Tracon Hitpoint su 5.11. kuvin, sanoin ja tunnelmoinnein

 Tracon Hitpoint sunnuntaina 5.11. viihdytti kävijöitään tarjoten kaikenlaista kivaa ja jännää

Meikä-aabbena MEDIA-passilla pressiläisenä, kera opaselläen Pingviinin, oikein edustavana sunnuntaina edustamassa ja pelaamassa Pelialueella Tredun liikuntasalissa Kalevassa...

Tracon Hitpoint Tampereen Kalevassa, muutaman vuoden tauon jälkeen, tuli ja hurmasi pelikansan sydämet la 4. ja su 5.11. mittaan. Tarjolla kävijöille oli mm. virtuaalipelaamista, pöytäpelaamista, miniatyyripelaamista, korttipelaamista, erinäisiä shakkijohdannaisia, lautapelaamista,  keskustelu- ja infotilaisuuksia, yhteistyö- ja päättelypelaamista, eri tavoilla toteutettua (freeform-) -Live-roolipelaamista, pöytäroolipelaamista, indie-pelejä, ja lautapelimatsia. Kävijöitten siel.. rahojen menoksi oli tarjolla esimerkiksi kahvilamyyntiä, retropeli-, roolipeli-, lautapeli-, koru- ja rekvisiitta -myyntiä. Paikalle olikin kahtena päivänä kerääntynyt kiitettävät määrät lapsista vanhuksiin, sinkuista pariskuntiin, rakkauskuntiin, perheisiin, kaveriporukoihin, cosplayaajiin, ja vaikka mihinkä. Luvullisesti meitä oli kunnioitettavat 462 kävijää, kerääntyneenä Kalevan TREDUn tiloihin. Ja meininki sanalla sanoen oli, mahtava.

Sunnuntaina matkaoppaana, maskottina ja muuten vaan mukana menossa oli mainio kotkotti Pingviini. Hän johdatti minua syvemmälle Sankarin moniin kasvoihin, ja niitten taakse. Kuvassa olemmekin takahuoneessa, taukotilassa taikka Greenroomissa, pohtimassa aikataulua sunnuntaisen sumuisilla aivosoluillamme.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hankkiuduin aamuyöstä kotiin, järjestettyäni ensimmäiset viralliset Tracon Hitpointin jatkojuhlat LateGamessa. En siis varsinaisesti hihkunut, puhkunut ja uhkunut intoa ja voimaa sunnuntaina vähäisten aamu-unien jäljiltä. Silti riemukkaasti ja intomieltä pääkoppa pullollaan, saavuin aamulla Tredulle, toteamaan että väkeä näytti piisaavan sunnuntaillekin oiken mainiosti. Pelejä oli käynnissä ja uusia käynnistymässä. Puheensorina, pulina ja pulputus täytti iloisesti saleja, luokkahuoneita ja muita tiloja. Päällä oli muutenkin pelaamisen, tekemisen, kokeilemisen ja kokemisen meininki. Aina hienoa nähdä ihmisiä, jotka paneutuvat puuhiinsa innolla riemuiten.

Pukin kiltti apuri Petri, vaiko Legendoja ja lohikäärmeitä -roolipelin iloinen pelauttaja, auttava puuhailija, ja yksi Myrrysmiesten kojuilla olleista myyjistä, Petri Leinonen😇

Piti tietenkin moikkailla myös myynti- ja infopöytien puuhakkaitta immeisiä, eläimiä, örkkejä ja immeiselläimiä. Yksi heistä oli ylhäällä kuvassa komeassa essussaan komeileva Petri Leinonen, joka tunnettaneen kontribuutiostaan L & L:n Hirviökirjaan ja Sulkavan Soinnusta. Hänestä voitte myöhemmin lukea tekemäni haastattelun tässä blogissa. Julkaisen sen kunhan ehdin purkaa muistiinpanoni, uuttaa niistä haastattelun, käyttää vedoksen Petrillä, oikolukea lopullisen tekstin, ja taittaa sen valmiiksi blogissa julkaistavaksi. Kehtaan väittää, että hyvää kannattaa odottaa, tässäkin tapauksessa.

Trouble Brewing; Blood on the Clocktower. Ongelmia muhimassa; verta kellotapulissa.

