Hello, Aloha, tervehdys, hej på dig

Se on terve, moro, hei ja helou! Aappena se kirjoittaa päivänsä piristykseksi ja ratoksi blogiinsa sanoja toistensa perään, eteen ja taakse. Eiköhän niistä muodostu jotain suurin piirtein luettavissa ja ymmärrettävissä olevaa 😎😍😌

Tykkään blogata, mutta kaiken aikaa ei jaksa eikä ehdi olla niin aktiivinen bloggari kuin moni toivoisi minun olevan. Tämä bloggaus on kuitenkin harrastusta ja julkinen päiväkirja minulle, joten aika moni asia menee tämän ohi. Esimerkiksi lepo ja uni.

Ja levon kanssa on mennyt vähän niin ja näin viimeviikkoina, kun nukkuminen, nukahtaminen ja uudelleen heräämisen jälkeen on ollut vaikeaa. Välillä vakavaoireisen astman oireisto on pitänyt yllä heräilyä, välillä kivut ovat valvottaneet. Mutta tällä hetkellä astman pef-seurantojen jälkeen miulla menee kolmea eri astmapiippua (kohtauslääke, hoitava lääke ja pitkävaikutteinen hoitava lääke) ja pilleriä mikä auttaa sekä astmaan että allergioihin, joita minulla on.

Myöskin fibromyalgiaan kuntoa ylläpitävän jumpan ja venyttelyn ja kävelyn lisäksi menee tällä hetkellä lääkkeitä, jotka etenkin kombona vähentävät oireistoa, nostavat kipukykyä ja lievittävät kipua. Osa näistä lääkkeistä on tarkoituksella valittu siten että jeesivät myös joko add- tai unioireisiin tai sekä että.

Olotila kokonaisuudessaan on alkanut olla parempi kuin ihan hetkeen, mutta koska sen verran syvällä käytiin unettomuuden, kipuilun yms. oireilun suossa, niin se nyt ei vielä ihan kauheasti ole. Kuviota entisestään hidastamassa ollut muunmuassa se, että loppuvuodesta- ja alkuvuodesta oli pitkiäkin kuumeilu- ja keuhkoputken tulehdus- ja unettomuus ja kipuilu kausia, ja kävipä myös ikävä sattumus jossa erään pyöräilijän röyhkeys aiheutti muutoinkin kävelysauvoihin tukeutuneen meikäläisen kaatumisen. Ja tietenkin niille kohdille, joissa vaivaa ollut muutenkin.

Mutta aina uudelleen ja uudelleen tästä on noustu, sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Kunto on aika alavireinen, väsynyt, kulunut ja ränsistynyt, mutta olen koittanut olla suuremmin masentumatta, vaikka välillä on ollut hirvittäviä kipuja ja henkeä on ahdistanut urakalla. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta, aina kuin ollut mahdollista, mennyt toimistotöihin ja koutsinut iltaisin ja viikonloppuisin.

Välillä olen demonstroinut liikkeet kotona tai muutoin antanut kuvauksen liikkeestä (esim. referenssivideon) ja laittanut ohjelman matkaan. Sen verran viksui noi miun tietotaitoa hyödyntävät tyypit on että pystyvät haltsaan uudenlaisiakin treenejä silloinkin kun en ole kyennyt olemaan treenitilanteessa paikalla. Suuri apu ollut myös hanistani joka ollut välillä apukoutsina paikan päällä kimppatreenaamassa. Ei se treeni aina yhtä apinaa kaipaa ja kamut hädässä tunnetaan.

Pääsin muuten pitkän odottelun jälkeen post-traumaattisista oireista kärsivänä immeisapinana psykologille, ja voin sanoa että kaikki odottelu on kannattanut. Aivan ihana ihminen. Ihminen joka selkeästikin itse on hyvin henkinen olento ja kykenee kohtaamaan muut myös sieluina ja persoonina, heidän sanojensa eikä esim. tittelien ja diagnoosien kautta. Tämän tarpeessa olen ollut ja kerran viikossa tässä sitten käydään ainakin 6 kk psykologilla.

Erittäin hyvään väliin tulee tuo, sillä tässä maaliskuun loppuun mennessä miulla loppuu sekä tietyt neurokuntoutuspalvelut että tietyt toimistohommat. Näillä näkymin huhtikuun lopulla loppuu myös neurokuntoutuksesta toiset palvelut.  En varsinaisesti jää tyhjän päälle, sillä on tuo traumaterapia, haen fibrokuntoutuksiin tälle vuodelle, tälle vuodelle on siunaantunut eri liittojen sm-kisoja ja muuta mukavaa. Lisäksi piirrän yli 10 sivua P.A. Mannisen tulevaan sarjakuvapiirto-oppaaseen. Tämän lisäksi Sarjarin lihasteemanumeroon piirrän kannen ja useamman sivun. Ja teen freelancena valmennuksia ja saliohjauksia. Ja bändihommiakin siunaantunut lisäksi.  Eipä pääse tylsistymään kun on sosiaalista elämää ja rakkauselämääkin.

Tässä ollut varsinaiset voimatreenit sen verran pienimuotoisia ja aika harvakseltaan, mutta senkin edestä venyttelyä ja liikkuvuusjumppaa olen tehnyt. Toki myös koko vartalon mieluisaa jumppaa nusitaimaamalla. Siinä olen erityislahjakkuus, jos jossakin. Mutta johan tässä tuli pitkä bloggaus, joten sanon vain että hyvät unet, jumpat, treenit ja rakkaudet teille kaikille! T. Krisse Tuominen.