Onnistunut ilo
Maastaveto on parhaimmillaan ja ihanimmillaan iloittelua joka aiheuttaa vakavaa hurmostilaa. Ollut selän revähdyksen, kyljen venähdyksen, polven muljahduksen ja nilkan kipeytymisen jälkeen tässä käytännössä kahden kuukauden mavetreenitauko. Olen tehnyt kuivaharjoitteluna selkä- ja lantioliikkuvuustreeniä, vastuskumilla maven apuliikkeitä, pelkällä tangolla ja harjanvarrella kuntouttavaa jumppaa, mutta nyt vasta eka maastavetotreeni.
Otin treenaamisen ajan kanssa kiireettä ja nostettiin hanin kanssa vuorotellen. Mukana menossa oli myös uusi perheenjäsenemme MaveGuruGorilla. Näytti meille mallia ja kannusti nostoissa. Siinä on kyllä senseitten sensei. Parasta koutsinkii evö.
Lämmittelyksi tangolla muutamaa toistoa ja tämä kertaa kolme. Tämän jälkeen kolmosia: 30 kg, 40 kg, 50 kg, 60 kg, 70 kg. Tovi taukoa, ittensä kokoilua, vieläkin enemmän liikkuvuus-, lantio- ja selkäjumppaa kuin mitä tuli tehtyä edellisissä raudoissa. Lopputuloksena erittäin onnistunut, teknisesti lähes täydellinen, räjähtävän nopea ykköstoisto 80 kglla, kera stopin loppusuoristuksen jälkeen ja maltillisesti laskien alas.
Selän tunnustelua ja kun ei tuntunut mitenkään oudolta, vaan paremminkin hyvältä, niin tein lisää pikavenyttelyitä, liikkuvuusjumppaa ja valmistauduin 90 kg nostoon samalla huolellisuudella ja jännityksellä kuin yleensä valmistautuisin 200 kg nostoon.
En muista milloin viimeksi olisin yhtä hyvin ja huolellisesti hakenut asentoa ja rohkeutta maastavetoon kuin nyt, Silti hermoilin ja hosuin hieman lähdössä, ja asentoni ja liikkumiseni alussa ei ollutkaan niin kohdillaan kuin hermoilultani luulin, ja meni liian etupitoisesti ja rauta oli turhan pitkään edessä liian kaukana jaloista, joka tietenkin tekee turhankin höpöö nimenomaan alaselälle. Eli juuri sille osalle, joka on tässä toipumassa revähdyksestä.
Tulipa sitten heti testattua selän kestävyyttä ja kestihän se. Pientä kipuilua oli, mutta venyttelyn ja rentoutumisen jälkeen, selkä on jokseenkin sellainen kuin se nykyään muutenkin on. Ei ihan terve vielä, mutta melkein.
Uskokaa tai älkää, niin nyt olin poikkeuksellisen riemuisa ja innostunut treenin aikana ja jälkeen. Oikein tunsin herääväni eloon tehdessä tätä maastavetotreeniä. Ei haitannut, että painot oli pienet tai että tällainen pienimuotoinen nopeustreeni oli etenkin alussa hieman tunnustelevaa ja vain suhteellisen nopeaa. Mutta oli hienoa huomata, että kun huomattiin että homma toimii eikä turhaan varovaisuuteen ole, niin homma todellakin meni kohdilleen ja sujuvasti. Viimeinen nostokin oli hyvä opinpaikka. Pitää olla tarkka lähtöasennon ja alun maastairrotuksen kanssa. Kyllä se siitä taas alkaa sujua, vaikka tässä onkin menossa myös aiempaan tyyliini nähden tekniikan vaihto.
