Ulkoilua, humppaa, jumppaa ja pumppaa

Viksu Vaffa Urheiluapenamammuli ulkoilun ja liikunnan riemun jännänhauskassa muaailmassa 8-)

Järvimaisemmoo ja lintuloeta jiäällä apinamamman kännykällään kuvvaamana

Suomen luonto on oikein ihana ja ihmeellinen, ehtymätön aarreaitta ja satumaa, kun vain avaa sille silmänsä ja tajuaa olevansa osa tätä ihmeellistä luontoa, joka voi tuottaa olijalleen ja kokijalleen loputonta riemua! Mie olen sen verran muaalaesjuntti, että olen aena naatiskellut mehtään, järvelle ja kallioille menosta, marjastamisesta, sienestämisestä, vaeltamisesta, luontoretkistä ja elläinten ihailemisesta luonnossa. Niimpä olen kaupungissakin asuessani aina valinnut asuinpaikkani sen mukaan, että ympäristö on mahdollisimman luonnonomainen tai edes puistomainen ja luontoreiteille, järvelle ja metsään on mahdollisimman lyhyt reitti omasta kotipihasta.

Mammaoranki se virnuilee lumen ja puitten keskeltä tyytyväisenä 8-)

Rakastan toki raudanrenkomista ja sitä tunnetta, kun antaa salilla kaikkensa ja enemmän ja endorfiinivyöry valtaa mielun, sielun ja koko ihanasti kihelmöivän hyvällä tapaa jomottavan kropan, mutta eniten olen aina nauttinut luontoretkistä, metsässä kävelystä ja juoksemisestakin metsäreiteillä. Ja ehkä parhaimman zenin saan siitä että kävelen salille ja salilta mahdollisimman luonnonmukaista metsä-/ranta-/kallioreittiä tai varsinkin jos salin jälkeen käyn ottamassa kunnon metsämäkikävelyn hyvässä seurassa.  Tänään oli tältä osin vallan erinomainen päivä, sillä tuli ensin käveltyä salille monipuolista reittiä pitkin ja kuntosalilta ampaisin mavettamisen jälkeen  urheilupsykologin kanssa maastoon kävelemään mäkiä ylös ja alas. Kyllä sielu lepäsi taas maisemissa ja liikunnan riemun jyllätessä elimistössä!

Arkinen jäätynyt kettinkikin voi näyttää vallan satumaiselta, kun sitä oikein katsoo sillä silmällä. Oikeastaan aika Stalker-sci-fiä ;-) Hih! 8-)

Viimeviikolla oli kyllä miulla tuaas vallan monipuolinen viikko ihan näihinkin ulkoliikunnallisiin teemoihinkin liittyen. Tuli vietettyä monipuolisesti liikunnallinen, toiminnallinen, kovasti hyötyliikunnallinen ja luontoriemullinen viikko, joka huipentui hienoon sunnuntaihin. Tuli sunnuntaina 6.3. käytyä toverin houkuttelemana, kera hanin, katsastamassa vallan mainio kuntosali HH Gym Nekalassa. HH Gym on kyllä nettikuvia ja huhuja paaaaaaaaaaljon suurempi ja siellä on nettihuhujen luomaa mielikuvaa huomattavasti monipuolisempi tila ja välineistö. Paljon erilaisia laitteita ja erinäisiä vapaan painon tiloja, on rentoutumistuoliakin ja jumppapuolta. Tykkäsin kovasti tunnelmasta ja laitteistosta ja välineistöstä. Ja siitä, että jengi kyl jutteli salilla toisilleen ja tervehti toisiaan, tuntemattomiakin kuten minua, mutta että lähtökohtaisesti salilla oltiin oikeasti TEKEMÄSSÄ jotain eikä vain posettamassa muotivaatteissa älyhoihöpelin kourassaan belfieitä salipeilien edessä keskittymään ottaen.

Apinamamma rakastaa nykyään portaitten ylöskävelemisestä, kun jalkavaivat alkavat tuaas helepottaa...

Mie kävin jumppaamassa HH Gymillä tosiaannii sunnuntain kunniaksi pikkaista barbitreeniä häkkiapinana kyykkytreenin tehden. Tein 10 kg korotuksilla pyramidin, tehden kolmosia ja vitosia alkaen 55 kg:sta kulkien yli sadan. Pyramidin huipulla tein kakkosen 125 kg:lla. Puhtia olisi ollut tehdä enemmänkin, mutta ei sitä noin pyhäpäivänä kehdannut enempää rehkiä. Ja sai tuollakin trikoossa nopealla tahdilla ja hyvällä sykkeellä hien päälle.

Hiki pääsi todellakin tulemaan etenkin kun tein tuon nopealla tahdilla vähän silleensä HI(I)T -pohjalta. Ihan hauskaahan se oli olla häkkiapina ja voisihan tuonne tuon tutustumiskäynnnin jäläkeen mennä myöhemminkin poikkeammaan. Että tuollainen kevyt barbijumppa tällä kertaa.

Mie tosiaan tietenkin kävelin sekä salille että salilta niin tuli samalla sitten toteutettua sitä nk. pakollista päivän aerobistakin samalla. Ennen salia tein kotona kevyttä teknistä, ja varsinaiseen treeniin valmistavaa penkkausta, että kroppa herää siihen, että tänään tehdään taas jotain. Kiva sunnuntainen jumppapäivä oli taas.

Joki maisemmoo ja yksinäenen oman tien kulukijalintu se vuaan borskuttaa vejessä ;-)

Pittee tosiaannii ruveta käymään jatkossakin frendini ja tai hanindeerosin kanssa tuolla vallan mukavalla ja meiän tarpeisiin vallan hyvin soveltuvalla HH Gym -salilla. Frendin kanssa sovittiinkin jumppatreffit heti viimesunnuntaisten barbisatujumppailujen jälkeen jo tämän viikon sunnuntaiksi.

Tuosta sunnuntain jumppahumppapumpasta oli todella hyvä jatkaa tännään jumppatalkoita etiäpäin kohti RAW Voimanoston SM-kilpailuja, jotka pietään huhtikuun lopulla Piikkiössä, Piikkiön urheiluhallissa.  Tännään siis hieman kippeitten koipien, keskivartalon ja selän kanssa tein mukavan tiivistahtisen ykköspyramidin maastavedossa. Mavetin pyramidia painokorotuksilla 55 kg:sta alkaen aina peräti 140 kg:een asti. Ensin tuli taas henkinen lukko ja epäusko ja sellainen olo, ettei tiää tästä nouse, vaikka olin juuri kiivastahtisessa treenissäni vetäissyt 135 kg vallan kevyesti ja teknisesti hyvin. Vedin kuitenkin hetken aikaa henkeä ja tein mielikuvaharjoituksia ja 140 kg nousi vallan mukavasti ja siihen tyyliin, että olisin ilmiselvästi voinut jatkaa pyramidia eteenpäin. Näin sanoi myös kanssatreenaajanikin, jotka ovat voimanostoon perehtyneet.

Tästä ne hommat lähtöö vuaan ylöspäin ja nousukiitoon ;-)

Koska tiesin, että tänään on kaikenlaista jalkojani lisää rasittavaa touhua mavetreenin jälkeen, päätin että 140 kg saa riittää tälle päivälle, että jää paukkuja kunnolla varastoon. Ei miun mielestä tuo 140 kg:kaan ole ollenkaan kauhian paha tämmööttiselle ylipainoiselle superraskaassa naisten sarjassa voimailevan voimaorankimamman tekemäksi ;-)

Kuten arvata saattaa, tännään oli mavetus oikein mukavata herkkunannaa ja ei se liikunnallinen hauskanpito siihen jäänyt tännään. Ei todellakaan! Mavetuksen jälkeisen pikaisen suihkuttelun ja vaatteitten vaihdon jäläkeen oli ohjelmassa kuntosalilta siltojen kautta keskustaan kävely, jonka jälkeen miittasin miun urheilupsykologini Marjo Tossavaisen. Voin muuten täysin rinnoin ja sydämin suositella Marjoa niin traumaterapiaan kuin urheilupsykologiseen jeesimiseenkin. Kumpikin hoituu hyvällä asenteella, elämänriemulla ja ammattitaidolla!!! <3

Lintuloeta, vettä ja suomalaista ihanaa talvimaisemmoo ;-)

Miun vallan ihanan urheilupsykologin kanssa toteutettu maastomäkikävely korkealla sykkeellä oli kyllä todella upeaa ja mahtava kruunu aamu- ja keskipäivän liikunnallisille riemuille. Ensiviikolla tapaamme urheilupsykologini kanssa penkkaamisen merkeissä. Mie kun olen huomannut, että miulla piisoopi roimmoo voimmoo ja nk. pahan aikan asennetta vaekka hyrymykke ja tekniikkojakin osaan monipuolisesti useissa eri lajeissa, mutta henkisiä jarruja piisaa add-oireilun, paniikkihäiriöitten, sosiaalisten tilanteitten ahdistuksen, traumaperäisten oireilujen ja uskokaa tai älkää, mutta äkillisesti iskevien totaalisten epävarmuus- ja itseensäluottamattomuuspuuskien kanssa. Kiitoksia upean, huumorintajuisen ja kekseliään urheilupsykologini Marjo Tossavaisen, miulla on nyt vallan kattava paketti sekä salilla treenaamisen että kilpailujen jännittämisten ja kauhukammotilojen lieventämiseen ja totaaliseen purkamiseen. Että kyä se homma tästä todellakin lähtee pikkuhiljaa nousuun itsevarmuuden ja kilpailukokemuksien karttumisen myötä. Kiitoksia kaikille, jotka mua ootte näissä asioissa jeesineet!!!! <3 Mii lavs ya ool! 8-)

Lintuloeta borskuttelemassa vejessä oikeen urakalla, Orankimamman kuvvaamana 8-)

Miulla nyt loppupäivän aikana maanantaina 07.03. ollut asioitten hoitoa, bloggausta ja mm. roudaamista ja muuta hyötyliikuntaa, jossa on tullut ja tulee vielä loppupäivästä ja alkuillastakin kätevästi kardiota, aerobista ja voimanaisurheilussa niin kovasti tarvittavia staattisia pitojakin mukavasti samassa paketissa ilman että tarvitsee erikseen noita käydä tekemässä jossain kalliilla salilla erikoisvälineillä 8-) :-9

Tosiaannii kö toissavuonna oi vaikka mitä kiputilloo ja kremppoo ja viimevuosi oli miulle kaikinpuolin tehovuosi kropan kuntouttamisessa ja suuren askeleen kuntoilijasta ihan virallisissa oikeissa kisoissa urheilevaksi yhteistyökumppaneita ja sponsorointia omaavaksi urheilijaksi ja astumisessa ja lopuvuonna oli turhankin paljon vaekka mitä flunssaputkea, niin nyt tuntuu että on aikalailla tasaisesti kuntotaso pysynyt pienen pienistä takapakeista huolimatta ja tulostasokin on asteittain parantunut. Painokin tosiaan on aamuisin siinä 95 kg kohdilla ja iltapainokin yllättävän vähän enemmän. Ei sinänsä ollenkaan paha että asianlaita on näin, sillä miulla on ensiviikolla seuraavat FPOn kilpailut Turussa, jonka jäläkeen heti viikon päästä  Turussa vietetyistä FPOn Iloinen Härkä -raakapenkkipunnerruskisoista miulla on WABDL Finnish Openissa raakapenkkauskilpailut, joittenka jälkeen suht. pian huhtikuun alussa on WPCn raakapenkkipunnerruksen SM-kilpailut ja huhtikuun lopulla miulla on lisäksi FPOn RAW Voimanoston SM-kilpailut. Toukokuun alussa miulla on kanssalliset FPOn raakapenkkipunnerruskilpailut ja kesäkuussa vähän ennen kuun puoliväliä miulla on peräti GPC:n Euroopanmestaruuskilpailut Raw -penkkipunnerruksessa.

Lintu se lumessa kuljeskelloo ja elämän kulkuaan pohdiskelloo ;-)

Ylläri pylläri, "kohtuullisen" rankan ja "pikkiriikkisen vaativan" kevvään ja alkukesän jälkeen mie uaattelin pittee melkolaella ommoo lommoo koko lopun kesäkuun ja kokonaisen heinäkuun. Toki pittee tehdä yleiskuntotreeniä yms., ettei yleiskunto ja tulostaso vallan tyystin rapistu, mutta salilla asumisen sijaan aattelin käydä biitsillä, luontoretkeillä, reissata pitkin Suomea ystävien luona, juoda ehkä muutaman drinkin kera nannandeeroksen safkulin, syödä ihan hitokseen hyvvee ruokkoo, nauttia ylipiäätään elämästä, käyä tanssuulla ja nautiskella elämästäni hanin plus towerien kanssa muunmuassa iki-ihanien Jysäri-festarien kahden päivän ja yön tanssibailujen muodossa. Elokuussa sitten alkaa taas salilla ja erikoisvälineitten parissa todellinen tosissaan hikoilu, sillä jo elokuussa olen mukana Vahvin Nainen 2016 -kilpailuissa, jotka käydään Tarvasjoen Hyvinvointikeskuksen piha-alueella lauantaina 20.8.2016. Tuon voimaisurheilukimarapäivän jälkeen tulevista loppukesäistä, syksyisistä ja talvisista koitoksista ei viitsi edes tässä vaiheessa vielä mainitakaan. Pohdiskellaan niitä sitten, kun ovat ajankohtaisempia ;-) :-9

Mutta tässä hetkessä tosiaan ajankohtaisina ovat viikon välein järjestettävät maaliskuun 19. vietettävät Iloisen Härän raakapenkkaukset Turussa ja la 26.3. Kauhajoella käytävät Wabdl Finnish Openit, joissa myöskin olen naisten avoimessa sarjassa raskassarjalaisena voimailemassa raakapenkkipunnerruksen iloisissa touhuiluissa.

Iloinen Härkä Raw-penkkipunnerruskilpailut Iloisessa Härässä Suomen Turussa la 19.3. ovat ihan koht'sillään :-)

Loppukevennykseksi Iloisen Härän tapahtuman lähestymislaskurikuvan äärellä todettakoon hirtehisen humoristisesti: "Kyä ny lähtee", sano mummo kun kelkalla alamäkeen polkas niin että helemat paukku! ;-) Ja Iloisessa Härässä tämä apinamamma tosiaannii on lehmäin sarjasssa raakapenkkaamassa, niin että utareet heiluu ja sorkat tärisöö ja yleisön sonnit ja härjät mylyvii! Nii, ja ihannii varamasti myös lehemät ammuu!

Be there....      or be else where and miss all the FUN! Eli ooppa siellä taekka oopa jossain muualla jiäämässä kaekesta lystistä paitsi!   KUNTORIKASTA VIIKKOA ja Iloisen Härjän kisan odottamista kaikille toivottaapi Läski Urpo Apina eli Viksu Vaffa Orankimamma tai ihan vuaan Krisse Tuominen näin virallisesti ja vakavissaan toverien kesken ;-)