Treenifiilistelyjä ja muuten vaan tämän hetken tunnelmointeja

Etiäpäin, sano orankimamma Mikkelin asemalla kö läks kisareissulta viimeviikolla takas Tampesterilaan ;-)

Suaapi nähä onko eilisen postaukseni jäläkeen miulla jälellä yhteen vakilukijoista vai kaikkosko kaik virta blogiini täysin. Jos kukkaan ee ennee halluu lukke miun juttuloeta, niin se on ihan jees. En mie ala väkisin ketteen miellyttämmään. Mieluummin vaekka höpisen virtuaalisessa nurkassa keskenäni ja naareskelen omille vitseille kuin olen suosittu mairistelemalla muita ja kirjoittamalla ajatellen muitten tarpeita ja toiveita. Toki mie halluun keskittyy treenaamisen ja elämäni positiivisiin puoliin ja innostaa ihmisii liikkumaan, mutta en silti ai olla mikkeen nami nami -naamarilla varustettu "positiviisesti vaikka naama irveessä" -tyyppi. Oon kuitenkin aloittanut bloggaamaan omista lähtökohdista kertoakseni omia kokemuksiani, ja rehellisyyden nimissä, ei se tämä elämä ole mitteen hassunhauskaa pumpulia ja hattaraa. Ja niin aion jatkossakin tehdä. Jos se karkoittaa marginaalisen suosion ja tipun ruohonjuuresta maanmutiin, niin se on okei. En tee tätä ollakseni suosittu, vaan sanoakseni jotain.

Peukut pystyssä Viksulla Vaffalla Orankimammalla eli Krisse Tuomisella Mikkelin Mikaelin konserttilavalla suorituksen jäläkeen ;-)

Tällä kertaa uaattelin viilistellä miun viimeaikojen treenejä. Muaanantaina 09.05.  perinteisen jokamaanantaisen hyötyliikunnan, roudailun ja kävelyn lisäksi mie kävelin, hölkkäsin ja juoksin ihan huvikseni. Vaikka oli lämmintä, niin homma sujui kauniisti, komeasti ja sujuvasti. Loppuiltapäivästä ja illasta olin kuntosalilla melekein kolme tuntia. En penkannut, lattiapenkannut enkä vinopenkannut kertaakaan. En myöskään kyykännyt enkä mavettanut. Oli vallan vapautunut ja hurmioitunut olo. Ei siis itessään siitä liikkumisesta, sillä useimmiten ite liikkuminen tuntuu lähinnä hengästymiseltä, hieltä, kivulta, säryltä, jomotukselta, jne. ja revin ilot, vaikkapa treeniohjelman muutoksista, apuliikkeitten varioimisesta ja vaihtelemisesta ja hyvien suoritusten onnistumisesta. Mistä nyt sitten kukin omalla geenipoolillaan ilonsa repii elämään ;-)

Järki seisoo ja piäässä liikkuu ei mikään ;-) Söpsynä Mikkelissä hotellihuoneella :)

Jalkaprässissä mie tein kahdentoista sarjaa pitkälle yli satasen, sitten mie siirryin 8 ja 5 sarjoihin. Kolmosiin mie siirryin vasta yli 200 kg mennessä ja lopuksi tein kolmoset 280 kg:lla. 290 kg:n kohdalla iski ihan hitoksen suuri epäluottamus omiin voimiin ja hengityskin meni sekaisin jäykistellessä ja eihän se sit tietenniinkää kulkenut, eikä niin väliäkään, kun tuo 280 kg:lla piiitkän pyramidin huipulla on vallan kova sana jalkaprässissa. Tai en tiiä onko se niinkö yleisesti ottaen kova sana yhtään kellekään (kun en lähtökohtaisesti vertaile ihteeni keskimääräiseen salillakävijää), mutta itelle se onpi hitoksen kova sana. Ja kun ei ollut piiiitkään aikaan tullut kokeiltua kykyjänä jalkaprässissä, niin nytpä uaattelin muaanantaina kisareissun jäljiltä "mukavan reipasjalkaisena" ja ilahtuneena hyvin menneestä kävely, hölkkä ja juoksutreenistä testata ihteeni. Nytpä sitten tietee että väsyneilläkin koivilla pitkällä pyramidilla mennään noinkin pitkälle ja ykkösmaksimi luulisi olevan oikeasti korkeampi kuin tuo 290 kg. Mutta sitähän mie kerkiän halutessani testailla tulevina viikkoina :-)

Kisaaja pohtii suoritustaan kisalavalla juuri suorituksen jälkeen ;-)