Tiivistäen, oli mukavaa todeta, että selkä kestää ihan jees jo, ja tuli todella hyvä mieli. Nyt on kolme lajia testattu jo. Kyykyssä tehty, oliko se nyt 70 kg vai enemmän, penkissä 70 kg ja mavessa 90 kg. Tästä on hyvä pikkuhiljaa aloitella kohti jonkinlaista varsinaista voimanostotreenausta kera ohjelman. Todella hyvä mieli nyt! Erittäin hyvää viikonloppua teillekin! T. Krisse Tuominen.
Otin treenaamisen ajan kanssa kiireettä ja nostettiin hanin kanssa vuorotellen. Mukana menossa oli myös uusi perheenjäsenemme MaveGuruGorilla. Näytti meille mallia ja kannusti nostoissa. Siinä on kyllä senseitten sensei. Parasta koutsinkii evö.
Lämmittelyksi tangolla muutamaa toistoa ja tämä kertaa kolme. Tämän jälkeen kolmosia: 30 kg, 40 kg, 50 kg, 60 kg, 70 kg. Tovi taukoa, ittensä kokoilua, vieläkin enemmän liikkuvuus-, lantio- ja selkäjumppaa kuin mitä tuli tehtyä edellisissä raudoissa. Lopputuloksena erittäin onnistunut, teknisesti lähes täydellinen, räjähtävän nopea ykköstoisto 80 kglla, kera stopin loppusuoristuksen jälkeen ja maltillisesti laskien alas.
Selän tunnustelua ja kun ei tuntunut mitenkään oudolta, vaan paremminkin hyvältä, niin tein lisää pikavenyttelyitä, liikkuvuusjumppaa ja valmistauduin 90 kg nostoon samalla huolellisuudella ja jännityksellä kuin yleensä valmistautuisin 200 kg nostoon.
En muista milloin viimeksi olisin yhtä hyvin ja huolellisesti hakenut asentoa ja rohkeutta maastavetoon kuin nyt, Silti hermoilin ja hosuin hieman lähdössä, ja asentoni ja liikkumiseni alussa ei ollutkaan niin kohdillaan kuin hermoilultani luulin, ja meni liian etupitoisesti ja rauta oli turhan pitkään edessä liian kaukana jaloista, joka tietenkin tekee turhankin höpöö nimenomaan alaselälle. Eli juuri sille osalle, joka on tässä toipumassa revähdyksestä.
Tulipa sitten heti testattua selän kestävyyttä ja kestihän se. Pientä kipuilua oli, mutta venyttelyn ja rentoutumisen jälkeen, selkä on jokseenkin sellainen kuin se nykyään muutenkin on. Ei ihan terve vielä, mutta melkein.
Uskokaa tai älkää, niin nyt olin poikkeuksellisen riemuisa ja innostunut treenin aikana ja jälkeen. Oikein tunsin herääväni eloon tehdessä tätä maastavetotreeniä. Ei haitannut, että painot oli pienet tai että tällainen pienimuotoinen nopeustreeni oli etenkin alussa hieman tunnustelevaa ja vain suhteellisen nopeaa. Mutta oli hienoa huomata, että kun huomattiin että homma toimii eikä turhaan varovaisuuteen ole, niin homma todellakin meni kohdilleen ja sujuvasti. Viimeinen nostokin oli hyvä opinpaikka. Pitää olla tarkka lähtöasennon ja alun maastairrotuksen kanssa. Kyllä se siitä taas alkaa sujua, vaikka tässä onkin menossa myös aiempaan tyyliini nähden tekniikan vaihto.
Tiivistäen, oli mukavaa todeta, että selkä kestää ihan jees jo, ja tuli todella hyvä mieli. Nyt on kolme lajia testattu jo. Kyykyssä tehty, oliko se nyt 70 kg vai enemmän, penkissä 70 kg ja mavessa 90 kg. Tästä on hyvä pikkuhiljaa aloitella kohti jonkinlaista varsinaista voimanostotreenausta kera ohjelman. Todella hyvä mieli nyt! Erittäin hyvää viikonloppua teillekin! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti