Dungeon Drop tiputtaa pelaajan pienesti luolastoon
Minipel(e)istä taas pienesti höpinää; vuorossa Dungeon Drop
Lupasin aiemmassa blogautuksessani, että "Dungeon Dropiin palaan myöhemmin erikseen", ja koska tykkään pitää lupauksistani kiinni, teen niin. Tällä kertaa tarjoilen siis lukijoilleni lyhyesti asiaa ja ajatuksia erittäin kompaktista Dungeon Drop-minipelistä.
Tuli hankittua oikein mukavalta ja luotettavalta myyjältä Facebookin Lautapelikirppikseltä muutama peli. Dungeon Drop Deluxe Edition on yksi niistä. Mukana käytännössä tulee sekä normaalit, kivannäköiset mutta vaatimattomammat nappulat, ja sitten hienommat oikein kommeet nappulat. Ohjeteksti on melko selkeä, mutta fontti olisi voinut olla rahtusen verran isompi ja selkeämpi. Ohjekirjan sisältö on jäsennelty hyvin.
Peli on tehty nopeaksi ja helpoksi pelata. Valintoja omalla vuorolla ei ole ihmeteltäväksi asti, vaan on keskitytty genren kannalta (luolastoramppaaminen) olennaiseen. Lisäksi peliä pelataan vain kolme kierrosta kerrallaan, jonka jälkeen lasketaan pisteet ja katsotaan kuka voitti.
Muutoinkin jo selkeitä sääntöjä on selkeytetty Usein Kysytyillä Kysymyksillä ja vastauksilla niihin. Eli jos pelin tiimellyksessä jää miettimään että miten tässä tilanteessa toimitaan, vastaus löytyy todennäköisesti joko sääntökirjan perustekstistä tai vähintäänkin Ukk:sta. Arvostan tällaista paneutumista selkeyteen ja pulmatilanteitten ratkaisemiseen pyrkimistä. Käytännöllistä ja kivaa.
Olen pelannut tätä vasta ihan vain yksinäni, tullakseni sinuiksi sääntöjen kanssa. Lisäksi tehnyt samaa hanin kanssa kahdestaan. Samalla todennut, että peli on melko helposti lähestyttävä ja sen oppiminen ei ole vaikeaa. Koska en ole vielä pelannut peliä kenenkään muun kanssa, ei ole tämän enempää kerrottavaa siitä. Todettakoon kuitenkin muitten pelaamista seuranneena ja oman kokemuksen perusteella, että vallan hauskalta ja metkalta peliltä tämä vaikuttaa. Palaan pelin äärelle myöhemmin todennäköisesti alkuvuodesta. Silloin pelistä enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti