Toinen Läskin Urpon Apinan vloggaus Iines Saden kanssa on nyt nähnyt päivänvalon!

Vloggausta tuubiin niin että tietää vloganneensa! ;-) 

Jotkut ne bloggaavat ja vloggaavat siten että tukka on ojennuksessa, meikki on just jetsulleen kohdallaan, vaatteet on tip top ja kaikki on jotain satumaailmahattaraa, editoitua bulkkia, vääristeltyä mukatotuutta ja kuten olette varmasti jo tähän mennessä huomanneet, mie en kuulu tähän sakkiin sitten pätkääkään. Mie en oo nuaaman puunaaja ja missinmittoihin pyrkivä barbi arkitodellisuudessakaan, niin en mie halluu missään nimessä tuollaista illuusiota luoda itsestäni internietin ihmemaailmaankaan. Olen arjessa, kuten moni muukin, enämpi vähempi sanoissani sekoileva sönkkö, sosiaalisissa tilanteissa yhtä kotonaan oleva kuin hiomaton puupökkelö keskellä jalopuusta täydellisesti veistettyjä puutaide-esineitä huippugalleriassa ja muutenkin enemmän kuolaavalta idiootilta läskiltä urpolta apinalta vaikuttava pöhelö kuin sulavasanaiselta karismaattiselta superstaralta vaikuttava megayyberjulkkis, joten haluan ihan aidon rehellisyyden nimissä näyttää vloggauksissa ja  bloggauksissa itseni kaikkine särmineen, heikkouksineen ja hyvine puolineenkin juuri sellaisena kuin olen. Eli lopputulos on juuri niin hermostunutta, innostunutta, sekavaa tai hassunhauskaa kuin se kulloinkin on. Editoin materiaalia mahdollisimman vähän ja annan homman näyttää juuri siltä mitä elämä meillä suurimmalla osalla on, arjelta iloineen suruineen murheineen ja arkitodellisuudelta. Tämä tuntuu miusta omimmalta, hyvältä, saa sydämeni sykähtämään tehdessä, katsoessa ja editoidessakin. Hävettää hyvällä tapaa ja samaan aikaan on ylpeä siitä että osaa ja uskaltaa olla oma ittensä ja sannoo asiat sillee kö just mie koen ja sanon ne. Mie kuitennii olen se ainua oikia mie ja muaailman paras olemmaan oma itteni eikä kukkaan muu voi olla niin hyvä tässä lajissa kö mie, sillä mie oon mie, sie oot sie ja tiää on miun tie ja sillä tiellä kuljen vuaan mie.

Miulla ollu alusta asti hyvä kutina tästä blogin ja vlogin pystyyn pykäämisestä ja kun ylitin sen kynnyksen, että laetoin blogin yms. pystyyn ja aloin suoltaa sisältöä ihmisten koettavaksi, hämmästeltäväksi, ihasteltavaksi ja vihasteltavaksi, niin tuntuu kuin olisin rykäissyt ihteni kerrankin (internettilässä) oikiaan paikkaan oikiaan aikaan. Palaute oli vlogien raakamatskun koekatsojilta kautta rantain hyvää ja olen kuunnellut palautetta ja pidän materiaalin niin raakana ja editoimattamona kuin kulloinkin koen sen mahdolliseksi ja järkeväksi, jolloin homma pyssyykin aitona ja herättää tuntemuksia silloinkin, kun se ei miellytä.


