Piraijat ja kesälukemisena palava pyörä
Jiiihaa! Piraijat purroo ja kirjan kannet paukkuu Uskon, etten ole ainoa, joka lapsena uskoi juoksuhiekan, liaanien ja piraijojen näyttelevän omassa tulevaisuudessaan melko suurta roolia. Unelmissani ne edustivat paljon suurempaa osuutta eloni seikkailuissa, mitä 43 vuodessa on toteutunut. Luonnonmuseossa Helsingissä olen päässyt liaanien äärelle. Juoksuhiekkaa en ole kokenut. Olen mie sentään hyvin upottavilla soilla rämpinyt. Lisäksi olen patikoinut upottavassa savessa ja tarponut liejussa, mudassa, kaislikossa ja rantahetteikköillä. Tällä viikolla pääsin vihdoin lähituntumaan hurjien piraijojen kanssa. Iiiiik, piraijat tulloo! Onneksi olj lasi välissä, niin eivät pieesseet minuu niskoon pureksimaan. 🤭 Perjantaina Särkänniemessä ulkosalla, tuolla samalla reissulla, pieesj aurinko armas niskani polttamaan. Tuntuu kyä aevan kuin ois piraija purassu. 😃 Kesällä luen mielelläni kirjoja ulkona vieläkin enemmän kuin muulloin. Tyylillä ei niin väliä. Juuri nyt minulla on menossa Burnin