Innostunut olo
On kyllä todella jumalaisen ihana olo, kun sai tehtyä voimatreeneissä aina vain enemmän. Selkä kestää arkea, erinäisiä askareita ja työhommiakin lähes normaalisti. Ei tässä missään ennätyskunnossa olla, mutta olen kovin onnellinen, etten ole enää tavanomaistakin raihnaisempi ja vaivaisempi. Oi tätä elämänriema, kun kroppa kuntoutuu askel askeleelta, ja sen oikein tuntee kuinka keho kestää enemmän.
Eilen illalla tuli penkattua ja olin niiiiin fiiliksissä kun selkä antoi myöten mennä peräti 70 kgeen asti. Tästä se riemu repee ja uusi nousu alkaa. Olen ihan täpinöissäni kun selkä kuntoutunut siihen kuntoon että pystyn elämään suhteellisen normaalisti ja penkkipunnertamaankin edes kevyesti.
Tänään lauantaina heräsin kohtuullisen virkeänä. Heräämisen älkeen venyttelin ja jaloittelin hieman. Aamupuuhien jälkeen on syöty hanin kanssa hyvin, rakasteltu hyvin ja suunnitelmissa harrastaa sekä nusitaimia että safkaa lisää, joitten jälkeen nautiskelukimarassa luvassa maastavetoa. Vaikka omin sanoin tämän totean, niin minusta tämä on ihan best tapa viettää lauantain iloisen.
Maastavedossa hanin tarkoitus tehdä nopeustreeniä. Meikäabena taasen tutustuu loukkaantumisen jälkeen maveen uudestaan. Pientä raudan tunnustelua, että mitä selkä tuumaa siitä ajatuksesta, että maastavetoa tehtäisiin ylipäätään jollain muulla kuin harjanvarrella tahi mummojumppakumeilla.
Olen erittäin onnellinen, iloinen ja innostunut siitä että loukkaantumisen jälkeen olen pystynyt nyt sekä kyykkäämään ja penkkaamaan, ja apuliikkeitten valikoimakin laajenee ja voi vähän lisätä rautaa apuliikkeissäkin tankojen lisäksi. Silmissäni välkkyy jo FPOn kansalliset voimanostokisat Bullfarmilla joulukuun toisena päivänä, mutta sitä ennen on hommia tehtävänä paljon. Pitkä tie kuntoutumista ja kuntouttamista, ja paljon kunto-, liikkuvuus- ja lajitreeniä. Ja jos mahdollista, käy otevoimakisoissa lokakuun lopulla tekemässä julkiset otevoimatreenit osallistumalla King Kong of Grip -kisoihin Vantaalla. Mutta nyt menen syömään ja mavettamaan. Ihanaa lauantaita kaikille toivottaen, Krisse Tuominen.
Eilen illalla tuli penkattua ja olin niiiiin fiiliksissä kun selkä antoi myöten mennä peräti 70 kgeen asti. Tästä se riemu repee ja uusi nousu alkaa. Olen ihan täpinöissäni kun selkä kuntoutunut siihen kuntoon että pystyn elämään suhteellisen normaalisti ja penkkipunnertamaankin edes kevyesti.
 |
| Lähtökuopissa kahvalliseen leuanvetoon |
Maastavedossa hanin tarkoitus tehdä nopeustreeniä. Meikäabena taasen tutustuu loukkaantumisen jälkeen maveen uudestaan. Pientä raudan tunnustelua, että mitä selkä tuumaa siitä ajatuksesta, että maastavetoa tehtäisiin ylipäätään jollain muulla kuin harjanvarrella tahi mummojumppakumeilla.
 |
| Jo 60 kglla kolmosen teko veti hymyn korviin |
Olen erittäin onnellinen, iloinen ja innostunut siitä että loukkaantumisen jälkeen olen pystynyt nyt sekä kyykkäämään ja penkkaamaan, ja apuliikkeitten valikoimakin laajenee ja voi vähän lisätä rautaa apuliikkeissäkin tankojen lisäksi. Silmissäni välkkyy jo FPOn kansalliset voimanostokisat Bullfarmilla joulukuun toisena päivänä, mutta sitä ennen on hommia tehtävänä paljon. Pitkä tie kuntoutumista ja kuntouttamista, ja paljon kunto-, liikkuvuus- ja lajitreeniä. Ja jos mahdollista, käy otevoimakisoissa lokakuun lopulla tekemässä julkiset otevoimatreenit osallistumalla King Kong of Grip -kisoihin Vantaalla. Mutta nyt menen syömään ja mavettamaan. Ihanaa lauantaita kaikille toivottaen, Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti