Rooli-, lauta-, strategia- ja draamapelejä ja -kirjoja

Tervehdys armaat blogistani nautiskelevat lukijat ja kanssasieluiset peli-intoilijat!

Kuten olette aiemmista blogeistani kenties huomanneet, Tampereella on kirjastoissa erittäin hyvät valikoimat uusia ja vanhoja lauta-, rooli-, konsoli-, pakohuone-, roolileikki-, seura- ja korttipelejä. Myös alan kirjallisuutta on kiitettävästi. 


Varsinkin hyödyntämällä varausominaisuutta Piki-tietokannasta, voi kätevästi saada pinkan haluamaansa materiaalia lähikirjastoonsa. Tätä on tullut käytettyä hyödyksi iloiten. Ja nyt jotain mainintoja eri peleistä ja kirjoista mitä minulla on lainassa.


Diplomacy ja Risk ovat strategiapelien, diplomatiapelien ja kartan-valtaus/-hallinta -pelien klassikoita. Kumpikin peli toi aikanaan jotain uutta ja tai mielenkiintoista strategiapelien kentälle. Nyt kumpikin peli on saanut osakseen jo useamman uuden laitoksen ja version. Pelien alkuperäiset versiot kun ovat nykypelaajan silmin aika karuja ja aikansaeläneitä.


Kirjastosta olen lainannut kummastakin klassikko-strategiapelistä modernisoidut/päivitetyt versiot, joissa pelejä on tuotu lähemmäs nykyajan pelaajan tarpeita. Pelilaatikot ovat komeat ja näyttävät, pelikartat ja ohjeet ovat ainakin riittävän selkeitä, ja pelien ulkoasut ovat omalla pelkistetyn hillityllä tavalla komeita. 


Lainassa  minulla oleva versio Diplomacysta on 2008 ilmestynyt englanninkielinen julkaisu. Riskistä lainassa on 2010 ulostullut norjalainen julkaisu, jonka ohessa tulee mukana tulostetut suomenkieliset ohjeet. Kummassakin pelissä, etenkin Riskissä, on saatavilla materiaalia lisää internetissä.


Riskissä on melkoisen iso pelilauta ja muovisia pelinappuloita piisaa ihan kivat määrät. Nappulat ovat yksinkertaisen tyylikäitä, muovisia ja kooltaan sellaisia että ne sopivat sekä lapsen että isompinakkisemmankin sormiin riittävän hyvin. Lisäksi kivan värikkäitä ja selkeitä kortteja, ja värikäs mutta selkeä ohjekirja. 


Tällaisena uudempana, helpommin lähestyttävissä olevana, versiona, Risk on aiempaa ketterämpi sisäistää ja pelata. Koska peli on monelta osin kuitenkin pysytellyt vanhassa hyvässä, on peli perustaltaan sama kuin aina ennenkin. 


Norjalaisissa säännöissä on 3-5 henkilöle sekä tutustumistason säännöt aloittelijoille että säännöt ihan klassiseen perus-Riskiin. Lisäksi säännöt tarjotaan myös kaksinpeluuseen. 


Kirjaston kappaleessa suomenkielisinä sääntöinä on hieman eri version säännöt, mutta selvästi nappulat ja kartat ovat eri ilmeestä huolimatta yhteensopivia. Tämäkin osaltaan todistaa pelin pysyneen pitkälti samanlaisena laitoksesta toiseen. 


Suomenkielisinä sääntöinä tarjotaan 3-6 pelaajalle Maaimanvalloitus-Riskiä ja kaksinpeluu-Riskiä. Lisäksi vaihtoehtoisina pelitapoina on  3-6 pelaajan Tehtävä-Risk ja 4-6 pelaajan kahdessa joukkueessa pelattava Joukkue-Risk. 


Puhutaan sitten norjalaisesta tai suomalaisesta boksista, ja sen eri peliversioista, niin RISK on aina Risk. Peli on mekaanisesti ja säännöiltään suhteellisen yksinkertainen. Idean oppii nopeasti ja säännöt eivät ole turhan vaikeat. Peliin olennaisesti kuuluva  neuvottelu- ja liittoutuma-strategiointi, salailu, bluffaaminen ja huijaaminen on se mikä tekee toisaalta pelistä mielenkiintoisen, mutta toisaalta pitkäkestoisen. 


Risk onkin niitä pelejä joita syystä kutsutaan pitkiksi ja raskaiksi strategiapeleiksi. Ei varsinaisesti sovellu lyhytpinnaisille ja helposti tylsistyville. Pitkien junnaavienkin sessioitten ystäville tämä on syystäkin klassikko ja yhä rakas. 


Diplomacyn 50.-vuotisversio on Riskin uusioversioitten rinnalla laatikoltaan, pahvinappuloiltaan, julkiasultaan, sääntövihkoseltaan ja tyyliltään hillitympi. Silti se on omalla tapaansa tyylikäs ja näyttävä. 


