Kuumetta piisoo ja pännitystä myös, mutta kyllä tämä iloksi vielä kiääntyy
Apinaemo sairastaa häntä hellikäämme, vai miten se män? ;)
Itku pitkästä ilosta, männee suomalainen sananlasku ja taitaapi se ainakin juuri nyt vähän sillä tavalla mennä. Meinaan että viimeviikon lauantaina oli tajuttoman älyttömän ihanan mmmmMAHTAVAA kisata kahdesti Joroisilla saman päivän ja illan aikana Baarin Vahvin Nainen -kilpailuissa ja voittaa kummatkin. Riemua piisaa tuosta varmaan vuosiksi.
Olin ollut ihan varma että kaiken lauantaisen matkustamisen ja tuntikaupalla kisaamisen jälkeen iskisi kuume, etenkin kun olin kaupungista toiseen reissatessa ollut pärskijöitten ja köhijöitten ympäröimänä, muttei se kuume sunnuntaina sitten iskenytkään minnuun. Eipä iskenyt vielä maanantainakaan, vaikka ajoittain oli tukkoinen olo. Tiistaina tukkoisen päivän jälkeen iski kuume illalla ja piti jättää väliin kilpakädenvääntötreenit. Voi pirskuttaralloo kö harmitti.
 |
| Lauantaina Joroisilla Joronjäljessä vielä lihakset pamppailivat ja fiilis oli korkealla |
 |
| Nyt olo on lähempänä tuollaista väsypupua millainen kuvassa olen ollut 06.11.2015 HKIssa |
Eipä siinä sitten muuta voinut tiistai-iltana kuin maata, levätä, syödä ja koittaa tervehtyä ja jatkaa samaa rataa keskiviikkona. Toivoin tietenkin, että keskiviikkona olisin tervehtynyt, mutta vaikka suurin osa päivästä ja illasta meni lähinnä maatessa ja nukkuessa, kuume sen kuin vain nousi iltaa ja yötä myöten. Tiistaina meni ohi suun kädenvvääntötreenit ja keskiviikkona missasin toveriporukalla kiipeilemään menemisen. Nyt ollaan jo torstain puolella ja olo sen kuin muuttuu tukkoisemmaksi ja kuume ei tunnu hellittävän. Ei oikein naurata. Ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että kuumeilun takia missaisin viikonlopun kummatkin kisat.
En yleensä jaksa pohtia sitä kuinka kauan flunssa/kuume/jokin muu vaiva minnuu vaevvoo, sillä kuume kestää sen verran aikaa kuin se kestää, mutta nyt asiaa joutuu pohtimaan monesta näkökulmasta, sillä miulla olisi ohjelmassani tarjolla lauantaina kilpakädenvääntöä Sipoon Mestaruuskilpailuissa ja sunnuntaina raakapenkkipunnerrusta FPOn kansallisissa Tatu Avola Memorial -kilpailuissa.
Koska olen kumpaakin kisaa varten valmistautunut henkisesti ja fyysisesti, niin olisihan se sääli missata jompi kumpi tai kummatkin. Toisaalta terveytensä kanssa ei kannata leikkiä sillä sen voi menettää (kuumeen kanssa kun alkaa pelleilemään, sydänlihastulehdus tahi keuhkokuume on selviö ja nuo ovatten aika vittumaisia ja uusiutumaan taipuvaisia vaivoja), mutta kisoja kyllä piisaa varmaan maailmanloppuun saakka ja kenties jopa sen jälkeenkin ;-)
Tammikuussa kuitenkin on luvassa Otto-Cup -kädenvääntökisat Raahessa 09.01., joihin seuratovereita on TKT Nääsväännön riveistä lähdössä, joten kyytipuoli voisi olla harvinaisen iisiä ja 30.01. on Savonlinnassa FPOn kansalliset Savonlinna Record Breakers!-kilpailut, joihin minut on hyväksytty kisaamaan raakapenkkipunnerruksessa. Kyllä se silti harmittaa, jos joutuu tällä viikolla skippaamaan kaksi odottamaansa kisaa. Mutta mieluummin kuuntelen kehoani ja annan kropalle aikaa tervehtyä kuin lähden kipeänä tai puolitoipilaana rautaa renkomaan ja kättä vääntämään, sillä kummastakaan ei kipeänä tai puolikuntoisena uuvattina mitään hyvää seuraa.
 |
| Miusta ti 24.11. otettu kuva toimikoon tähän väliin kuvituksena |
Kommentit
Lähetä kommentti