Jalkaprässin liikuttelemisen lisäksi salilla tietennii touhusin esim. venyttelyitä, kevyttö jumppaa, reisiä laitteilla, hämmereitä ja hauiskääntöjä 10 ja 12,5 kg käsipainoilla seisaaltaan ja 15 kg käsipainoilla haukkarikääntöö istualtaan, ala- ja ylätaljaa, voimapalloja pomputtelin, vastuskumeilla taas touhusin, juoksumatolla kävelin, kuntopyörällä poljin, scottpenkissä haukkareita mutkatangolla touhusin, haukkareita myös seisaaltaan tangolla touhusin, ja naatiskelin siitä että oli perus voimanostotreeneistä poikkeavaa meininkiä tuaas vaihteeksi, kun ei oo heti kisan perrään jonkin liiton kissoo, johon pittees treenata ja valmistautua.

Minä näen etäisyydessä pitsaa, keksejä, mielenkiintoista jumppaa ja vaikka mitä nannaa.. slurpsis ;-)

Tämän viikon (viimeviikonlopun Mikkelin kansallisen FPOn RAWpenkkikisan jälkeisen viikon) aikana mie uaattelin ottaa lunkisti ja tehä vaihteeksi kaikkea sellaista kivaa mitä ei ole ollut järkevää joko ollenkaan tai suurissa määrin tehdä kisakaudella kisasta toiseen rampatessa, jollon on ollut tärkeitä keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen. En siis tarkoita, etteikö kannattaisi tehdä apuliikkeitä tuossakin tilanteessa, vaan sitä että ihan aidosti on tilanteita, jolloin less is more ja on järkevämpääkin järkempää karsia kaikki jännä, hassunhauska, kiva ja kaikenlaista hyödyllistäkin pois, jos ne eivät suoraan edistä edellisestä kisasta palautumista ja seuraavaan kisaan latautumista ;-)
Ja juu, joku muu saa sitten tehdä ihan millon vaan siten kuin huvittaa ja aika aikaa kutakin ja mie teen kulloinkin siten kuin silloin parhaaksi koen. :-)

Voe tokkiinsa kö mie oon niin nätti! ;)

Toissapäivänä tiistaina 10.5. Aappena käveli urheiluhierojalle ja urheiluhierojalta. Teki oikkeen urakalla höpöö se urheiluhierojan käsittely selälle, käsille ja jaloille. Tiistai-iltana sit hieman jomotteli ja muutenkin oli ärtynyt, kipuinen ja ryytynyt olo. Kuuluu asiaan, kun treenaa noin paljon, reissaa noin paljon ja kilpailee noin tavattoman paljon. Ihme olisi, jos ei olisi jumeja, kipuja ja kolotuksia. Mutta pakko myöntää, ettei se kipuärtyily ole ollenkaan kivvoo. Mutta kipuärtyilyä miulla on joka tapauksessa, liikuin tai en, niin valitsen mieluummin liikkumisen, niin voin edes kuvitella ja vakuutella itselleni, että särkee, kun on ollut ees hauskaakin. Ja jos ei hauskaa, niin kroppa ees pyssyy jollain tavalla kunnossa ja peräti vahvistuukin. Ja se tuo kyllä mielihyvää että kroppa toimii treenattuna paremmin kuin treenaamattomana ja kauppakassitkin ovat kevyempiä treenattuna kuin treenaamattomana. Mutta ihan rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että tiistaina oli monesta syystä todella suuri ihtensä motivointiongelma. Miksi ihmeessä menisin salille, kun särkee ja jomottaa, kävi tai ei, niin voin jäädä eniwei kotiin lötköämään, itselleni puhisin ja pähisin. Joskus nyt vain on hetkiä, jolloin ihtensä salille saaminen on enemmän kuin vaikeaa vaikka kuinka tietää kaikki salilla käymisen edut. Välillä totean että jos ei lähe niin olkoon ja olen menemättä salille, mutta etenkin tuossa tilanteessa tiesin, että jos en menisi salille, keskiviikkona ja koko loppuviikko olisi vielä ankeampaa ja kankeampaa...

Joskus fiilis on vähän pypelöstä, mutta tehdään silti, kun ollaan menty tekemään ;-)

En ollut löytänyt vielä keskiviikkoaamulla 11.5.  mitään motivaation graalinmaljaa, joten päätin yksinkertaisesti mennä ihan pelkällä sisulla ja nk. "meenpä ny si vaikka pirruuttaan" kuntosalille taas touhuamaan. Motivaatio ei ollut huipussaan, unet olivat vähissä, olo oli ärtynyt, erinäisiä paikkoja särki, hikikin oli, salilla rai'annut musiikki kävi hermoille, liikkuminen ei kiinnostanut mutta herkkuja teki mieli ja muutenkin tunnelma oli huipussaan, mutta sisukkaasti moikkailin salituttuja ja aloin lämmitellä tasapainolautojen, puolapuitten ja keppijumppakempin avulla tehden liikkuvuus- ja tasapainoharjoitteita. Ja sitten siirryin tekemään köydellä ylä- ja ala-taljalla ojentajaliikkeitä (painot 30-50 kg ja 8-15 sarjaa), josta siirryin tekemään alataljasoutua (15-20 sarjaa 40-75 kg:lla), jonka jälkeen siirryin touhuamaan ylätaljavetoa (15 sarjaa 45-65 kg:lla). Noita laitteita tuli vuoroteltua ja tehtyä siis toistoja, jonka jälkeen tuli siirryttyä tekemään jalkaprässillä 15 sarjaa, vuorotellen salitoverini ja hyvän ystäväni Jarun kanssa. Mie tein lyhyen pyramidin 120 kg:sta alkaen 200 kg asti. Pakko myöntää, että tuossa kyllä iski hiki ja "hieman" "hetkellinen" motivaatiopula, mutta koska tiesin että hyväähän tuo miulle tekkee, niin jatkoin sisukkaasti sen päätökseen mitä olin päättänyt tehdä.

Eipä se apinaakaan aena hymmyilytä pelekästään :-)

Hauska hetki oli, kun tuli kovvaan ääneen ähkäistyä että "Kaikkee sitä suaamar vieköö immeinen ihtelleen vappaaehtoesesti tekköö. Aevan älytöntä ihtensä kiruttamista. Uaattelepa että nykki vois istua mukavasti sohvalla kotona, naatiskella lämmöstä ja tuulen vireestä, mutta ei: tyhmä apina menee salille kiduttamaan ihteensä laitteesta toiseen ja ähisee ja puhisee jalkaprässissä vaekka ohtoo aevolohkoon ja silikkoo kidutusta koko homma", nuaamat kiäänty miun puoleen sen oloisena että suaakohan tuolle ny naaraa, ja kö aloin ite hekottammaan, niin toverit ratkesivat myös naarammaan :-) No, tulihan se liikunnan riemu sieltä  tuskastuneen tilityksestä ja tilanteen absurdista tragikoomisuudesta johtuen :-) Tapa se tuokin, tietennii 8-)

Voe vitsiläenen kö mie oon niin style, seksy ja habaneeroskin kourassain pilikistää ;-)

Ja jalkaprässin jälkeen mie tein reiden sisentäjiä ja muutenkin koipia laittehilla. Vaihtelua oli tuo erinäisiin painollisiin ja iliman paenoa tehtyihin kyykkyvariaatioihin nähden. Ja toistot oli 12-20 eli yleiskunnon muaailmassa yms. tässä pitkälti vaihteeksi liikutaan. Sama homma sitten jatkui käsipainojen muaailmassa, jossa tein seisaaltani 8 kg:lla ja 12,5 kg:lla hämmerkiääntöä, haukkiksia ja yläpunnerruksia em. käsipainoilla. Tämän jäläkeen tein vatsarutistuksia, join vettä, tein venytyksiä ja omapainoharjoitteita, ja lisää taljoja, ja lopun aikaa salilla mie olin varmistajana salitoveri Jarulle, niin pystyi tekemään turvallisin mielin vaihteeksi muutakin kun itelleen turvallisilla maltillisemmilla painoilla, kun oli nk. hyvissä varmoissa käsissä. Lopuksi vielä juttelua, vaatteitten vaihto, ja suuntasin kaupungille ruuoanhakureissulleni, moikkaamaan frendejä, chillailemaan ja harjoittamaan hyötyliikuntasessiota. Kotona sitten tuaas illalla Silarukov-vastuskumeilla touhuamista, lepäilyä, syömistä ja muuta arkista.

Kukkaketoa kävelyreittini varrella ;-)

Koska eilen nukahtaminen män myöhään ja tännään herrääminen sijoittui aikaiseen aikaan, miulla on nyt melkoinen väsylötkö olo. En aio mennä tännään salille, mutta uaattelin tehdä voimaprinsessan kanssa aerobista ja koutsata häntä voimanoston ihmeelliseen maailmaan askelen verran lissee. Huomenna sitten olisi tarkoitus käydä päivällä jumppaamassa ite salilla ja sitten käyä illalla voimaprinsessaa koutsaamassa eri salilla. On se tämä mukavata ;-) Tuaas vaihteeks, ees välillä :-) Iloista ja kunnollista jumppailua! T. Krisse Tuominen.