MuseoConissa Vapriikissa kävijänä ja kokijana
Konin kampura kävi kompuroimassa conissa
Kun MuseoConin aika jälleen koitti olla kanssa pelaajien ja museokävijöitten, olin innoissani ja riemuitsin. Olinhan käynyt jo ensimmäisessä MuseoConissa ja ainakin yhdessä toisessakin. Ja minulla oli ollut kivaa.
Toisaalta tiesin, että väkeä piisaisi ja kuhinaa riittäisi enemmän kuin omiksi tarpeikseni, joten olin enemmän kuin hieman kauhuissani jaksamisestani. Varsinkin, kun saavuin kivasta mutta uvuttavasta reissusta ilman että ehdin palautua siitä. Paukahdin todellakin Imatran kylpylästä sydänloma-reissulta edellisiltana. Ja kun silmiäni raotin lauantaina ja tunsin luomien painon poskillani, tiesin että päivästä tulisi erittäin mielenkiintoinen. Jalkoja särki, uuvutti, lakanan halaaminen kiinnosti tavallista enemmän, mutta en antanut periksi, vaan nousin, söin, ilmoittelin ihmisille olevani elossa ja Tampereella, pistin sopivaa rytkyä ylle, ja lähdin pyörälläni Vapriikkia kohden.
Arvoin ennen lähtöäni, että otanko tarakalleni kävelykeppini vai ei. Kävely ja suorassa olo seisaaltaan kun ei ollut tuona aamuna ihan vahvinta kykenemisosastoani. Sitäkään mitä se on ollut muutoin viime viikkoina. Päädyin kuitenkin siihen että sisulla ja elämänraiv... -kiimalla (lue: -innolla) pärjään ilman keppiäkin. Eli ei muuta kuin tavarat reppuun ja fillarilla Vapriikin aulaan. Oli muuten ihan hyvä suoritus tuolla kelillä päätyä ehjänä sekä Vapriikkiin että Vapriikista kotiin. Hyvä mie!
Aulassa hetken aikaa pähkäiltyäni, klenkkasin lipunmyyntiin, tyylikkäästi kuin Rocky Balboa Ivanin kanssa muutaman erän jälkeen. Ainakin oloni oli yhtä hehkeä. Sain Vapriikki-tarran kassiini ja kouraani. Sitten bongasin MuseoConin infopisteen joka oli aiemmin jäänyt nuorukaisryhmien taakse. Sössötin jtn sekavaa, jonka seurauksena lämäsivät kouraani koko Corporations -larpin järkkäilypoppoon ruoka-liput ja kaikille yhteisen juoma ja pulla -lipukkeen. Joko järjestäjien luotto oli suuri minuun taikka sieluni ja ruhoni nälkä niin ilmeinen, että kokivat parhaimmaksi varustaa minut muonan saannin mahdollistavilla tiketeillä. Oli asiainlaita sitten miten ikinä olikaan, niin infosin Corporations-pelin pelautusryhmän kontaktiani Jannea ruoka- ja sufelärpäkkeitten päätymisestä meikäaabbenan kouriin. Tämän jälkeen suuntasin, tietenkin, nauttimaan taide- ja myyntikujan antimista.
Jälleen kerran conikävijänä silmiäni ja sieluani hellittiin omalaatuisella queer-taiteella, omalaatuisilla lintu-tarroilla, hienoilla slogani-tuotteilla, cosplay-, manga-, anime- ja peli-vaikutteisilla maalauksilla ja niistä tehdyillä korteilla, tarroilla, hihamerkeillä, ja muulla sen sellaisella ihanalla. Suoraan sanottuna oli aika kodikas olo liikkuessa muitten samanhenkisten seassa. Haalin kauniita tarroja, käyntikortteja, ja jänniä keskusteluita mainioitten immeisten kanssa, ja ostin lahjaksi erään pingviinikortin.
Kävin myös kuvauttamassa ihteni conikuvautuspisteellä, jossa ihan itte Kyuu Eturaitti operoi valokuvauskojeen toisella puolella. Otin asennon ohjeistetussa kohdassa. Olin vaan ollakseen ja näps! Olin ikuistettu digi-vilimille. Löytyy Conikuvat -sivustolta, tuo kuva mikä minusta otettiin. Ja eräästä aiemmasta bloggauksestani. Kiitti Kyuulle kuvasta.
 |
| Corporations 4.0 LARPin ydinporukka edustavana pelitilassa. |
Todettakoon kuitenkin, että Corporations 4.0 vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta peliltä, jossa on useita meta-tasoja ja alipelejä. Peli on konseptina myös mukavan dynaaminen. Taipuu selvästikin sujuvasti pelipaikan ja peliporukoitten mukaan omanlaisekseen peliviihdeteoksekseen. Mukana pressin edustajana oli vallan mainiota olla kokemuksena. Kiitoksia siitä kaikille osallisille. Sekä pelaajile, järjestäjille, pelauttajille, tapahtumalle, museolle ja kaikille duunareille, jotka mahdollistivat MuseoConin toteutumisen ja sitä myötä Corporationsin rantautumisen Tampereelle.
