen lopuksi pelaajalle jää enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Ja tässä tapauksessa se on vain hyvä asia. Mysteerien verhoa on osattu raottaa sopivan niukasti ja pitää homma sopivan mysteerisenä loppuun asti. Elämänmakuista. Harvoin sitä todellisuudessakaan saa asioihin kovinkaan luotettavia vastauksia hämärissä olosuhteissa.
 |
| ELÄ SIE VALOPIEE KILIJU SIINÄ. Muutenkin pelottaa ihan vietävästi. Pelin hienous onkin sen pelaajalle täkyinä heittämät vihjeet, vinkit, varjot, vilahdukset, välähdyjser, narahdukset, kilahdukset, kalahdukset, ja pelaajan sopivasti pimennossa pitäen. Mieli saa laukata vapaana luoden kauhua tajuntaan. Erittäin toimiva peli kaikin puolin. |
 |
Uuuuu, jea, ny lähtee hyvät meiningit! Ihavvaa, koska sifonkifiltterissäni önhh Synkkä Peili. |
Syphon Filter on toiminta-, vakoilu-, seikkailu- pulmanratkaisu- (-rooli-)-pelien pitkäikäinen sarja, jonka eri asia olen pelannut muunmuassa PSP:llä ja Playstation 2:lla ja 3:lla. Pelisarjan eri pelit ovat eräänlaisia toimintaroolipelien ja seikkailupelien sekoituksia. Riippuu pelin osasta ja sovituksesta pelilaitteelle, mihin suuntaan kulloinkin on kallistuttu. Pelien visuaalinen ja toiminnallinen tyyli taiteilee taasen jossain Bondien, kovaksikeitettyjen Vares-henkisten kyttien ja Matrix-gootteilujen välimaastossa. Synkkää on, salaliittoja ja rikollisuutta piisaa, sataa, on pimeää ja kaikki on muutenkin kovin kummallista, jännää ja niin kovin läyhää. Tietenkin, musiikki jauhaa taustalla kirskuen sähköisiä konerytmejä, ryyditettynä raastavan säröisillä kitarariffeillä
 |
| Mustasta peilistä mä itseni niin kovin synkkänä nääääännh... Mustan peilin Sifonkifiltteri PSPllä on sipivan kyberpunkhenkinen toimintaseikkailuropetus. Pelattavaa on tarjolla kiitettävästi ja peliä tykittelee ihan mielellään. Peli luo minulle ainakin hyvin pelin maailman osana olemisen ja usein eläydynkin vahvasti sitä pelatessa. |
Jatkan turinointia monenlaisista rooli- ja seikkailupeleistä seuraavassa bloggauksessa, tai kuten edellisessä blogituksessani totesin: "*TARINOINTI AIHEPIIRISTÄ, ELI MONENLAISESTA ROOLI- JA SEIKKAILUPELAAMISESTA, JATKUU SEURAAVISSA BLOGGAUKSISSA...*"
Kommentit
Lähetä kommentti