Petriä, Indie -roolipeli-INFOn riemuisaa sakkia, Noppanoitaa, U&P Gamesia, ja muita mainioita kojujen pitäjiä moikattuani, tulin vedetyksi aktiivisen pelinvetäjän toimesta Blood on the Clocktowerin pelaajaksi. Tutkivaa journalismia siis oikein klassisimmillaan: tapahtumassa siirrytään seuraajasta kommentaattoriksi ja sitten vielä toimijaksi ja kokijaksi. Mikäpäs siinä, kun kerran tykkään päättely-, mysteeri- ja yhteistyöpeleistä genrenä suuresti. Etenkin silloin kun peliin yhdistyy vielä freeform-LIVE-roolipelin elementtejä. Blood on the Clocktowerissa on kaikki edellä mainittu. Lisäksi mukana on myös mausteena hieman lauta- ja korttipelien, ja pöytäroolipelienkin, elementtejä.

Blood on the Clocktower on erittäin näyttävä peli komeine monivärisine laminoituine pelaajainfoineen, näyttävine pelinjohtajan suojineen, kuvioon leikattuine kortteineen, kohokuvioituine lakattuine boksin kansineen, ja näyttävine sääntökirjoineen. Silti pelin toteutuksessa on pröystäilyn sijaan jotain hillittyä, charmikasta ja mystistä. Pelin perusajatus ja runko kaiken kauniin kuoren alla on samaa sukua ja juurta kuin Mafiassa, Murhaajassa (tai osassa silmänisku-murhaajan versioissa), Ihmissudessa, ja vastaavissa roolitetuissa murhaajan päättely -peleissä. Tämänkin pelin olennaisena osana on se, että pelaajat jaetaan kyläläisiin, joilla on erilaisia rooleja, ja lisäksi ulkopuolisiin pahiksiin, joilla on omat roolinsa. Pahikset tietävät alusta asti toisensa. Hyvät kyläläiset eivät taasen voi olla varmoja koskaan siitä tietävätkö he varmaksi yhtään mitään. Silloinkaan kun heillä olisi erityisrooli, joka suo heille tietoa pelin tapahtumista.

Rooleja on reilusti enemmän kuin klassisessa Mafiassa ja vielä runsaammin kuin sitä laajemmissa Ihmissusissa. Roolien ja hahmojen toteutuksen tyylissä on myös jotain omaa, joka toimii samalla sekä maailmaa luovana että mielikuvitusta kiihoittavana tunnelman luojana. Olen ennenkin pelannut ja vetänytkin lukuisia tämän pelityypin pelejä kouluissa, kerhoissa, leireillä, juhlissa, perheen ja kaveriporukan kesken ja joissain tapahtumissakin. Tätä kyseistä peliä en ollut koskaan vetänyt enkä pelannut, vaikka pelin entuudestaan tunsinkin.  Kuten todettua, Blood on the Clocktowerissa on roolipelien hengessä, ja veressä, pelijohtajana. Johtaja mm. esittelee pelin säännöt, tarkkailee tilanteita, ja vetää peliä. Tracon Hitpointissa meillä oli oikein innokas, osaava, värikäs, hauska ja pelille omistautunut pelinvetäjä. Kiitoksia hänelle kovasti antautuneesti vedetystä pelistä ja siitä, että houkuttelit minut mukaan. Kivaa oli selvästikin muilla pelaajilla, ja niin kyllä oli minullakin.

Minun roolinani oli pelissä tällä kertaa olla hautausurakoitsijana (Undertaker), joka onkin mielenkiintoinen ja mahdollisuuksia tarjoava kyläläisrooli. Hautausurakoitsijana tietenkin sain ammattini kautta tietoa tapetuista ruumiista, joten sain toisesta yöstä lähtien pelinvetäjältä öitten aikana salaista tietoa. Harvinaista kyllä, hyvinkin orgaanisella ja fluidilla pelitavallani (ja silkalla tsägällä), onnistuin jäämään eloon yllättävän pitkään. Kuolin vasta kolmanneksi viimeisenä ruumiina, jos muistini ei merkittävästi pätki. Moni pelaaja, ja osa järjestäjistäkin, tuli kommentoimaan värikästä pelaamistani kehuilla. Kiitoksia näistä kaikista mieltä lämmittäneistä kommenteista. Tykkäsin kovasti tästä yllättävänkin monipuolisesta pelistä. Siinä on hulvattomat määrät erilaisia rooleja, ne on eriytetty riittävästi toisistaan, pelinkulkua on määritelty ja ohjattu säännöissä järkevästi, ja sekä pelinvetäjälle että pelaajille on annettu paljon mahdollisuuksia monenlaiseen pelaamiseen

Pelissä on aineksi selvästikin hyvinkin hartaaseen pohdinta-, mysteeri- ja etsivät-tyyliseen vakavaan pelaamiseen. Aineksia selvästikin hyvin laajamittaiseen vainoharhaisuutta ruokkivaan jännitys- ja kauhutarinan tyyliseen pelaamiseen. Aineksia löytyy myös selvästi kevythenkisempään ja humoristisempaan otteeseen. Ja he jotka rakastavat erästä vapaamuotoisten roolipelien klassikkoa, Paranoia RPG:tä, varmasti saavat tästäkin irti paljon itselleen tuttua väittelyä, harhautusta, salaseurailua, sekoilua, ja hillittömyyteen eskaloituvaa pelaamista. Meidän pelikerta sijoittuu johonkin noitten em. tyylien väliin ja ulkopuolelle. Oli omiin pikkuporukoihin pähkäilemään/juonimaan/infoamaan/vakoilemaan/soppaa hämmentämään eriytymistä, paljon yhdessä ja erikseen pohdintaa ja päättelyä. Harkittua toimintaa. Mutta toisaalta hyvin huteraltakin pohjalta esitettyjä tappoehdotuksia, kummallisia syytöksiä, poisvedettyjä syytöksiä, ja paljon eri hengessä tehtyjä tappoäänestyksiä. Sanalla sanoen, hurmoksellista. Toisella sanalla todeten, hienoa. KIITOKSIA pelautuksesta ja peliseurasta.

Lex rennommassa asussa ja Anna Flashina, hurjana, kuten aina. Ja kuten kuvasta näkyy, tapahtumassa oli oleskelulle ja yleisellä hengaamiselle myös hyvin tilaa. 

Ystäväni Lex ja Anna naispuolisena Flashina, olivat cosplayaamassa sekä lauantaina että sunnuntaina. Sekä lauantain jatkobileissä ja kummankin päivän päivätapahtumissa Tracon Hitpointissa. He ovat innokkaita coneissa, metallikeikoilla, fanimiiteissä, ja festivaaleilla kävijöitä. He olivat ensimmäistä kertaa Tracon Hitpointissa, ja osallistuivat siihen kertalaakista paljon. Ja suurella tyylillisellä paneutumisella. Näyttävät tilat, monenlaiset myyntipöydät, muut laittautuneet ja pukeutuneet kävijät, olivat selvästkin kaksikon mieleen. Annalle ja Lexille suuri kiitos myös paneutumisesta lauantai-illan Afterpartyn Uruk-hai-kojun ja meet n greet -alueen tekemisestä, siitä tiedottamisesta ja ylläpitämisestä.

U&P Gamesin kojulla oli pitkin tapahtumaa kaikenlaista häppeninkiä, menoa ja meininkiä. Menneillään oli viikonlopun aikana erinäisiä pelitestauksia, peliesittelyitä, pelautuksia, ja erittäin innostunutta pelien suunnittelua ja kauppaamista. 

Napoleonista ja hänen sotaretkistään kertovat strategiapelit ovat huonoimillaankin hyviä omasta mielestäni. U&P Gamesin versio aiheesta on värikäs, hyvin rakennettu, mielenkiintoinen, ja ainakin omasta mielestäni tarpeellinen peli. Ehdottomasti peli, johon pitää perehtyä joskus kunnolla ajan kanssa.

U&P:n kojulla ja strategisen pelaamisen pisteellä oli koko ajan jotain kuhinaa, keskustelua, pelaamista, peleistä ja pelitapahtumista keskustelua. U&P Games oli kyllä mielestäni erittäin osuva valinta kojujen pitäjäksi Tracon Hitpointiin. Lisäksi U&P Gamesin tyypit ovat harvinaisen rentoa sakkia. Kiitoksia monesta keskustelu- ja nauruhetkestä. 

Kaikki taktisten tai strategisten taisteluitten miniatyyri- ja lautapelit eivät sijoitu historiallisiin tapahtumiin, todellisuuteemme eikä historiaamme. Klassinen Battletech on hyvä esimerkki siitä, että fiktiiviseen maailman ja kaukaiseen tulevaisuuteen sijoitettu pelaaminen voi olla hyvin kiinnostavaa.

Battletech on klassinen miniatyyripeli valtavien robottien ja niitä ohjaavien robottikuskien keskinäisistä kamppailuista. Peliin on kiitettävästi tarjolla erilaisia kartta- ja kampanjapaketteja, läjäpäin monenmoisia robotteja. Lisäksi Battletechin maailmaan sijoittuvia roolipelejä on vuosikymmenien mittaan tullut useampikin. Eli jos haluaa vaikka yhdistellä roolipelaamiseen miniatyyrirobotointia ja toisin päin, se onnistuu kyllä tällaista kaipaavilta.

Kaiken hyvän lisäksi Battletech on toisaalta mukavan yksityiskohtainen sitä kaipaaville mutta riittävän simppeli, että muutkin kuin alan pelaajat osaavat hypätä jättirobottien ohjaimiin. Ja peli on kohtuuhintainen. Helposti laajennettavissa. Näyttäväkin se on. Ja sitä pääsee pelaamaan cooleissa tapahtumissa, kuten Tracon Hitpointissa, jos juuri omasta kaveriporukasta ei löydy riittävästi robottiruttaamisesta kiinnostuneita pelaajia. Todettakoon myös, että Battletechia esitellyt ja pelauttanut vetäjä oli vallan rento, kiva, asiastaan innostunut ja erittäin huumorintajuinen. Kiitoksia jutteluhetkistä ja luvasta kuvata ja julkaista pisteeltä otettuja kuvia.

Jos mielikuvituksellinen pelaaminen miniatyyreillä kiinnostaa, mutta robotit eivät ole sinun kupillinen tsaikkaa, saattaa sinulle löytyä silti miniatyyripelien parista itsellesi mieluista pelattavaa. HeroClixin olen maininnut blogissani useampaan otteeseen, joten tässä kohtaa kukaan ei varmaan järkyty siitä, että vietin kumpanakin päivänä yksin ja ystävien kanssa yhdessä aikaa Marvel: Crisis Protocol -miniatyyripelin esittely- ja pelautuspöydän äärellä. Peli on näyttävä rakennuksineen ja karttoineen, säännöt ovat kohtuullisen helposti omaksuttavissa ja pelin hankkiminen ei ole kalleimmasta päästä oleva satsaus. Tämäkin pelautuspöytä oli täysin paikallaan Tracon Hitpointissa.

Tämä tässä on tutustumisen arvoinen peli.

Jos Tracon Hitpointissa halusi tutustua mainstream-roolipelejä tuntemattomampiin peleihin, sille oli ihan oma Indie -roolipelien infopöytä. Siellä oli erittäin innokkaita esittelyitä ja esittelijöitä (kts. kuva yllä) mielenkiintoisista indie -roolipeleistä. 

Pöydällä oli, yllätys yllätys, aika paljon allekirjoittaneelle tuttuja pelejä. Esimerkiksi ylläoleva "In Orbit" löytyy meikäabenan kovalevyltä tai ainakin verkkotallennussäilöstäni. Ja pelivälineinä, ja näin ollen, esittelyssä oli myös korttipakkoja, myös tarot-korttipakkaa. Kts. kuva alla.

Aika monessa uudessa indie-roolipelissä noppien sijaan pelataan pelikorteilla, ennustuskorteilla, tarot-korteilla, tai ilman mitään apuvälineitä ohjevihkosen lisäksi. Tuntuu jopa, että jonkinlainen pienoinen tarot-pakka-indie-roolipeli-"buumi" olisi menneillään. Ei ollenkaan paha juttu ainakaan omasta näkökulmasta, sillä tykkään vaihtoehtoisista roolipeleistä ja minulla on aikalailla kaikenmoisia kortteja kokoelmissani. 

Kaikki alkaa jostain ja päätty kesken taikka keskelle. Niin myös Tracon Hitpoint-sunnuntaini. Koska tapahtui erinäisiä asioita, jotka johtivat siihen että minun piti saapua LateGameen aiottua aiemmin vetämään viikonlopun toista ja viimeistä tracon Hitpoint -afterpartya, lähdin suunniteltua aiemmin kodin kautta jatkojärkkäilyyn Tredulta. Jälkeeni jäi paljon yleisöä, jota lappasi lähtiessäni kaiken aikaa sisään lisää. Kokonaisuutena henkilökohtaisestikin sunnuntainen Hitpoint oli erinomainen kokemus. Kokonaisuudessaan Hitpoint-viikonloppu oli yksi ihanimpia festivaali- ja con-kokemuksiani. Suosittelen täydestä sydämestäni kaikille, joita tapahtuma kiinnostaa ollenkaan. Poikkea edes paikalla ja tutustu meininkiin.

Erityiskiitos järjestäjille meikäläisen pressi-akkreditoinnin hyväksymisestä, meikäläiselle tapahtumapaikan esittelystä, opastamisesta milloin mihinkäkin, lukuisista vastauksista kysymyksiini, ja erittäin viihtyisästä taukopaikasta, jossa kelpasi levältä, jutustella, kirjoittaa, muokata kuvia, tutustua aikatauluun, ja syödä tarjottuja särpimiä. Kiitoksia kaiken kaikkiaan todella onnistuneesta sunnuntaista ja mahtavasta tapahtumakokonaisuudesta.  

Pelaamisiin ja conittamisiin! T. Krisse Tuominen.