toipilaana poitilaana

Ärsyttäviä nää fluntsat ja semmoottiset. Nukuin usiamman yön huonosti ja laski puolustuskyky ja pöpö hiipi sisään. Torstaina se flunssadeeros heeros pöpöne iski kitusiini ja kroppaani, nousi kuume, kurkku on kuin kaktuspuisto liekeissä, ja olo on muuten vaan mukava.  On tässä silti jaksanut tehdä muutakin kuin maata, nukkua ja suorittaa ruumiintoimintoja.

Tuo pöpö kun tuli sisääni asumaan, niin jotenkin "jostain kumman syystä" on vielä puolitaitoinen, puolinainen ja muute vaa vähä ei iha terve olo... möh. Mutta eipä se mittään. Ollaan kotoluolassa, kahtellaan möllöi lehvoi ja möllötellään mölläkseen. Kyä se pöpö lähtee pois ku o lähtiäkseen. Ei sitä kukkaan oo mistään parantunut ressaamalla. En mie aenakaan.

Torstai-päivänä tosiaanii kävin töissä ja oli jo silloinkin vedoton olo. Illalla oli vielä vedottomampi olo ja sitten nousi kuumekin. Perjantaiyöllä nukahdin myöhään ja heräsin keskipäivällä. Brunssia hain kaupasta iltapuolikuuden aikaan. Siinähän se aikalailla meni ollessa, hikoillessa ja peräti kauppaan asti kerran kyetessä.

Eilen sitten nautin kotikuntosalin eduista, kun ei tarvinnu lähteä mihkään ja koutsin koutsittavaa mavessaan ihan vaan möllöttäen himassa. Hyvin meni hänen mavetreeni. Homma edistyy taas. Pieniä rautoja, mutta nättejä nostoja ja nätisti raudat laskettiin pehmustetuille pinnoille miun väsäämässä mavetilassa. Hiki tuli kahtoessa ja neuvoessa, kun kuume oli. Kerran kykenin kauppaankin. Olin sen verran huojuvan haukotteleva, että kassa ratkesi nauruun. Niin ratkesin miekin. Iloinen kauppareissu.

Yskä valvotti pitkälle yötä, mutta nukuin sitten taas aamupäivälle. Ja tässä sitä brunssia vetelen ihan oikiaan brunssiaikaan, peräti. Ja mikäpä vedellessä. Pesukone pauhaa kylppärissä. Hani kuorsaa unillaan. Oma suloinen oman ajan rauha. Ei paljon haittaa, vaikka nokka vuotaa. Ja ensiviikolla Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskilpailu Nääshallissakin. Niitä kohti ja lippu salkoon. Rock rock! Pussaus ja halaus rakkaat lukijat! T. Krisse Tuominen.