Pelin jälkeen osallistuin pelitilan takaisin järjestelyyn ja siirryin nauttimaan teetä ja kakunpalaa kahvioon, osana palkkiotani. Kahvi- ja teetuokiomme aikana taustalla soi mainiosti DJ Serial Kitty:n setti visuaaleineen. Sopi erittäin hyvin cyperpunk-pelin purkutuokioon. Ja ylipäätään Vapriikin alakerran juhlatilaan, ja MuseoConiin. Juttelimme aikamme Corporations-porukan kanssa, hajaannuimme teillemme. Jäin hengaamaan paikalle, kun kerran ohjelmassa oli vielä kaikenlaista ja Vapriikissa on aina kaikenlaista jännää koettavaa.
Ihastelin ja kävin läpi Museoconin aikana lainattavissa ja pelattavissa olevaa pelivalikoimaa. Valikoimassa oli sopivasti sekä klassikoita että tuoreempia pelejä. Lautapelejä, korttipelejä ja niitten yhdistelmiä. Kalmankuja 13 ja kuvassa myöskin näkyvä Muumipeli pitää mainita. Paljon muitakin tuttuja pelejä. Ilo oli katsella kun porukka kävi hakemassa pelejä ja pelasi niitä.
Seuraavaksi lähdin haahuilemaan lisää myyntikujalle. Nättiä matskua kaiken kaikkiaan. Tulin myös todistaneeksi valokuvauspisteen purkua. Ja sitä kuinka väkeä tuntui tulevan tapahtumaan lisää vielä seitsemän aikoihin.
Kuten kuvasta näkee, niin Tampellan entisen tehtaan rakennus ympäristöineen, johon Vapriikki Pelimuseoineen kuuluu, on tilana itsessään erittäin näyttävä paikka. Suorastaan jotenkin ihanan unenomainen ja surrealistinen. Vähän kuin astuisi unenomaiseen elokuvaan.
Tuli rupateltua taas eri myyjien ja kävijöitten ja järjestäjien kanssa. Vapaalleheittäytyminen otti aikansa, mutta rentoutuihan sitä sitten lopulta. Etenkin kun lavalta alkoi kuuluaa jousikvartetin soittoa. Ryhmä on nimeltään Jousikvartetti ILME, ja esiintyminen oli mukavan ilmeikästä ja soinnikasta. Suoraan sanottuna sieluni nautti siitä suuresti.
Nelli does Crochet on miusta mainio insta-tili ja erittäin mainio brändi mainioille käsitöille. Tuli hetken aikaa juteltua tekijän kanssa ja voin sanoa, että henkilö on yhtä mainio kuin käsistään lähtevät fantastiset olennotkin.
Nellin neulosten, virkkailujen ja kudontojen ääreltä ja lumoista siirryin Pelimuseon puolelle. Siellä suuntasin Arcadehallin puolelle. Todettuani flipperit varatuiksi, tyypittelin hetken vanhaa Pengo! -arcade-peliä, joka on eräänlainen boulder dashin ja Pacmanin -välimuoto. Siinä mennään oranssivihreällä pingviinillä ja väistellään vihulaisia. Peli on söpö mutta sekava ja melkoisen vaikeakin. Tuli sitä silti nuorempana pelattua paljon. Nyt jätin suosiolla pariin toviin. Alla kuva ko. pinguilupelistä. Lisämehustelua Vapriikin instassa ko. pelistä täällä.
Pinkuilemasta digisokkeloista siirryin yhteen Pelimuseon näyttelytiloista. Oli museo kyllä loihtinut hienon kokonaisuuden monista Muumi-aiheisista peleistä. Osaa oli mahdollista pelatakin, joka tietenkin tuo aina näyttelykokemukseen aivan oman vuorovaikutteisen säväyksen.
Oli kiva nähdä noin paljon kerralla erilaisia Muumipelejä. Tietokonepelejä, lautapelejä, korttipelejä. Kaikenlaista jännää ja hyvin muumimaista. Kaltaiselleni Muumi-entusiastillekin, oli esillä yllättävän paljon sellaista mikä oli jollain tapaa uutta tai vähemmän nähtyä.
Muumien ihailun jälkeen haahuilin katselemassa Pelimusen perusnäyttelyitten materiaalia, joka on monipuolistunut sitten sen jälkeen, kun viimeksi kävin. Kuvasin muutamia mielestäni mielenkiintoisia pelejä. Kuvatulvasta valitsin tähän bloggaukseen kaksi melkoisen päräyttävää ja surrealismista ammentavaa indie-peliä.
Pelimuseosta suuntasin alaspäin. Ihan kirjaimellisesti alempaan kerrokseen. Suuntasin näyttelyyn, jossa aiheena on satujen ihmeelliset maailmat. Tuli vietettyä aikaa sielläkin melko pitkään. Ihmeellinen näyttely kaiken kaikkiaan. Alla pari näyttelykokonaisuudesta ottamaani kuvaa.
MuseoConissa kävi huimat, lähes 1300 innostunutta conittajaa. MuseoConista olisi niin paljon enemmän muutakin mainittavaa kirjoitettavaksi ja jaettavia kuvia läjäpäin, mutta koska palaan vielä myöhemmissä bloggauksissa sekä Corporations 4.0 -LARPiin että muuhun mukavaan, niin tässä kohtaa totean vain että, on aika lopettaa tämä bloggaus tällä kertaa tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti