Sunnuntain leppoisat roolipelailut

 Heippa hei hippiäiset ja dippiäiset!


Rakkaastani, ystävistäni ja uudesta peliporukkaan tulleesta, koostuva ryhmä rämämme, eli hieman elävä ja erittäin eloisa roolipeluuporukkamme, kulkeutui uudemman kerran LateGameen. Ensin moikkailimme paikalla jo odottanutta Markoa, vaihdoimme muutaman sanan henkilökunnan kanssa ja siirryimme alakerran pelikabinettiin. Pelitarvikkeitamme levitellessä pöydälle ja apuvälineitäni penkkini ympäristöön ripotellessani, vaihdoimme kuulusiamme, henkilökunta toi vesikannuja, laseja ja teetä pöytäämme. Uusi pelipoppoomme lisäys kyseli meiltä ja henkilökunnalta tilasta ja tulevista tapahtumista. Lokakuussa Lategamessa mielenkiintoista roolipelitapahtumaa, joka kiinnostelee meidän porukkaamme ja kamuja oikein huolella.


Kunhan seurueemme oli vastannu kiireisimpiin soittoihin, vaihtanut ajankohtaisimmat uutiset ja kuulumiset, keskustellut pelaamisen ja seikkailun (genre)rajoista ja halutusta tyylistä, sopinut pelisession olennaisimmista elementeistä, hörppineet teetä ja vettä, ja hakeneet pöytään lisää virvokkeita, alkoi hahmojen teko tai edellisten viilailu ja virittely. Seuraavaksi esittäydyimme immeisinä ja hahmoina toisillemme, ja päräytimme seikkailun käyntiin.


Hahmot löytävät itsensä jonkin sortin hurisevasta huoneesta. Mikä lie paikka. Ei ikkunoita. Ovestakaan ei voi olla varma, onko sellaista. Kummallista metallia. Surinaa ja värähtelyä. Ei voi olla varma, pysyykö paikka paikoillaan, vaiko liikkuuko se. Aika jännä buugi oli pelihahmoilla ja pelihahmoilla, mutta katsellen ypäriinsä, keskustellen toisilleen, homma eteni. Ovi aukeni ja joku hahmo vilahti ovella, lähtien melkein heti pois. Tyypit ampaisivat perässä huomatakseen olevansa jonkinlaisella hiekka-areenalla. Pelihahmoille näkyi vain areena, sen portit, kivimuuri. Yläpuolella ja sivuilla näkyi vain hohtavaa pimeyttä.


 Aikansa metallista koppia ja hiekkaista areenaa ihmeteltyään, ja toisilleen juteltuaan, poruukka kokoontui areenalle. Tämän tapahduttua, ja rohkeimman mentyä areenan avoimelle sivustalle kuikuilemaan, löytyiskö hämärästä mitään muuta, avautui kirjaimellisesti hahmoin eteen uusi maailma. Areenan avoimelle sivulle kun levittäytyi hiekkainen lämpöinen maisema. Porukasta rohkein tyyppi uskalsi kulkea alueelle yksin. Ensin varovaisesti kuikuilemaan, haistelemaan, kuulostelemaan, katselemaan. Alue osoittautui rauhalliseksi pitkänmalliseksi hiekka- ja kivitieksi, jota sivustoilta ympäröi isompia kiviä ja hiekka-autiomaata silmäin kantamattomiin. Taivaalla lenteli kauempana lintuja. Muut uskaltautuivat yksitellen perässä, omalla tyylillä ja tahdillaan. Osa pelokkaammin, osa vauhdikkaammin. Tällä laajemmalla aavikolla, jolla oli selvästi kuljettu, oli leppoisan lämmin. Ilmassa lenteli lintuja tarkastellen tulijoita. Etäällä kajasti jotain mikä voisi olla jonkinlaista asutusta, ja kuului ääniä mitkä voisivat olla merkkejä sivistyneestä elämästä. Ennakointia ja aistimista oli ilmassa ja tunnelma innostunut. 

Avaruusaluksesta hiekkakehään, josta kuluneelle hiekka- ja kivitielle, josta taasen kuljetummalle tiealuueelle ja aavikolle

Pari innokkaampaa päätti rynnättä täysillä marssilla päätä pahkaa kohti mahdollista sivistystä, vaikka voisi siellä olla yhtälailla vaikka mitä hampaisiin asti varustautuneita brutaaleja tappajiakin. Mutta kun kerran innostuu maailmaa avoimin käsin syleilemään, niin täyttä pahkaa laukaten menox vaan! Loput seurasivat vääähän varovaisemmin perässä, maltillisemmin ja varovaisemmin. Tarkkaillen sekä ympäristöä että edellä kirmaavia etujoukkoja. Kauempaa tulivat ehtivät huomata koiria tai jotain sen tapaisia etäällä, ja sen kuinka poppoosta pari tyyppiä melkein törmäsivät vartioihin, jotka tietenkin hätkähtäneinä kuulustelivat porukkaa. Toinen tyypeistä hämmentyi ja meinasi ruveta hakkaamaan muuria tai vartijoita isolla nuijallaan, siinä vaiheessa, kun vartijat jo tervetulotoivottivat poppoota edemmäs pihamaalle. Ja perässä tulleet meinasivat liittyä tuohon koohotukseen, lisäksi seurueelta unohtuivat vallan ne aiemmin etäisyydessä nähdyt koirat, jotka osoittautuivat vahtikoiriksi, jotka tervehtivät heitä selustasta muristen. Tilanne kuitenkin raukesi, lähinnä vartijoitten ja koirien rauhallisuudesta, eikä suinkaan seikkailijaseurueen viksuudesta johtuen.


Kesken kaiken kohelluksen, nuijan kanssa heilunut tunsi psykokineettisiä ja erittäin kosmisia värähtelyitä siitä, että hänen kumppaninsa tähtikäsi olisi lähistöllä, hengissä ja iloisena. Tämä sai osaltaan  järkeä päähän poppoolle. Joukkomme kerääntyi vartijoitten jututettavaksi pihalle ja pian paikalle tuli pormestari, vanavedessään Tähtikäsi. Tästä homma lähti ihan kivasti eteenpäin, ja ryhmä rämämme valuessa muurien sisälle, luikkivat koirat kirmaamaan valtavalla nurmella ja pihalla oli pelihahmoille tuttuja tyyppejä. Muurien sisällä oli paljon iloista onnellista väkeä, idyllistä kasvimaata, ja pelihahmojen väki toivotettiin sydämellisesti joukkoon, hommiin ja töitäkin tarjottiin.


En tiedä sitten mistä johtui, mutta jokseenkin kaikki pelihahmot tenttasivat moneen kertaan samoja asioita ja tarkkailivat epäluuloisina. Sen sijaan että homma olisi nytkähtänyt eteenpäin tarjottuihin hommiin ja seikkailun seuraavaan vaiheeseen, hahmot jäivät varuillaan kulkemaan pitkin valtavaa muurien sisäistä lääniä ja juttelemaan niitä näitä. Pelihahmoille ja pelaajille selvisi asioitten taustoja perinpohjaisesti ja niitten takana olevia inhimillisiä sohelluksia. Elämä on. Aina kivassa kommuunissakaan ei kaikki mene kuin strömssöössä.

Välillä pelimoderaattorina voi olla aika vinkeää ja hassun hauskaa, vaikka seikkailu menisi ihan omia polkujaan

 Siinä vaiheessa, kun hahmot eivät olleet enää epäluuloisia ja kaikki hyvä alkoi kelvata ja seikkailuhommiin valmistauduttiin, jouduin paikan kiinni menemisen vuoksi toteamaan, että jatkakaamme tästä seuraavalla kerralla. Kaikilla kuitenkin oli kivaa, vaikka äksöniä ei kauheasti ollut, ja erilaiset pelaajien väliset kemiat menivät kivasti kohdilleen.

 
Oli kyllä tälläkin kertaa aivan ihanaa käydä pelaamassa  Lategamen pelikabinetissa. Todella hyvä paikka kahvilana ja erittäin mainio paikka pelikabinettina. Kabinetissa ei ole liian kirkkaat valot, muttei toisaalta myöskään liian hämärääkään. Kotoisa soppi, jossa on tilaa isommallekin porukalle. Voin lämpimästi suositella sen varaamista kaikille. Eikä se muuten maksakaan mitään. On myös oikein mukavaa, kun saa pelaajilta viestiä pitkin viikkoa ja väki odottaa innoissaan tämän viikon pelisessiota.



Olen intoutunut arkistoimaan näpsäkämmin pelisääntöjäni, pelaajaohjeistusta, seikkailuita, havainnemateriaaleja, karttoja yms., valmisseikkailuja, pelikirjoja, miniatyyrejä ja muuta sen sellaista. On tullut urakalla luettua ja kirjoitettua pelimateriaalia. Hanikin haki huuto.netistä huutamansa synttärilahjat minulle ja meinasin ratketa liikutuksesta itkemmään. Liikutukseltani sain aikaiseksi kuitenkin tehtyä ihan itte erään ihte luomani fantasiaolennon miniatyyriksi muotoilumassasta.




Sitten Fantasiapelit teki niin kivasti, että nakkasi minua PDFllä Paranoiaa, jonka jälkeen eilen paketissa tuli kosolti Paranoiaa, Travelleria, Savage Worldsia, D&D:tä ja muuta nannaa. Tänään roolipelilueskelun ja pikkuhommailun päälle olin HH;lla koutsimassa pariakin koutsittavaani. Ja nauttimassa kamuni armaasta seurasta. Samalla luin Talismanin ja Savage Worldsin erästä sci-fi-fantasia-maailman kirjaa kun oli hetken aikaa ihan vaan olla. Niin, ja juttelin Waagh!:ista, Warhammer Fantasysta ja muusta semmoisesta kivasta. Treenin jälkeen hakemaan automaatista EMP:n toimitus, ja olen ihan ihkuna sen mahtavasta sisällöstä. Uutta vaatetta ja muuta kivaa hyödyllistä. Jesh! On tämä ollut värikäs mutta eehana viikko tuaas! Pelailemisiin! T. Krisse Tuominen.

Kommentit

Suosituimpia blogeja (viim. 30 pvän ajalta)

Kalevala: the Tale of Sampo -lautapeli on erittäin mielenkiintoinen

The World's First-Ever Take the Edge is out NOW!

Hello, Hallo, Aloha, Hei, and so on