Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Edellisestä bloggauksestani on peräti kymmenen päivää, joten on tässä todellakin tullut tehtyä, touhuttua, elettyä, koettua, jne. sitten viimekertaisen blögäytykseni. Kevät on käytännössä ohi ja nyt on kesä täällä. Näin ollen kevään kisat ovat takana ja enempää ei vuonna 2016 tule -jei! Kevään hirmuinen kisaputki ja melkoinen prässi ja puristus on nyt kunnialla takana ja selätettynä! Edessä häämöttää kesän ensimmäinen ja mahdollisesti peräti ainoa urheilukilpailu mihin osallistun enää tänä kesänä, mutta on se sitten myös suuri ja valtava kisa. Ei enempää eikä vähempää kuin GPC-liiton EM-kilpailut, joissa olen RAWpenkkipunnertamassa naisten avoimessa.  Noitten kisojen jälkeen olenkin sitten ajatellut ansaitusti nk. vetää lonkkaa ihan huolella, ainakin viikon tai pari. Metal Nutrition Weekendistä otevoimakisoista voittamani paita ja pirtsakka habanerobullistus! Kesä- enkä heinäkuussa en ajatellut kisata. Elokuussa saatan mahdollisesti kisata sitten kerran pari, mutta näillä n...

Joskus olen rampannut vaa'alla alvariinsa. Vaaka on ollut välillä vihollinen, välillä ystävä. Nykyään vaaka on paremminkin esine ja väline muitten joukossa. Se näyttää sen verran kuin se kulloinkin näyttää. Käyn sillä nykyään lähinnä kisojen yhteydessä ja samallahan tieto on myös julkista, niin ei tartte erikseen pitää kirjaa painonsa kehityksestä suuntaan tahi toiseen :-) Aappena lavalla Ganesin kanssa back in the days :-) Tänään tuli pitkästä aikaa käytyä vaa'alla ihan peräti kotivaa'alla. Ja lisäksi erittäin pitkästä aekoo uaamuvaa'alla. Mie kö ylleensä käyn kisojen yhteydessä iltavaa'alla ja eka aamuvaaka kisaurallani on edessä 10.6. EM-kisoissa, kun kisa on 11.6.  Mikkelissä la 7.5 olin iltavaa'alla jtn 101,9 kg ja tännään 20.5. olin uaamuvaa'alla vaevaeset 97,9 kg, vaekka olin hieman jottaen uaamulla natustellutkin ja juonunna ennen kö vaa'alle rahtautuminen tuli miun mieleeni. Huomaa kyllä että a) bulkki on ohi b) ei oo päällä kisahiilar...

Viimeiset pari blogautustani ovat tuntuneet mukavilta tehdä. Eivät välttämättä aihepiirien miellyttävyyden vuoksi (päinvastoin!), vaan sen takia että olen kokenut kirjoittavani nimenomaan OMAA blogiani OMILLA EHDOILLANI. Nyt on ihan uusi alkuinnostuksenkaltainen puhti bloggaamiseen, kun taas kerran kirjoitan ihan vain siitä ja kuin ite halluun ja siten kuin koen. Mukavaa ollut myös huomata, että kävijävirrat eivät ehtyneet tästä ratkaisusta. Ja niinhän se on itselläkin, että mieluummin luen sydänverellä kirjoitettuja tekstejä kuin peruskaavalla kokoon rutinoituneesti kursittuja kyhäelmiä, jotka on tehty sen vuoksi että tarttee tehä eikä sen vuoksi, että on halunnut sanoa ja ilmaista jotain. Viksu Vaffa Orankimamma, Cisse ja Alppu samassa kuvassa :) Torstaina 12.5. tuli käytyä kävellen kaupoilla, jo(i)sta tuli hyvät hyötykävelyt kaupoille ja kauppojen sisällä. Nyt on alennuksesta ostettua tauriinia, kreatiinia ja Fastin Rushia yms. ja hallussa myös Vetokumit & Ketjut tre...

