Dooodiii! Se on vuoden 2019 2. pvä nyt!
Heipä hei hippiäiset ja dippiäiset ja muut mukavat karvaiset, karvattomatkin, mönkijät ja muut kivat olennot! Tässä se treeniapina Krisse Tuominen koittaa tuhertaa jotain tekstiä teidän luettavaksenne.
Se on nyt sitten todellakin vuosi 2019 ja mie olen elosa! Pikkuskidinä ajatus siitä, että ihmiskunta olisi olemassa vielä 2020 hujakoilla ja mie olisin edes suht koht vahvasti menossa mukana, tuntui jokseenkin mahdottomalta. Tai ainakin erittäin epätodennäköiseltä.
Lapsuus ja teini-ikä ja parikymppisyys oli sitä aikaa, kun suurimmassa osassa tieteiselokuvissa näillä vuosiluvuilla elettiin dystopiassa, ydinsodan jälkeisellä aavikolla tai muutoin surkeassa jamassa. Vielä ei ole virallisesti ainakaan puhjennut kolmas maailmansota ja emme ole sellaisessa dystopiassa kuin esimerkiksi Blade Runnerissa. Elämme kuitenkin jonkinlaisessa tieteiselokuvien maailmassa langattomien internetiverkkojen ja kämmentietokoneittemme kanssa.
Oikeastaan voisi sanoa että olemassaolomme on vallan hienoa ja ihmellistä. Elämme kuin menneen ajan tieteiselokuvassa ja virtuaalimaailma ja interaktiivinen ja sosiaalinen media, nettitunnistautuminen, nettipankin käyttö, jne., ja muut asiat mitkä olivat täysin fiktiota lapsuudessani, ovat nyt todellisuutta. Kyllä on teknologiset kehitysloikat olleet huimaakin huimempia.
No, se siitä virtuaalimaailmasta ja nykyelomme sci-fiydestä. Takaisin arkitodellisuuteen ja lihalliseen todellisuuteemme. Miulla on huomenna eli keskiviikkona astmakontrollikäynti ja aloitan viikon pef-mittaukset. Tämä siis keskipäivällä. Näillä näkymin siinä vartin yli kolome meikäaabbena jalkautuu Steel Bodylle ja toweri mammakonnan, ja lisäksi miun oman hanin kanssa menemme salille.
Työnjakona se, että mie näytän koutsina liikkeet, varmistan ja lastaan kiekkoja, ja mammakonna ja haniaabbena sitten treenaavat. Itellä tulee ihan hyötyliikuntaa siitä, että kuljen kävellen astmakontrollin ja sieltä kotiin ja kotoa salille ja pitkin salia. Ja siihen päälle kaikki liikkeitten näyttö yms. On vähintäänkin aktiivista palautumista se.
Ajattelin pitkästä aikaa käydä infrapunasaunassa, niin tekeepi hyvää se astmalle, iholle ja fibromyalgialle. Eipä tuo ihimeitä tee, mutta kivasti täsmäjeesinä lievittää nuita kaikkia kolmia vaivaa. Ja kun ei se maksa kuin muutaman hassun egen, niin koen että kannattaapi käydä välillä hikoilemasa infrapunasauna Steel Bodylla. Varsinnii kun seuransa saa valita ihan itte. Tai seurattomuutensa.
Torstaina luvasa miulla toimistohommia Jankassa ja Jankasta menen Koivistonkylään hakemaan iltapäivällä tutulta pahvilaatikollisen erinäistä vanhan teknologian tietokonesälää. Mie kun olen sevverta ekohippi ja osaan koota tahi viritellä tietsikoi niin kun kerran on kamulla ilmaiseksi prujua niin käyn hakemasa puis ja käytän niitä sitten erinäisiin projekteihini. Kierrätys kun on viksua, koska ei tämä planeettamme ainakaan elinoloisemmaksi lisää krääsää kuluttamalla ja roskaamalla paremmaksi tule.
Perjantaina sitten onkin luvasa omaa treeniä ja peräti Nokialla asti Paja Gymillä. Siellä onpi tarkoitus moikata salin vakiporukkaa, Anttia, Mikaa, Villeä ja muita mukavia mäyriä ja waffaelugoita. Ja tarkoitus myös lähteä salilta hieman köyhempänä, mutta paitaa, pipoa ja Doms-slinkkaria rikkaampana.
Lauantain ja sunnuntain menoja en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta suaattaapi männä aikalailla levon muaailmassa, ellen vaekkapa sunnuntaina erehdy jumpalle. Ensiviikolla Ylöjärvellä vuoden eka kilpailu. Maastavetokilpailu. Viimeksi ees melkein raskaan maven otin 02.12. Bullfarmin kilpailuissa kun tein SEn +90kg painoluokkaan.🤩🥳😃
Ai, miten niin en jaksa ressata ja tykkään ottaa rennosti? No, peruskuntokausi on kuitenkin peruskuntokausi ja näillä vaivoilla, voi ottaa voimatestin ihan yhtä hyvin salin sijaan kilpailuissa, missä muutenkin se nostajan oikea taso todella testataan. Rentoja treenejä, lepoja ja kilpailuja teillekin vuodelle 2019! T. Krisse Tuominen, naisvoimanostaja, saliohjaaja, personal trainer ja muuten vuaan lupsakka saliaabbena.
Se on nyt sitten todellakin vuosi 2019 ja mie olen elosa! Pikkuskidinä ajatus siitä, että ihmiskunta olisi olemassa vielä 2020 hujakoilla ja mie olisin edes suht koht vahvasti menossa mukana, tuntui jokseenkin mahdottomalta. Tai ainakin erittäin epätodennäköiseltä.
Lapsuus ja teini-ikä ja parikymppisyys oli sitä aikaa, kun suurimmassa osassa tieteiselokuvissa näillä vuosiluvuilla elettiin dystopiassa, ydinsodan jälkeisellä aavikolla tai muutoin surkeassa jamassa. Vielä ei ole virallisesti ainakaan puhjennut kolmas maailmansota ja emme ole sellaisessa dystopiassa kuin esimerkiksi Blade Runnerissa. Elämme kuitenkin jonkinlaisessa tieteiselokuvien maailmassa langattomien internetiverkkojen ja kämmentietokoneittemme kanssa.
Oikeastaan voisi sanoa että olemassaolomme on vallan hienoa ja ihmellistä. Elämme kuin menneen ajan tieteiselokuvassa ja virtuaalimaailma ja interaktiivinen ja sosiaalinen media, nettitunnistautuminen, nettipankin käyttö, jne., ja muut asiat mitkä olivat täysin fiktiota lapsuudessani, ovat nyt todellisuutta. Kyllä on teknologiset kehitysloikat olleet huimaakin huimempia.
 |
| mie ja teiniaappena |
No, se siitä virtuaalimaailmasta ja nykyelomme sci-fiydestä. Takaisin arkitodellisuuteen ja lihalliseen todellisuuteemme. Miulla on huomenna eli keskiviikkona astmakontrollikäynti ja aloitan viikon pef-mittaukset. Tämä siis keskipäivällä. Näillä näkymin siinä vartin yli kolome meikäaabbena jalkautuu Steel Bodylle ja toweri mammakonnan, ja lisäksi miun oman hanin kanssa menemme salille.
 |
| Steel Bodyn respan söpöankka ja hieman piilossa oleva respan kettu |
Työnjakona se, että mie näytän koutsina liikkeet, varmistan ja lastaan kiekkoja, ja mammakonna ja haniaabbena sitten treenaavat. Itellä tulee ihan hyötyliikuntaa siitä, että kuljen kävellen astmakontrollin ja sieltä kotiin ja kotoa salille ja pitkin salia. Ja siihen päälle kaikki liikkeitten näyttö yms. On vähintäänkin aktiivista palautumista se.
 |
| respan kiraffi... |
Ajattelin pitkästä aikaa käydä infrapunasaunassa, niin tekeepi hyvää se astmalle, iholle ja fibromyalgialle. Eipä tuo ihimeitä tee, mutta kivasti täsmäjeesinä lievittää nuita kaikkia kolmia vaivaa. Ja kun ei se maksa kuin muutaman hassun egen, niin koen että kannattaapi käydä välillä hikoilemasa infrapunasauna Steel Bodylla. Varsinnii kun seuransa saa valita ihan itte. Tai seurattomuutensa.
Perjantaina sitten onkin luvasa omaa treeniä ja peräti Nokialla asti Paja Gymillä. Siellä onpi tarkoitus moikata salin vakiporukkaa, Anttia, Mikaa, Villeä ja muita mukavia mäyriä ja waffaelugoita. Ja tarkoitus myös lähteä salilta hieman köyhempänä, mutta paitaa, pipoa ja Doms-slinkkaria rikkaampana.
Lauantain ja sunnuntain menoja en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta suaattaapi männä aikalailla levon muaailmassa, ellen vaekkapa sunnuntaina erehdy jumpalle. Ensiviikolla Ylöjärvellä vuoden eka kilpailu. Maastavetokilpailu. Viimeksi ees melkein raskaan maven otin 02.12. Bullfarmin kilpailuissa kun tein SEn +90kg painoluokkaan.🤩🥳😃
Ai, miten niin en jaksa ressata ja tykkään ottaa rennosti? No, peruskuntokausi on kuitenkin peruskuntokausi ja näillä vaivoilla, voi ottaa voimatestin ihan yhtä hyvin salin sijaan kilpailuissa, missä muutenkin se nostajan oikea taso todella testataan. Rentoja treenejä, lepoja ja kilpailuja teillekin vuodelle 2019! T. Krisse Tuominen, naisvoimanostaja, saliohjaaja, personal trainer ja muuten vuaan lupsakka saliaabbena.
Kommentit
Lähetä kommentti