Synkkää satua, roolileikkiä ja hurrjaa menoa

Errrrittäin rrrrrajun rrrrrrräääääyhällistä kesäkuuta rakkaat lukijani 

Meikäabena (kuvassa yllä vasemmalla) tuli toden totta polkupyörällä karauttaneeksi villinä laukanneen soittotoverini Eskelisen kiinni. Tämän kunniaksi hain lähikaupasta limua ja välipalaa treenievääksi ja siirryimme yhdessä treenaamaan perjantaimme ratoksi. 

Treenit menivät mainiosti. Hauskaakin oli. Hyvä niin. Musisoinnin oheen sopi myös runoutta ja asiainpuhumistakin. Hiki tuli soittaessa. Eskelinen saattoi miut lähelle kotiani ja karautin loppumatkan pyörällä polkien, enkä sitä jalkaisin taluttaen. 

Kotona jatkoin muutaman kirjan limittäin lomittain lukemista. Niistä mainittakoon jotain. SYNKKÄ SATU on mielenkiintoinen ja kiitettävän monipuolinen tarinakokoelma kauhukertomuksista ja kummitustarinoista. Suurin osa teksteistä on alunperin julkaistu lehdissä, lehtisissä, omakustanteissa ja pienipainoksisissa kokoelmakirjoissa. 

Kirjoittajina on monenlaisia kirjailijoita ja harrastelijoita. Kaikissa teksteissä kuitenkin on, fantasiaelementeistä huolimatta, tietty kansanomaisuus, arkipäiväisyys ja rahvaanomaisuus. Kansantarujen ja menneen ajan urbaani- ja ruraalitarinoitten aito henki. 

Pelintekijänä ja peliharrastajana tuli kiinnitettyä huomiota siihen kuinka monessa kokoelman tarinassa mukana oli seuraleikkejä, yhteistä tarinankerrontaa, erilaisia korttipelejä ja shakinpeluuta. Ja sulavana osana tarinaa, joko tuoden siihen jotain lisäulottuvuutta taikka kuljettaakseen tarinaa eteenpäin. 

Tämä näkyy myös kirjan julkiasussa kantta myöten. Pelkistetty kansi pelikortteineen, kalloineen pokerimerkkeineen(/-pöytineen), ja kalloineen on komea, ja kuljettaa lukijan mainiosti pelien, mystiikan, symboliikan ja taikavoimien maailmaan.

Tykkäsin kirjasta. Sen monipuolisuudesta, kompaktiudesta, viihdyttävyydestä, jännittävyydestä, pelottavuudesta, leikillisyydestä, pelillisyydestä, rentodesta, ja hauskuudesta. Inspiroiva teos moninpuolin. Herätteli ainakin meikäabenan aivosoluissa useammankin roolipeliseikkailun idean. 

Toinen kirja mitä ole viime aikoina lukenut hartaudella, pelikirjojen ohella, on klassinen Agatha Christien KORTIT PÖYDÄLLÄ. Kirja sisältää niin etsivätarinoitten kuin murhamysteerien perusrakennusaineiksi muodostuneita elementtejä. Suljetun huoneen murhamysteerin tematiikasta lähtien. Tarina on silti kestänyt yllättävän hyvin ajankulua, ollen yhä jännä, hauska ja viihdyttävä. 

Olennaisena osana kirjassa kaikkien limittäin lomittain tapahtuvien etsivähommien ja epäilysten verkostojen ohella on korttipelien pelaaminen, erilaiset pelistrategiat ja bluffaaminen. Kirjassa Bridge sääntöineen, strategioineen, pistekortteineen ja pelityyleinen, näyttelee hyvin olennaista osaa tarinassa. Niin tärkeää, että kuvituksen osana on kirjassa murhan aikana bridgeä pelanneitten pistekortit. 

Kirja on korttipeli-, murhamysteeri- ja dekkariteemoillaan sen verran monipuolinen ja vekkuli, että kirja herättää paljon pelikohtaus- ja seikkailuideoita. Myös pakohuone- ja mysteeri-seurapeleihin kirjasta hyppäsi tajuntaani ideoita. 

Jostain kumman syystä kirjaa tuli luettua silläkin mielellä että sen monet osat voisivat tapahtua hyvinkin pelipöydässä tai seurapelin aikana. Kirjan erinäiset tilanteet voisivat hyvinkin tapahtua Mafia/Werewolf - roolileikkisessiossa, Trail of Cthulhua roolipelatessa, tai esim. Arkam Horroria tai vastaavaa roolikasta lautapeliä pelattaessa. Monin puolin siis inspiroivaa ja viihdyttävää luettavaa. 

Kirjojen lukemisen ohella olen kirjoittanut ja päätoimittanut matskua Bettah Bodeehschz magazinen toiseen numeroon. Sivuja on peräti 89 tällä hetkellä. Lehdessä ilmestyy mm. Aforismeja, taidekuvia, pohdiskelevia tekstejä, Liam Thompsonin eräs pelisysteemi, ja läjäpäin seurapelien sääntöjä mitä olen koonnut ja muokannut uusiksi, tehnytkin varta vasten uusia. 

Tänään tuli polkaistua Oswaldille fillarilla. Siellä kahteltiin Nurse DVD ajankuluksemme ja olihan se yhtä rakastettavan kalkkunainen splätteri kuin mitä muistelinkin. Leffan kahtomisen lisäksi puhuimme mm. kortti-, rooli- ja seurapeleistä, ja katselimme erästäkin kirjoitus-inspiraatiopakkaa, johon palaan vielä myöhemmin blogissani. Tuli piirrettyä myös ylläoleva Pingviinikuva Oswaldista BätHämilässä. 

Että kyä ny kuulkaas on niin että on se hurjanrajjjua tämä miun elämä 😁 Toivotan kaikille just ja juuri niin vauhdikasta tai vauhditonta eloa kuin kellekin on hyväksi...