Kuten Riskissä, sääntöjä ei ole turhan paljon, ne ovat yksinkertaiset, aika helposti selitettävissä ja opittavissa. Lisäksi, pelissä parhaiten säännöt osaavan on hyvä olla Diplomacya pelattaessa pelinjohtajana. 


Diplomacyn ehdottomasti parasta antia on diplomatiakierrokset ja niillä tehtävät neuvottelut ja sopimukset. Se miten sitten kukin noudattaa sopimuksia onkin oma hermoilun aiheensa. Valtasuhteet voivat muuttua odottamattomasti ja näin ollen voitto- ja häviö ovat varmoja vasta tapahtuessaan. Kuten arvata saattaa, peli koettelee pelaajien hermoja, ystävyyssuhteita ja voi venyä raastavan pitkäksi. Ei pikapelien ja reilujen pelien ystäville. Riskin ja Diplomacyn välillä, oma diggariuteni kohde on Diplomacy. 


Pendragon (3. laitos) ja Prince Valiant ovat Chaosiumin julkaisemia roolipelejä, joista toinen sijoittuu kuningas Arthurin taruihin ja Prince Valiant Prinssi Rohkean maailmaan, joka on omanlaisensa näkemys Arthurin taruista. Kummassakin pelissä Greg Staffordilla (Rune Quest -roolipelin ja Glorantha -maailman luojan) on tukevasti näppinsä mukana. Kumpikin on siis omanlaisensa versio Basic Roleplaying -systeemistä. Painotuseroja realistisuudessa ja eeppisyydessä on pelien kesken. Pendragon on vallan yksityiskohtainen, realistisehko ja simulatiivinen. 


Prince Valiant on kansikuvansakin mukaan The Story-Telling Game, joka todellakin on tarkoitettu ennenkaikkea tarinankerrontaan ja eeppisten tarujen luomiseen roolipelaamisen kautta. Myös mekaanisesti on eroja. Pendragon käyttää noppia kun taasen Prince Valiantissa on pelin tyyliin ja tunnelmaan sopiva kolikonheitto-systeemi ongelmanratkaisumekaniikkana. Näistäkin peleistä kirjoitan blogissani varmasti myöhemmin lisää. 

DRAAMAKKA on päällisin puolin mielenkiintoinen ja paljon lupauksia herättävä kirja jossa on monenlaisia materiaaleja opettamista, havainnolistamista ja opiskelua elävöittämään draama-materiaalilla.  Valitettavasti teos on turhan paljon Dyydsonien 100 tavan tylsyydentappoteoksen kaltainen. Kiva plärätä ja poimia ihan jees ideoita sieltä täältä, mutta kokonaisuudessaan teoksessa ei ole paljoakaan oikeasti käyttökelpoisia materiaaleja. Etenkään sellaista mitä voisi käyttää sillään ja jota ei olisi muualla paremmin jäsenneltynä. Etenkin tietyt osat ovat käyttökepoisimmillaan, varsinkin käytettynä per ce, Over the Edge the 3rd tai Paranoia - skenaariomateriaalina. Kuten esim. CV:n suunnittelu ryhmätyönä työkkärin tietokantaan. Ahh, kuinka inspiroivaa. Tosin aivan eri syistä kuin kirjoittajat ovat yhdessä aivoriihenneet. Priceless shite. 


501 peliä sisältää kirjaimellisesti esittelyt ja ohjeet 501 pelistä ja leikistä. Mukana on ulkoleikkejä ja - pelejä, arvoituksia, visailuja, domino-, noppa-, kortti-pelejä, roolileikkejä, pallopelejä ja paljon muuta. Kirjassa on leikittävää niin lapsille kuin aikuisille. Pienille ja isoille ryhmille. 


Suosikkejani kirjasta ovat Eläinten olympialaiset, Golf-Pasianssi, Hovi sylikkäin, Ilkeät noidat, Jalkkista paperilla, Kauhuleikki, Keittiömestari Paavo Pata, Kiemurtelevat käärmeet, Kilpa-ajot, Kovakuoriainen, Kuka olen, Laivanupotus, Murhaaja iskee silmää, Murhaaja pimeässä, Noppagolf, Osu laatikkoon, Piirrosketjut, Rännistä alas, Tarinapiiri, Varas kiinni!, ja Versot. Kirjassa on monta muutakin oivaa seurapeliä, leikkiä ja ajanvietettä. 

Mikko Saaren kirjoja olen tuonut esille blogissani ennenkin. UUDET LAUTAPELIT on yksi Saaren esimerkillisen hyvin tehdyistä pelejä esittelevistä kirjoista. Lautapeleistä on huima määrä esittelyitä ja sääntötiivistelmiä. Huiman hieno kirja. Tästäkin kirjoitan blogissani varmasti myöhemmin enemmän. Tässä jo nyt innostunut lukusuositus. 

Pelaamisen, lukemisen ja leikkimisen iloa! 

Kommentit

Suosituimpia blogeja (viim. 30 pvän ajalta)

OUIJA (2014) DVD

Inspiraatiokuvia 5

Eat Locals (2017)