Etiäpäin, sano orankimamma Mikkelin asemalla kö läks kisareissulta viimeviikolla takas Tampesterilaan ;-) Suaapi nähä onko eilisen postaukseni jäläkeen miulla jälellä yhteen vakilukijoista vai kaikkosko kaik virta blogiini täysin. Jos kukkaan ee ennee halluu lukke miun juttuloeta, niin se on ihan jees. En mie ala väkisin ketteen miellyttämmään. Mieluummin vaekka höpisen virtuaalisessa nurkassa keskenäni ja naareskelen omille vitseille kuin olen suosittu mairistelemalla muita ja kirjoittamalla ajatellen muitten tarpeita ja toiveita. Toki mie halluun keskittyy treenaamisen ja elämäni positiivisiin puoliin ja innostaa ihmisii liikkumaan, mutta en silti ai olla mikkeen nami nami -naamarilla varustettu "positiviisesti vaikka naama irveessä" -tyyppi. Oon kuitenkin aloittanut bloggaamaan omista lähtökohdista kertoakseni omia kokemuksiani, ja rehellisyyden nimissä, ei se tämä elämä ole mitteen hassunhauskaa pumpulia ja hattaraa. Ja niin aion jatkossakin tehdä. Jos se karkoittaa...

WARNING! THIS BITCH BITES    eli tällä kertaa aappena on kirjoittanut bloggauksen, joka EI ole hattaranmakuinen eikä höpsismin kyllästämä. Jos ajattelemaan herättelevä teksti, joka tosiaan saattaa aktivoida paria aivosoluasi, loukkaa sinua olemassaolollaan, älä jatka sanaakaan pitemmälle. Jos haluat tietää mitä miulla on sydämellä ja olet valmis ottamaan miut vastaan kokonaisuutena, ihmisenä, bloggarina, urheilijana, vammaisena, neuroerikoisena ja omanlaisena persoonanani, niin ole hyvä ja lue pitemmälle! Sinua on lämpimästi odotettu saapuvaksi! ;-)     Voi että kö mie oon niin pirtsakka ja kauhian muodikas ;-) Eilen bloggasin, mutta bloggaanpa heti perään enkä vasta (yli) viikon päästä, koska juuri nyt halluun ja ehdin kirjoittaa blögälettä. Mie kuitenkin kirjoitan blogia ennen kaikkea itseäni varten omista lähtökohdista omaan tahtiini, ja niin pyrin tekemään jatkossakin mahdollisimman paljon. Toki miun pittee sponsoroituna ja yhteistyökumppanein si...

Kuten varmaankin tarkkaavaisimmat marakatit ovat huomanneet, viimekertaisesta blögäleestäni on vierähtänyt reilun viikon verran aikaa. Ei mielestäni mikään ikuisuus, mutta kiihkeässä "kaikki heti nyt"-henkisessä verkkoelämässä tuo voi olla pitkäkin aika. Senkin uhalla, että kaikki minua innostuksen kiilto silmissään lukevat lukijat ovat unohtaneet minut tyystin, en aio vääntää blogiini jatkossakaan väkisin, jos tekstiä ei luontevasti synny tai sen kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti liikene tarpeeksi aikaa. Aappenamamma se Pieksämäellä virnuilemassa ;-) Viimeviikon muaanantaina 02.05. kotona jumppailemisen lisäksi kävin kaapunnilla liikkumassa ja asioita hoitamassa, ja tapasin voimaprinsessan keskustassa, josta kuljimme yhdessä kohti kuntosalia, jossa treenasimme Tiim Aappenan Petri "Peppe" Kotleettiatleettibadin ja muitten mukavien salituttujen kanssa. Tsemppailin sekä Peppeä että voimaprinsessaa treeneissään ja treenailin itsekin. Jalkaprässissä touhusin ki...