Masa matkaan jo käy ja hanhet ne vaan pelittää
Tuli juhannusta varten varauduttua viihteellä oikein kunnolla. Kirjastosta lainasin useamman pelin, että on varaa mistä valita. Ja pelattavaa useamman päivän ajaksi.
Inkan Aarretta pelattiin päivällä kolmistaan ja illemmalla pelattiin Hanhipeliä ja Masa Matkaajaa. Samassa laatikossa kun on kätevästi Tacticin julkaisemana kaksi vanhaa peliä, Hanhipeli ja Masa Matkaaja.
Kummatkin pelit ovat klassisia heitä noppaa ja kulje laudalla - pelejä. Näissähän liikutaan noppaluvun mukaan. Liikkuessa kohtaa kaikkea enemmän tai vähemmän kiinnostavaa, jos sattuu ruutuun missä tapahtuu jotain.
Muutoin kisataankin ihan suoraviivaisesti liikkuen pelilaudalla alusta loppuun. Hän joka ennättää ensimmäisenä viimeiseen ruutuun, on voittaja. Simppeliä ja idioottivarmaa. Eli apinakin osaa pelata suoraan boxista.
Etukäteen silmäilemällä Masa Matkaajan ja Hanhipelin numeroitujen tapahtumapaikkojen tapahtumia, totesimme ettemme pelaa kumpaakaan peliä säännöiltään täysin raakana sillään. Kumpaakaan, kun ei kiinnosta hahmojen epäreilu äkkikuolema (mihin ei voi vaikuttaa itse mitenkään) eikä turhan usein toistuvana, lähtöruutuun palautuminen. Eikä etenkään kaiken aikaa jumiutuminen milloin minkäkin satunnaisen "syyn" vuoksi.
Päädyimme sitten siihen, että pelatessamme, kumpikin luki toiselle tapahtumakohdan ääneen, ja jos tuntui heti että kohta on tarpeeton, ilkeä tai muuten tönkkö, niin hanini toimi tarinakohtien osalta pelijohtajana. Pistäen tarinaa uusiksi, reilummaksi ja vivaihteekkammaksi. Tämä osoittautui kummankin pelin kohdalla erittäin hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Hommasta tuli heti hauskempaa ja jännempää. Ja hanini oli kehitellyt vallan hyviä ja paljon tarinallisimpia versioita, verrattuna tapahtumaruutujen tapahtumaselityksiin. Tuli ihan eläydyttyä seikkailevan hanhen taikka matkailevan Masan rooleihin. Ja oli luontevaa lisäksi jutella tapahtumista hieman seikkailun edetessä. Ja rakentaa samalla tarinaa, oman peliroolin kautta. Paljon kivempaa kuin pelkkä nopan paiskominen.
Muistaakseni hani voitti hanhipelin, mie taasen voitin Masa Matkaajan. Tietyt junnauskohdaut olivat kyllä turhauttavia, kun niihin päätyi. Kummankin pelin kohdalla, voitto oli käytännössä arpapeliä ja sattumaa. Vaikka olisi ollut selkeästi johdossa, niin saattoikin jäädä jumittamaan, päätyä alkuruutuun tai koikkelehtimaan kahden kohdan välille. Ja tämä vaikka teimmekin ärsyttävimpien ja epäreilujen kohtien karsimista ja muokkaamista.
 |
| Masa Matkaajassa ei ole erillistä näyttävää loppuruutua, sillä Masa sekä lähtee kotoa ruudusta 1 että palaa kotiin ruutuun 1 |
Koska kummassakin pelissä on hauskoja ja seikkailullisia teemoja ja pelien pelaaminen oli hauskaa, jatkoimme tarinaelementtien kehittämistä lisää. Kenties joku kerta kirjoitan tänne roolipeliseikkailullisemmista lisämodauksista Masan ja Hanhipelin seikkailujen osalta. Jotain tällaista kun on omaksi huvikse tässä tekeillä.
Kommentit
Lähetä kommentti