Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Puntala Rock se jälleen kerran tuli, oli, meni ja mullisti Extinction of Mankind säätää lavalla, meikäaabbena kera sammakin eturivissä ihmettelee maailmaa keskiyön aikaan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kuvan otti Minna Sandt. Se, että mie olin Puntala Rockissa tänäkin vuonna, ei varmaan yllättänyt ketään. Tänä vuonna kelit suosivat enimmäkseen festivaalia. Varsinaista sadetta oli vasta lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana, kun Puntala-Rock oli jo loppumaisillaan. Vastaavasti ei ollut myöskään turhan kuuma. Viileä oli ajoittain, mutta se ei ole ongelma alkuunkaan, kun varustautuu sopivalla määrällä vaatteita. Perjantaina Lempäälässä ennen kuin vyöryimme kaupungista kohti festivaalialuetta. Tämä tässä on nk. selehvie eli omakuvatus. Puntala Rockissa tuli nähtyä tänä vuonna festivaalilla kävijöiden toimesta muun muassa bofferointia eli pehmoaseilla "kamppailua" useampaankin otteeseen. Keskiaika- ja pronssiaika-pukeutujiakin oli ihastuttavan paljon paikalla. Ja kute...

Tervehdys tupaan kaikelle kansalle! Kuten kansa lienee huomannut, on tämä blogi ollut aika hiljainen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen keskittynyt aktiivisen bloggaamisen sijaan omaan yksityiselämään. Olen viettänyt aikaa rakkaitten ja ystävien kanssa. Olen reissannut kotimaassa. Keskittynyt omaan ja läheisteni jaksamiseen ja terveyteemme. Olen järjestellyt asuntoa ja asioita vallan pitkäjänteisesti. Ajattelin rikkoa ensin hiljaisuuden julkaisemalla roikkumaan jääneen miniraportin Praedor Pispalan kirjastolla. Nyt kirjoitan kertoakseni yleisesti kuulumisistani. Mie ihan itte. Kuvaaja: mie eli Krisse Tuominen. Olen nauttinut pitkäaikaisten ystävieni ja uudempienkin tuttavien kanssa tapaamisesta. Siitä, että olemme käyneet kävelemässä yhdessä. Ulkokuntosalilla yhdessä treenaamisesta. Luontohetkistä. Museoissa käynneistä. Näyttelyistä nauttimisesta. Ystäväni Iines kuvasi minut Vapriikin Pelimuseossa Praedorin äärellä. Olen hiljattain käynyt sekä Vapriikissa että Muumimuseossa...

 Praedoria pelautettiin ja pelattiin riemuiten Etukäteen oli 5 ilmoittautunutta ja yksi varasijalla. Edellisiltana totesin, että Rollaattorimarssille osallistuminen sai polveni kipuilemaan aivan liikaa. Suosiolla luovutin varasijalaiselle oman paikan pelipöydässä. Pelipäivänä kamuni, joka oli myös marssilla, totesi, ettei pysty istumaan noin pitkää sessiota paikoillaan, joten totesimme, että neljä tervettä pelaajaa Praedor-pitoihin piisaa pelinjohtaja Villelle enemmän kuin hyvin.  Aiemmasta poiketen, Villelle annoimme käyttöön kaksi pöytää, joten peliporukka sai istua leveästi pöytien äärellä. Otimme pienen pöydän sivustalle, jossa omalla porukalla pelasimme ja touhusimme omia juttujamme. Tämä sopi hyvin ja kaikilla oli mukavaa. PS. Anteeksi, että jutun julkaisussa kesti. Joskus vaan pelit rullaa niin, siteeratakseni erästä klassikkolyriikkaa.