Meikäaabbena salilla, siellä, tuolla ja täällä

TERVEHDYS arvon kansa, joka marraskuun pimeydessä vaeltaa

Kuten osa ehkä lukijoistani vielä muistaa, miulla on kertynyt muutama vaiva, tila ja sairaus ilokseni, viihteekseni ja surukseni. Listalta löytyy mm. uniapnea, sydänsairaus, diabetes, verenpainetauti, pehmytkudosreuma, vakavaoireinen astma kera allergisen nuhan ja astmaattisen nuhan, ja erinäisiä vaivoja ja vammoja raajoissa ja selässä. Siinä on sitten muutama hyvä syy liikkua, kuntoilla ja kuntouttaa.

Oo, ja katso, valo tuli pimeyden keskelle! Aappena haltioissaan kera ulkorusketus-mainoksen, joka on strategisesti sijoitettu HH-Gymillä solariumin oveen. Ei liene sattumaa tuo, uson ma.

Syyskuun alussa meikää operoitiin tuki- ja liikuntaelinosaston leikkurissa, ja pian tässä saa ihan lääkärien luvalla aloittaa siirtymisen kevyestä rasituksesta ja kuntoilusta keskiraskaaseen rasitukseen ja kuntoiluun. Pääsee taas kipuamaan ihanan hitaasti vastuksissa ja painoissa. Oppia ikä kaikki sanovat. Mie totean, että jumppoo kaeken ikkee.

Tuossa kun noista kuntoiluista ja kuntoutuksista yllä mainitsin, ja siitä että pääsee kuntoilemaan kovemmin taas, niin todettakoon, että tuli tässä parisen viikkoa sitten mentyä julkisilla kulkuvälineillä elämässäni tärkeän immeisen kera Imatralle. Eikä mihin tahansa siellä, vaan Imatran kylpylässä tuli vietettyä melkein viikon verran sydänlomilla, nauttien lukuisista kuntoilu- ja kuntoutusmahdollisuuksista.

Ja on tässä kotio tultuakin, kotiopaluuta seuranneina päivinä ja viikkoina tullut liikuttua. Aikalailla kelillä kuin kelillä. Meikä kun onnistunut tässä erinäisissä hirmumyrskyissä, myrskyissä ja muissa myräköissä kulkemaan. Sekä kävellen että pyörällä. Yksin, kaksin että porukalla. Vaikka olen pitkään jo asunut yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, en ole jättänyt taakseni erilaisissa ympäristöissä oleskelua. Selvästikin kuulun heihin, jotka tykkäävät kulkea ulkosalla, vaikkei keli olisikaan useimmiten kovin hääppöinen. 

Joku siinä vain on, että meikäaabbenalla herkästi leviää leveä hymy huulille, kun ympärillä on puita, puskia, varpuja, variksia, kukkia, harakoita, metsää, varpusia, sammalta, sorsia, joutsenia, naavaa, naakkoja, kääpiä, sieniä, kiviä, kivikkoa, ja muuta vastaavaa. Kyllähän toki ihmisen luoma ympäristö on osa luontoa, mutta luonnonomainen ja vähintäänkin luonnonomaisen kaltainen ympäristö on se, joka saa meikän kulkujalan väpättämään. Lets's menoks, sano Aabbena, ja pisti mennen ja tullen. 

Ja onhan se liikkuminen mukavaa. Ite olen pykännyt hanin ja kamujen kanssa kotikuntosalia abenaluolaan, ja HH Gymillä on kiva käydä myös jumppaamassa sisätiloissa. Imatran kylpylässä oli oikein mahtavaa, kun siellä oli kiva kulkea sisällä ja ulkona. Sisällä oli mahdollista pelata mm. pingistä, uida peräti kolmessa erilaisessa uimaympäristössä ja yhdessä ulkouima-altaassa, käyttää ainakin kahta eri kuntosalia, jumppa- ja pallopeli-hallia, ja vaikka mitä muuta. Lisäksi oli ulkoliikuntapolkuja ja lääniä liikkua vaikka millä mitalla. Hiihtämäänkin olisi päässyt. Jätin suosiolla väliin, tällä kerralla.

Hummani hei, hummani hoi, hurmehiset harmaat pimeyden legioonat ne kaupunkiin laukkaa, trallallaaaa.... 

Ja on kivaa, että voin jatkossa pian liikkua hieman voimallisemmin ja voimailla hieman enemmän tosissani. Kyllä se hymy taas huulille irtoaa huolella, kun tämä linkkaava koni pääsee laukkaamaan. Jee!

Jumppaamisiin!