Mikä buugi, oi Buugi-Wuuki?
Heipä hei kaikki armaat Zappa Hatit ja mukavat HattiWatit!
Kuten kansa on kenties jo huomannutkin, on loppukevään jälkeen, Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa -blogissa ollut melkoisen hissun kissun hiljaista. Tuotetun materiaalin julkaisutahdin kohdalla on oltu lähestymässä kohtuu hyvin absoluuttista nollapistettä.
Olen minä elossa ollut, olen elossa ja olen minä elämääni myös elänyt. Joskus on vaan hyvä valita oman terveyden ja jaksamisen vaaliminen. Tähän ratkaisuun päädyin ihan pakon edestä. Kun elämässä tapahtuu raskaita asioita, terveydentila ja sen hoito heilahtelee, ystäviä kuolee (eg. Rest in Peace, my dear friend and collague Liam Thompson) ja elo on muutenkin läyhää, on syytä antaa omalle keholle ja mielelle rauhaa, lepoa ja rakkautta. Vaikka se tarkoittaisikin pitkää blogautus- ja tai sometus-hiljaisuutta.
Kah, katso ja ihmety, täällä olen tänään -jälleen!
Loppukeväällä kävi kutsu käydä kohti Vapriikkia, sen juhlatiloja ja silloin uusia ja tuoreita näyttelyitä. Kun samalla kärpän kouran huitaisulla oli mahdollista iskujoukkona iskeä itsensä katsomaan kosolti nannaa, niin eihän siitä yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tarjontana oli meikäaabbenalle ja muille kutsuvieraille Dungeons & Dragonsin juhlavuoden tilaisuutta ja sitä varten koottua näyttelyä, Nokian N-Cagen ympärille kyhättyä pelikonefloppinäyttelyä, tarinavetoisten pelien näyttelyä. Tähän päälle toki perustarjontana mm. arcade-luola flippereineen.
Nyt kun aktivoiduin, uskon että saan suhteellisen pian kirjoitettua enemmän em. näyttelyistä. Materiaalia on jo, mutta se tarvitsee viedä loppuun asti. Todettakoon tässä kohtaa, että nuo kaikki näyttelyvät ovat kokemisen arvoisia. Suosittelen.
Kommentit
Lähetä kommentti