Ihminen kun kuitenkin on vain ihminen ja lähempänä apinoita kuin suht. virheettömästi toimivia robotteja, niin välillä väkisinkin pukkoo ihan silikkoo paskoo, niin kö mie sitä pukkoon niin aenakin se on sitten ihan rehellistä hiomatonta luomutuotantoo joka haesoo ja näyttee ihkaehdalta pökäleslannoitteelta. Ja kun kerran tekemisen on tehnyt itselleen mahdollisimman helpoksi, vaivattomaksi ja hauskaksi, niin tiää hommahan on lähteny heti ensisekunneista alakaen oikeen kunnolla laukkoomaan! Läski Urpo Apina se kulukee kovvoo laukkoo kohti blogosfäärin korkeaa kukkulaa katsellen kohti horisonttia ja auringonnousua! ;-) Sunnuntaina pistin Läskin Urpon Apinan Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa blogin pystyyn ja LUA-meiningeille kaksikin Google+ -meininkiä. Nyt on pari sivua blogiin väsättynä, muutama bloggaus julkaistuna ja pari vloggaustakin! ;-) Hyvä mie, oonpa mie ihanan aktiivinen ja aikaansaapa, vaikka olenkin tässä sunnuntaipäivästä alakaen ollut kuumeessa.

Tässäpä sitä ihteensä eli miun vloggausta:

Osa 1

(Huom! Kuvattu su 6.9.2105)

ja osa 2

(Huom! Kuvattu su 6.9.2105)

Se miun on ihan pakko vielä sannoo tae oikiastaan kirjoittaa mutta eniweis, että koen tehneeni aivan oikean ratkaisun kuvata kaikessa rauhassa valokuvia ja videoita plus kirjoitella blogihahmotelmia pitkin kesää ja syksyä ennen kuin päätin ryhtyä tositoimiin vitnessivätnessivilosofiaabloggarina. Bloggaaminen ja blogiin jatkuvan sisällön tuottaminen on ehkä se vaikein ja haastavin osuus blogauttajana, niin päätin jo etukäteen eliminoida tätä haastetta mahdollisimman pieneksi. Varastossa miulla siis on valokuvaloeta, tekstiaihioita ja videomateriaalia ihan mukavasti. Ei pääse ainakaan videoissa materiaali tällä kuvaustahdilla heti lopahtamaan. Tuollaisten puhuvat päät -tyyppisten soolo tahi duo -vloggausten lisäksi miulla valamiina raakamateriaalia ja editoinnin alla mm. ulkoilukuntosalien, kuntosalien ja lajiharrastamisesittelyitten, tapahtumatallenteen, tuote-esittelyitten ja kuulumisten kertomisten muodossa materiaalia.

Loppuvuoden aikana luvassa näillä näkymin blogi- ja vlogimeininkien jalkautumista webbimaailmasta reaalimaailmaan, mutta ei siitä sen enempää tällä erää. Tahdon sanoa vielä ihan tämän blogitekstini ehtoosuoralla, että mahtavana ratkaisunani pidän myöskin sitä, että otin Iineksen ensimmäisiin Läski Urpo Apina -vloggauksiin, sillä hän on todella mukava, valovoimainen, älykäs, monessa mukana ollut ja sanavalmis ihminen. Olen ylpeä miun ja Iineksen yhdessä käymistä keskusteluista vlogatessa että vloggaamisen ulkopuolella. Kiitos, niiaus, kumarrus ja megahali siulle Iines, sillä ilman Sinua tämä blogi ja tämän jatkeena oleva vlogi olisivatten olleet palajon latteampia. Kiitoksia myös muille ihanille ihmisille, jotka olette tukeneet minua olemalla materiaalin koeyleisönä, kamera-assistenttina, ideariiheilijänä ja materiaalin julkaisun jälkeen tärkeänä palautteena ja tukena. Ilman kaikkia teitä (including heitters!), mie ja tiää blogi plus vlogi ois paljon vähemmän kiinnostavaa matskua täynnä. Hyvä työ, hyvä myö -JEE!!! ;-)

 PUSI- ja HALI teille ihan kaikille!!!!!

PYSYTÄÄN VAHVOINA JA JUST NIIN IHANINA KUIN MYÖ OLLAAN, EIKÖS VUAAN JA JOOKOS -ANANAS JA KOOKOS?! ;-)

T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän