Kävijälaskuri

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pari kisaa tuossa tuli kisattua ja ensiviikolla mennään taas

Välillä sitä tulee blogattua niin että näppis paukkuu, vaikka treenaisi kuinka paljon ja joinain aikoina sitä ei vain runosuoni kuki. Tai jos kukkiikin, niin itsekritiikki nousee turhan suureksi kynnykseksi julkaista. Tässäpä on vierähtänyt reilu viikko sitten viime bloggauksen jälkeen ja tässä ajassa olen ehtinyt käydä sekä Turussa FPO Iloinen Härkä RAWpenkkipunnerruskilpailuissa la 19.3. että WABDL Finnish Open Kauhajoki 2016 -kisoissa raakapenkkaamassa. Ja kaipa voisi olla korkea aika sanailla jotain menneistä viikoista.

Legendaarisen maailmanmestarin ja voimaurheilija Anna Khudrayovin kanssa peukut pystyssä Iloisen Härän lämmittelyalueella :-)


Gorilla Sportsin liina/nauhatreenisettiä olen parhaan kykyni ja mielikuvitukseni mukaan opetellut hyödyntämään koti-, treeni-, matka- ja kisaolosuhteissa lämmittelyyn ennen penkkaamista tai ihan omana jumppa-, tasapaino- ja kehonhallintatreeninä. Samalla myöskin tuntunut, että vaikka aktiivinen treenaaminen ja kilpaileminen plus jatkuva reissaaminen on raskasta, on miun kropan venyvyys ja notkeus parantunut. Pystyn ottamaan vaikkapa tammikuun kisoihin nähden selkeämmin kaaren penkatessa. Asia mikä ei ole ollenkaan selässä ja lantiossa rakennevikaa omaavalle immeiselle ollenkaan ilmiselvä. Eli kehtaan väittää että vaikka itselläkin oli omat skeptisyyteni tätä välinettä kohtaan, on treenisetti osoittautunut käytössä kullanarvoiseksi!

Hopsansaa, pikkuisin apinakin se iloissti roikkuu, keinuu ja kiipeilee liina/nauhatreenisetillä ;-)

Ja orankimamma ei ole ollut ainoa, joka on huomannut liina/nauhatreenisetin ilot, riemut, monipuolisuudet ja hyödyllisyydet, sillä sitä ovat saleilla ilahtuneesti kokeilleet ja käyttäneet lukuisat salikaveritkin ja tuntemattomatkin salilla nauhasettitreenaamisestani innostuneet. Ja tietenkin myös perhepiirissä kummatkin apinat ja tuo perheen karvaisinkin aappenayksilö on intoutunut treenisettiä käyttämään. Ja tuon kanssa todellakin vain mielikuvitus on rajana, sillä sillä sujuvat eri kokoisten treenajien monenlaiset kiipeily, roikkumis-, venyttely-, omapaino-, kehonhallinta-, verryttely-, jumppa-, liikkuvuus- ja voimailuharjoitteet hyvinkin monenlaisilla tyyleillä ja vaikeusasteilla. Ja jostain syystä sitä käyttäessä, muillakin kuin miulla, on tuntunut olevan aina tavattoman hauskaa ja inspiroivaa. Vallan vekkuli ja hieno väline siis! <3

Pikkuapina se liina/nauhatreenisetillä keinuu ja pikkuapina se keinuu näin ;-)


Turussa tuli käytyä kisaamassa Bassossa 13.2. liitottomissa kisoissa ja koska Turussa on mukavaa, niin hakeuduin sinne uudelleen kisaamaan FPOn Iloinen Härkä RAWpenkkipunnerruskisoihin lauantaiksi 19.3.2016, joka sopivasti olikin sekä Minna Canthin päivä että tasa-arvon päivä. Koska olen iloisesti bulkilla ja muutenkin, syömishäiriötaustaa omaavana, pyrin nauttimaan ruuoasta laihistelun sijaan, menin ihan reilusti perjantaina 18.3. ilta-vaa'alle. Tuli mukavan tasainen luku eli ihanasti 101 kg, eli taaskaan ei voi haukkua satakiloiseksi ämmäksi, sillä en ollut vain satakiloinen vaan kilon verran enemmän! ;-)

OU JEE! Kyä noilla pärjäili kivasti! :-)

 Ja kisavaakaa ennen tietenkin piti käydä Vegekauppa Turussa moikkaamassa Timoa ja Elinaa ja muita Vegekauppaduunareita. Vegekauppa Turun Elina se miulle lahjoitti patukoita, vegan beefjerkyä yms. (Vegetukku, Vegekauppa ja Vegekauppa Turku kun sponsoroivat minua) ja Timo lahjoitti näytteinä saatuja juomia, ja piti toki shopata huoltajan kanssa evästä ja muuta mukavaa kaupalta.

Hamppumaitoa, chilijuustoa, riisikermaa, kreatiinia, hamppuproteiinia ja paahdettuja naposteltavia ;-)

Huoltajan eväkset ;-)

Illalla perjantaina tein hotellilla harjoituksia Gorilla Sportsin liina/nauhatreenisetillä, venyttelin ja jumppasin. Noita tein myös ennen kisaan lähtemistä lauantaina. Iloisessa Härässä tuli moikkailtua tuttuja, vaihdettua vaatteet kisavaatteisiin, tehtyä lämmitelyä, käytyä lavalla esittelykierroksen aikana, ja tietenkin kisattua.

Apina lavalla muitten akkain kanssa

Iloisen Härän kisat olivat sopivasti Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, joten senkin kunniaksi päätin, ettei nyt pelata ihan vain hissun kissun varman päälle. Eka paino oli 75 kg ja toka 77,5 kg ja kummatkin menivät tietenkin läpi. Seuraavaksi päätin ottaa ja repäistä ja koittaa omassa painoluokassani Suomennätystä ja otin siis kolmanneksi nostokseni rakastettavan hulppean rapeat 101 kg eli tasan saman verran kuin oli tuolloin ollut iltavaa'alla painoni. Kyllähän se suorilla käsillä pysyi vakaasti ja alaskin meni, muttei se sieltä sitten kyllä oikein hääppösesti ylös lähtenyt, mutta tulipa repäistyä ;-)



Ylläolevassa blogiin upotetussa videossa näette halutessanne kaikki kisasuoritukseni, myös sen SE-yritykseni, samalla videolla. Ei muuta kuin erittäin ratkiriemukasta katselutuokiota teille kaikille! On muuten komiaa meininkiä, vaikka itse sen tässä sanonkin ;-) Kisanostojeni jälkeen tuli kuvattua takahuoneessa keskustelua miun ja sponsorini Tuukka Simosen välillä, käytyä hotellilla, moikattua ystävääni Timoa ja lepäiltyä. Sunnuntaina pois hotellilta, vegesafkaa ravintolassa, Tuukan moikkaaminen keskustassa, herkuttelua kahvilassa, ja väsyneenä rahjustaminen bussille ja bussilta määränpäässämme kotiin.

Mie ja aina yhtä tyylikäs Vegetukun ja Vegekaupan Tuukka Simonen

Kisan jälkeen maanantaina ei (muistaakseni) tullut käytyä salilla, kun oli niin paljon muuta hommaa ja liikuntaa tulikin hoidettua hyötyliikuntana ja maastoliikuntana mäkisessä maastossa. Jotain pienimuotoista tekniikkatreeniä tuli tehtyä penkillä ja kyykättyä myös. Keskiviikkona kävin salilla. Venyttelin, tein taljoja, kuntopyöräilin, mavetin tekniikka- ja yleiskuntotreeninä vain 65 kg asti ilman vyötä, ja penkkasin 50 kg asti tekniikkatreeniä. Torstaina kävin ravitsemusterapeutilla ja kuvasin osan sessiosta Essel Designin tuottamaa urheiludokumenttia varten. Valitettavasti torstai meni, odottamattomasti, ikävissä merkeissä ja pakkaamiset ja ruuoanteot jäivät turhan vähälle. Jottei mieli mene merenmutiin, niin alle aika pirtsakka video penkkaamisesta. Kuvattuna Gorilla Sportsin punnerruspenkin päällä.





Perjantaina 25.03. lähdettiin sitten erittäin "levänneenä" kohti Kauhajokea. Kauhajoella hotelliin ja hotellilta kisapaikalle. Kisapaikapaikalla kävin iltavaa'alla ja painoin 100,5 kg. Katsottiin myös kisapäivää varten telinekorkeudet kohdilleen. Tuli myös jeesittyä talkooporukkaa tavaroitten kantamisessa sisälle. Tuli käytyä kauppareissuilla ja aerobista tuli yhden illan tarpeiksi hyvin. Saunaan hotellihuoneella ja goisimaan. Lauantaina 26.03. aamiaiselle ja kisapaikalle. Kisapaikalla tajusin, että oma vyöni oli jäänyt kotio mutta ystävällinen kisaaja lainasi minulle vyötään. SUURI KIITOS! Sain myös spotteriksi Billyn huoltajan, josta olikin suuri apu, varsinkin kun olin koko kisapäivän aika sekavissa ja särkyisissä tunnelmissa muutaman huonosti nukutun yön jälkeen. Oli vaikea keskittyä mihinkään, kun ajatukset pomppivat muissa asioissa ja väsy painoi hartioita. Mie näyn väsytsompina taustalla haahuilemassa allaolevassa Rami Leiviskän videossa. Todiste siitä etten varsinaisesti ollut pirtsakoimmillani.




Omat nostot eivät todellakaan menneet niin hyvin kuin ylläolevassa videossa Ramilla, vaan nostin vaivaiset 75 kg, 80 kg ja 82,5 kg, joista eka meni läpi, toka oli liian nopea ja vika liian hidas eli toka ja vika tulivat hylätyiksi. Tämä kun ei ole vain voima- tai edes taitolajikaan, vaan kaipa tätä voisi kutsua myös tyyli- ja suorituslajiksi, jossa parhaimmat nostot ovat tyylikkäitä, ja surkeimmat hylätään armotta, vaikka rauta olisi sinänsä liikkunutkin alusta loppuun asti omin voimin. Tuomarikäskyt ovat suuressa roolissa myös, niitä ei parane jättää seuraamatta tai hylky tulee niin että napsahtaa.

Aappena ja 75 kg kohti rack -käskyn odotusta ;-)


Kisapaikalla pännitys oli kahden hylsyn vuoksi aluksi korkealla, mutta kun huomasin että aika monella nostajalla kaikki nostot menivät hylsyinä, aloin pikkuhiljaa ajatella että ihan jeeshän tää meni, kun sain hyväksytyn noston aikaiseksi. Tällä kertaa miulle aukeni sillä WABDL Finnish Open 2016 naisten avoimen sarjan 4. sija ja sain sekä diplomin että kukkia.

Mie ja Minna Pajulahti lämmittelyalueella :-)


Pakko myöntää, että palkintotilaisuudessa ihmisten eteen kutsuminen ja diplomin ojentaminen, ja kukkien saantikin, oli ihanan piristäviä ja tsemppaavia seikkoja. Oli kiva olla rivissä kavereitten ja tykkäämiensä nostajien keskellä. Juhlava hetki ja kruunasi hienosti mainion kisapäivän!

Aappena keskellä punaisessa paidassa ja mustissa housuissa, Gazozin kengät jalassa ;-)


Palkintojenjaon jälkeen kaupoille ja hotellille. Saunomaan ja hanin kanssa aikaa viettämään. Rentoutumaan. Väsytti kovasti ja ei muuta kuin tutimaan. Sunnuntaina oli ankean kankea olo ja aamiaiselle oli vaikea laahustaa. Aamiaiselta pakkaamaan laukkuja ja tsompina heiluen nauttimaan pizzasta bussin saapumista odotellen. Kassien kanssa bussiasemalle ja nokka kohti Tamperetta.

Orankimamma Kauhajoella bussiaseman edustalla bussia odottamassa sunnuntaina


Ja sunnuntai-iltana oli mahdollista vihdoinkin hihkaista: "Se olis apina taas pesässään apinaluolassaan!". Pikkaisen väsy. Ei noissa kisoissa se kisaaminen väsytä niinkään, mutta julkisilla kulkeminen ja pitkät reissut, hotelleissa "nukkuminen" ja kaikki mikä liittyy syömiseen reissussa... Ja onhan siinä kisaamisessakin oma hommansa, mutta kyllä se add-aappena pikkuhilijaa alakaa piäästä jyvälle kuinka hommat hoietaan eri kisoissa. Ensivuonna homma on jo helpompaa, kun useat kisapaikat, järjestelyt ja järjestäjät ovat jo tuttuja, ja voi keskittyä ite asiaan eli kisapenkkaamiseen eikä turhaan jännittämiseen yms... Kukaan mestarikaan ei ole heti osannut ja menestynyt. Ja noissa kisoissa oli yllättävän paljon nostajia, joilla kaikki suoritukset menivät hylsyiksi. Miulla sentään yksi meni ihan onnistuneesti ja hyväksytysti. Noissa kisoissa ilmeisesti se oli suoritus jo itsessään.

Aappena ja diplomi! :)
 

Sunnuntai- ja maanantai meni lähinnä yrittäen nukkua univelkoja pois ja masistellessa. Kaikki tuntui harmaalta ja pettymys omiin suorituksiin valtasi taas tilaa mielessä. Noh, maanantaina illalla tein pienillä painoilla kyykkää ja penkkausta ja tuli taas parempi mieli. Mietin maanantaina myös että mistä saisi extrapotkua jaksaa mennä vielä ensiviikollakin kisaamaan, ja peräti WPC:n SM-kisoihin penkkaamaan. Ja liekki löytyi musasta. Poison Idea: Getting the Fear, Stonegazerin A Fair Warning ja DOOMin Anti-Social saavat siivittää minua hyvään nostofiilikseen jatkossa... ainakin joissain kisoissa.

Kisapaikalla perjantaina


Ensiviikolla mennään taas! Silloin METAL-sporttikeskuksessa Helsingissä WPC:n penkkauksen SM.... Tulukeepa kahtommaan!!! Ymmärrettävistä syistä en edes yritä rikkoa tuolla mitään ennätyksiä tms., vaan menen ja teen parhaani. Katsotaan kuinka monta hyväksyttyä suoritusta tulee, vai tuleeko ollenkaan... Jos ei niin, sitten ei. Ja jos tulee, niin sitten tulee. Se mennäänkö nyt hyväksytysti yli 80 kg:n ja kuinka paljon yli, vai hissuttelenko varman päälle vaikka 75 kg, 77,5 kg ja 80 kg raudat, menee sitten sen päivän kunnon ja olosuhteitten mukaan. Mie en kuitenkaan voi ihmeitä tehdä ja voin tehdä vain parhaani. Nöyrin mielin, mutta silti ylöspäin katsoen, ja itselleen lempeästi nauraen, mennään siis näissäkin kisoissa. Se on varmaa se!!!

Suomenlipun alla taas ollaan varmaan Helsingissäkin, kuten oltiin Kauhajoellakin


Tiistaina kävi niin, että ketutus valui hikenä kuntosalin lattialle. Tuli hengattua pari tuntii salilla ja tuli vinopenkattua 40 kg asti, tehtyy jalkaprässii 80 kg asti, koneilla touhuttua muutenkin jaloille, käytettyä juoksumattoo, erilaisia laitteilla tehtyä punnerruksia, monenlaista touhua käsipainoilla, vastuskumeilla kaikenlaista... tuli kyykättyä 75 kg:sta alkaen 150 kg asti, jolla tein kolmoset.. IPF-kyykkyliikerataan nähden noi vikat sadallaviidelläkymmenellä tehdyt kolme toistoa olivat varmaankin vajaita mutta sellainen kokemus ja näkemys että aika monessa muussa liitossa ois tod. näk. mennyt läpi noinkin. Noissa kuitenkin fiilistelin polvien yms. kuntoa verkkarit jalassa ilman polvisiteitä. Penkissä tein vaivaisella 60 kg:lla sarjoi ja toistoi. Muutenkin aika sillee chilli ja kevyt rykäys, mutta tuli silti hiki ja höyryt sai puskettua pois päästä. Aika puhdistunut olo. JESH! Tästä on hyvä jatkaa.

Kisoissa 82,5 kg hylsynä


Tännään keskiviikkona ennen salille lähtöä tuli vastaanotettua mieluisa postitoimitus 30 kg:n muodossa eli Gorilla Sportsin 2 kpl 15 kg:n valurautaisen levypainon toimituksen vastaanottaen. Sain blogiyhteistyökumppanina kyseiset painot alehinnalla, se tässä mainittakoon, ettei tätä piilomainonnaksi erehdytä luulemaan. Tykkäsin taas kun toimitus oli nopea ja erittäin hyvin pakattu. Ja kommeet hyvät levypainothan nuo on, joita tulee varmasti käytettyä paljon ja mielellään.

Viimeviikon perjantaina Kauhajoella :)


Tännään tuli salilla kyykättyä, tehtyä ojentajia ja keppijumpattua oikein hyvässä seurassa. Salitoverini ja tuleva Martin Scorsese kuvasi minua kyykätessäni, kiitoksia hälle siitä! ;-) Tuli mentyä tosiaan kyykässä tänään peräti 155 kg rautoihin ja tehtyä sillä kolmonen. Ei ollut mukana tässäkään sessiossa siteitä niin fiilistelin polvia ja nilkkoja (siis niitten nykyistä kestoa) ja tein suosiolla varman päälle mieluummin vajaata kuin täyttä saatika ylisuurta liikerataa. Ei sattunut polviin eikä nilkkoihin, joten ne alkavat kestää jo vallan kivasti, joka onpi mukavaa se  

Huomenna aamulla taas salille treenaamaan ja perjantaina myös. La ja su taukoo. Ensvkolla vain kevyitä treenei ja vähän, venyttelyitä ja jumppaa... ja viikonloppuna WPC:n RAWpenkkipunnerruksen SM-kisa, joihin osallistun.

 Kaunista kevättä kaikille ma toivotan! T. Krisse Tuominen tai ihan Viksu Vaffa Orankimamma taikka Läski Urpo Apina vaan tälleen oikeen hyvien tuttavien kesken ;-)