Liikunnan riemua ja elämänilo
Oli kyllä hienoa, kun eilen pystyi taas penkkaamaan. Erittäin pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Pääasia, että voi ja saa penkata ja kroppa kesti muullakin kuin 8,5 kg tangolla tekemisen. Peräti 20 kg voimanostotangolla penkkasin. Voi sitä autuutta ja hurmaa! ;-)
Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä.
En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla.
Urheilukenttien, pururatojen, (leikki)puistojen, liikuntapuistojen yms. kehonpainoharjoittelupaikat, apina- ja ramboradat ja muut ulkokuntosalit ovat tulleet elon aikana hyvinkin tytyksi osana omaa kunto- ja voimaharjoittelua.
Lisäksi itselle kaikkein kotoisampia ovat voimailun ja toiminnallisen harjoittelun kellari-, talli- ja hallisalit, jollaisissa nykyäänkin käyn satunnaisesti: Steel Body Tampereella, Kp Gym Turussa, Paja Gym Nokialla, ja Every Body Tampereella. Noissa keskitytään omaan tekemiseen eikä pullisteluun ja peilaamiseen.
Viimeisen vuoden aikana olen enenevässä määrin keskittynyt oman kotikuntosalin paremmaksi omiin, hanin ja lapsienkin tarpeisiin hiomiseen. On kaksikin penkkipunneruspenkkiä, joista toisessa on varmistajan koroke. On leuanveto- ja dippimahdollisuus erilaisilla tavoilla ja otteilla. Vatsa- ja selkälihoja voi kurittaa sekä laitteilla että monin muin tavoin. On siirreltävät kyykkytelineet. On pinkka vastus- ja jumppakumeja. Erilaisia rautoja: voimanostotanko, pumppitanko, ez bar, fussball bar, etc. On punnerruskahvoja, ab wheelia, erilaisia giryoita (eli kahvakuulia), on penkkipaitoja, kyykky- ja vetopukuja, jne, Harrisin Recoileja (nk. slingshotväline), erilaisia vöitä, rannesiteitä, jne...
Lisäksi kodinulkopuolella on toinen paikka missä miulla mahdollisuus käyttää esim. omaa voimakelkkaa, tehdä otevoimaharjoitteita yms. Eli repertuaaria liikkumismahdollisuuksiin on vahvasti omasta takaa. Ja se on hienoa, että näin on. Kaikki välineet, varusteet yms., ei ole mitään state of art -huipputamineita, moni on käytettynä tai b-/c-luokan poistoina hankittuja, itse tahi tutun tekemiä, ja muutenkin välineistössä ja salin koostamisessa on aika omannäköinen ote ja tyyli. Ja hyvä niin. Oma sali, oma tupa, oma lupa, oma staili. Näinhän se pittee mennäkin.
On mukava, kun voi valita itse minkälaisessa vaatetuksessa, seurassa, valaistuksessa, yms. sitä hommansa hoitelee. Tekeekö rauhassa joogaa tai meditaatiota. Laittaako Hevisauruksen raikaamaan ja tekee omapainoharjoitteita, kuunteleeko Terveitä Käsiä ja tekee hiit-treeniä vaiko tekeekö hiljaisuudessa voimanostotreeniä.
Erittäin hienoa on myös, että oma kumppani (plus skidiläiset) ja monet ystävät (plus naapurustoa) tykkäävät käydä jakamassa meillä kotisalilla tahi voimanais- ja otevoimapaikassamme liikunnan riemua ja iloa kanssamme. Nauru raikaa ja rauta nousee, NAM!
Todella upeaa on myös että erinäisiä työpaikoissani (teen hommia sekä osa-aikaisesti että freelancerina) on täysin normaalia ja mahdollista, että palavereissa ja työhommissa ihan jopa velvoitetaan pitämään jumppapallolla, kuntopyörällä yms. huolta omasta kehosta ja mielestä.
Koen olevanikin hyvin siunattu ja etuoikeutettu, että 38 vuotiaana voin elää liikunnanriemuisaa ja omannäköistä elämääni mainiosta seurasta ja meiningistä nautiskellen. Kiitos teille kaikille ihanille tyypeille ja hyvää riemuisaa perjantaita! T. Krisse Tuominen.
Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä.
En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla.
Urheilukenttien, pururatojen, (leikki)puistojen, liikuntapuistojen yms. kehonpainoharjoittelupaikat, apina- ja ramboradat ja muut ulkokuntosalit ovat tulleet elon aikana hyvinkin tytyksi osana omaa kunto- ja voimaharjoittelua.
Lisäksi itselle kaikkein kotoisampia ovat voimailun ja toiminnallisen harjoittelun kellari-, talli- ja hallisalit, jollaisissa nykyäänkin käyn satunnaisesti: Steel Body Tampereella, Kp Gym Turussa, Paja Gym Nokialla, ja Every Body Tampereella. Noissa keskitytään omaan tekemiseen eikä pullisteluun ja peilaamiseen.
Viimeisen vuoden aikana olen enenevässä määrin keskittynyt oman kotikuntosalin paremmaksi omiin, hanin ja lapsienkin tarpeisiin hiomiseen. On kaksikin penkkipunneruspenkkiä, joista toisessa on varmistajan koroke. On leuanveto- ja dippimahdollisuus erilaisilla tavoilla ja otteilla. Vatsa- ja selkälihoja voi kurittaa sekä laitteilla että monin muin tavoin. On siirreltävät kyykkytelineet. On pinkka vastus- ja jumppakumeja. Erilaisia rautoja: voimanostotanko, pumppitanko, ez bar, fussball bar, etc. On punnerruskahvoja, ab wheelia, erilaisia giryoita (eli kahvakuulia), on penkkipaitoja, kyykky- ja vetopukuja, jne, Harrisin Recoileja (nk. slingshotväline), erilaisia vöitä, rannesiteitä, jne...
Lisäksi kodinulkopuolella on toinen paikka missä miulla mahdollisuus käyttää esim. omaa voimakelkkaa, tehdä otevoimaharjoitteita yms. Eli repertuaaria liikkumismahdollisuuksiin on vahvasti omasta takaa. Ja se on hienoa, että näin on. Kaikki välineet, varusteet yms., ei ole mitään state of art -huipputamineita, moni on käytettynä tai b-/c-luokan poistoina hankittuja, itse tahi tutun tekemiä, ja muutenkin välineistössä ja salin koostamisessa on aika omannäköinen ote ja tyyli. Ja hyvä niin. Oma sali, oma tupa, oma lupa, oma staili. Näinhän se pittee mennäkin.
On mukava, kun voi valita itse minkälaisessa vaatetuksessa, seurassa, valaistuksessa, yms. sitä hommansa hoitelee. Tekeekö rauhassa joogaa tai meditaatiota. Laittaako Hevisauruksen raikaamaan ja tekee omapainoharjoitteita, kuunteleeko Terveitä Käsiä ja tekee hiit-treeniä vaiko tekeekö hiljaisuudessa voimanostotreeniä.
Erittäin hienoa on myös, että oma kumppani (plus skidiläiset) ja monet ystävät (plus naapurustoa) tykkäävät käydä jakamassa meillä kotisalilla tahi voimanais- ja otevoimapaikassamme liikunnan riemua ja iloa kanssamme. Nauru raikaa ja rauta nousee, NAM!
Todella upeaa on myös että erinäisiä työpaikoissani (teen hommia sekä osa-aikaisesti että freelancerina) on täysin normaalia ja mahdollista, että palavereissa ja työhommissa ihan jopa velvoitetaan pitämään jumppapallolla, kuntopyörällä yms. huolta omasta kehosta ja mielestä.
Koen olevanikin hyvin siunattu ja etuoikeutettu, että 38 vuotiaana voin elää liikunnanriemuisaa ja omannäköistä elämääni mainiosta seurasta ja meiningistä nautiskellen. Kiitos teille kaikille ihanille tyypeille ja hyvää riemuisaa perjantaita! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti