Hurriganes Vapriikissa ja aappena avajaisissa
Hurriganes on kiistatta melkoinen suomalaisen rockin instituutio. Bändi, joka on kappeleitaan ja keikkojaan suurempi. Bändi, joka on elämää suurempi. Bändi, joka mullisti suomalaisen bändi- ja musiikkikulttuurin. Bändi, joka toi lopullisesti ROCKin suomalaisen rockkulttuuriin. Bändi, joka ei paasannut, vaan laski neljään ja pisti posottaen niin että paukkui. Bändi, joka teki minimalismista vaarallista. Bändi, joka teki puutteistaan hienouksia. Bändi, jota arvon bloggarinne, Viksu Vaffa Orankimamma tahi Läski Urpo Apina, on digannut lapsesta asti. Bändi, jonka musiikin tahtiin sekä jumppaaminen, rakastelu että treenaaminen sujuu vauhdikkaammin ja kunnon kutinalla ja jytinällä. Bändi, jota ilman tuskin olisin koskaan tarttunut yhteenkään soittimeen ja tehnyt yhtäkään piisiä. Bändi, josta on NYT näyttely Tampereella museokeskus Vapriikissa.
Torstaina 31.03. kävin salilla reilut pari tuntia ja illalla kelpasi mennä rentoutumaan Vapriikkiin Hurriganes-näyttelyn avajaisiin, jossa oli tarjolla juhlapuheita, musiikkiesityksiä, tietenkin näyttelyyn tutustumista, herkkuja, kuohuviiniä ja punaviiniä ihan ilmaiseksi. Toki tarjoiltavaa sai rahallakin lisää, mutta kolme kuoharia ja yksi iso lasillinen punaviiniä kera pikkupurtavan, siivitti miut kyllä äärimmäisen hyvin juhlatunnelmaan. Meinaan, että kun alkoholia sen verran harvoin tulee käytettyä, niin tuo määrä kulutettuna illan mittaan oli miulle kyllä ihan tarpeeksi, ellei enemmänkin. Mutta tulipa nyt sitten oltua viihteellä ja oikeassa tunnelmassa Hurriganes-näyttelyn avajaisten kunniaksi.
Cissestä olen aina ikonisena hahmona diggaillut, kuten ehkä asuvalintojani muusikkona ja liikkujana tarkkailleet ovat huomanneet. Ja pakkohan sitä oli mennä poseeraamaan sitten museossa Cissen takin kohdalle ja Vapriikkiin väsäillyn lava-asetelman kohdalle bassovahvarin kohdalle.
Avajaisissa oli sen verran sakkia ja päällä hirveä häly ja tungos, että näyttelyssä meinasi happi loppua ja alkoi väentungos ahdistaa, joten ei siellä kovin kauaa viihtynyt. Pittee käyä skidilöitten kanssa eniwei myöhhemin näyttelyssä ajan kanssa, niin ihan suosiolla tein näyttelyyn enemmän pikavisiitin kuin tarkan katsauksen, mutta silti oli kyllä kivasti ihasteltavaa ja persoonallisesti oli toteutettu näyttely.
Avajaisohjelmassa oli sen verran löysää, ja Costello yksin ja lastensa kanssa lavalla sen verran moneen kertaan että tuli pyörittyä museokeskuksessa siellä täällä. Niin, ja nautiskeltua tarjoamisistakin hyvässä seurassa. Pelimuseon puolella tuli käytyä pelaamassa Uuno Turhapuroa, joka on juuri niin vaikea kuin peliarvioissa aikanaan väitettiinkin. Huvinsa kullakin.
Tuli levähdettyä ihmishälinältä välillä myös museon sisällä olevassa onnikassa. Oli tosiaan ihan kauhea häly ja meteli koko avajaisten ajan, että todellakin kaipasi korville taukoa välillä mekkalasta.
Ja toisaalta oli kivaa kuljeskella ympäri museota ja saada kunnon aerobiset kävelemällä portaita pitkin eri kerroksiin, ylös alas ja katseltua eri näyttelyitä. Ihmisvirtakin ahdisti vähemmän kun sitä katsoi etäämmältä eri kerroksista.
Illan ehdoton kohokohta oli ite päällikön ja komppaniansa kapuaminen lavalle. Uutta Hurriganes-kokoonpanoa on arvosteltu siellä täällä kipakin sanoin, mutta tykkäsin kovasti. Oli hyvää rokkausta ja rollausta. Pännitti kun Costellon piti kavuta lavalle ganesienkin aikana ränttätänttäämään. No, meni se sujuvasti siinä muitten kitaristien joukossa ;-)
Vaihteeksi tälläinen erilainen bloggaus. Ei se elämä aina tartte olla terveellisesti syömistä ja treenaamista. Välillä voi ottaa rennomminkin, niin jaksaa taas puurtaa. Elämä on kuitenkin liian lyhyt haaskattavaksi jurottamiseen :-) KAUNIIT ROKKAAVAT KEVÄÄT TEILLE KAIKILLE! T. Krisse Tuominen.
 |
| Remu ja ei niin kauhiasti pönöttävä juhlavieraskansa torstaina Vapriikissa :-) |
Torstaina 31.03. kävin salilla reilut pari tuntia ja illalla kelpasi mennä rentoutumaan Vapriikkiin Hurriganes-näyttelyn avajaisiin, jossa oli tarjolla juhlapuheita, musiikkiesityksiä, tietenkin näyttelyyn tutustumista, herkkuja, kuohuviiniä ja punaviiniä ihan ilmaiseksi. Toki tarjoiltavaa sai rahallakin lisää, mutta kolme kuoharia ja yksi iso lasillinen punaviiniä kera pikkupurtavan, siivitti miut kyllä äärimmäisen hyvin juhlatunnelmaan. Meinaan, että kun alkoholia sen verran harvoin tulee käytettyä, niin tuo määrä kulutettuna illan mittaan oli miulle kyllä ihan tarpeeksi, ellei enemmänkin. Mutta tulipa nyt sitten oltua viihteellä ja oikeassa tunnelmassa Hurriganes-näyttelyn avajaisten kunniaksi.
 |
| Viksu Vaffa Orankimamma ja Hurriganesin lava -lavasteen edessä eturivin fanina ;-) |
Cissestä olen aina ikonisena hahmona diggaillut, kuten ehkä asuvalintojani muusikkona ja liikkujana tarkkailleet ovat huomanneet. Ja pakkohan sitä oli mennä poseeraamaan sitten museossa Cissen takin kohdalle ja Vapriikkiin väsäillyn lava-asetelman kohdalle bassovahvarin kohdalle.
Avajaisissa oli sen verran sakkia ja päällä hirveä häly ja tungos, että näyttelyssä meinasi happi loppua ja alkoi väentungos ahdistaa, joten ei siellä kovin kauaa viihtynyt. Pittee käyä skidilöitten kanssa eniwei myöhhemin näyttelyssä ajan kanssa, niin ihan suosiolla tein näyttelyyn enemmän pikavisiitin kuin tarkan katsauksen, mutta silti oli kyllä kivasti ihasteltavaa ja persoonallisesti oli toteutettu näyttely.
Avajaisohjelmassa oli sen verran löysää, ja Costello yksin ja lastensa kanssa lavalla sen verran moneen kertaan että tuli pyörittyä museokeskuksessa siellä täällä. Niin, ja nautiskeltua tarjoamisistakin hyvässä seurassa. Pelimuseon puolella tuli käytyä pelaamassa Uuno Turhapuroa, joka on juuri niin vaikea kuin peliarvioissa aikanaan väitettiinkin. Huvinsa kullakin.
Tuli levähdettyä ihmishälinältä välillä myös museon sisällä olevassa onnikassa. Oli tosiaan ihan kauhea häly ja meteli koko avajaisten ajan, että todellakin kaipasi korville taukoa välillä mekkalasta.
Ja toisaalta oli kivaa kuljeskella ympäri museota ja saada kunnon aerobiset kävelemällä portaita pitkin eri kerroksiin, ylös alas ja katseltua eri näyttelyitä. Ihmisvirtakin ahdisti vähemmän kun sitä katsoi etäämmältä eri kerroksista.
Illan ehdoton kohokohta oli ite päällikön ja komppaniansa kapuaminen lavalle. Uutta Hurriganes-kokoonpanoa on arvosteltu siellä täällä kipakin sanoin, mutta tykkäsin kovasti. Oli hyvää rokkausta ja rollausta. Pännitti kun Costellon piti kavuta lavalle ganesienkin aikana ränttätänttäämään. No, meni se sujuvasti siinä muitten kitaristien joukossa ;-)
Vaihteeksi tälläinen erilainen bloggaus. Ei se elämä aina tartte olla terveellisesti syömistä ja treenaamista. Välillä voi ottaa rennomminkin, niin jaksaa taas puurtaa. Elämä on kuitenkin liian lyhyt haaskattavaksi jurottamiseen :-) KAUNIIT ROKKAAVAT KEVÄÄT TEILLE KAIKILLE! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti