Pitäisikö sitä jotenkin juhlistaa kisojen voittoja ja suomenmestaruuttaan?
En ole viimeviikkoina kovinkaan paljoa blogannut enkä erityisemmin vlogannutkaan, mutta kisoista kisoihin olen kulkenut ja treeneistä treeneihin. Tässäpä bloggauksessa sitten merkintöjä pitemmältä aikaväliltä. Menneehän se näinkin se bloggaaminen. Harvemmin blogautuksia, mutta sitäkin pitempiä sen edestäkin :-)
Maaliskuun lopulla Kauhajoella sijotuin WABDL Finnish Openissa naisten raakapenkkauksessa 4. sijalle, josta hyvästä sain palkintojenjakotilaisuudessa diplomin ja kukkia. Ajattelin, että ihan hetkeen ei tuota hienompaa kokemusta tule miulle olemaan tarjolla, mutta väärässä olin, kuten ehkä otsikosta ja allaolevista teksteistä voi päätelläkin. Jatkoin kuitenkin elämääni kuten ennenkin ja kävin treeneissä ja valmistauduin viimeviikonloppuna olleisiin WPC:n Finnish Nationalseihin eli suomenmestaruuskilpailuihin.
Keskiviikkona 6.4. menin salille tekemään toooooosi kevyen penkkitreenin... siis ihan oikeasti tooooosi kevyen. Ja lyhyen. Ja sen jälkeen miulla oli päivän ohjelmassani tarjolla pariin otteeseen kävelyä ja hyötyliikuntaa. Menihän se päivä noinkin. Harvinaisen rauhallisissa merkeissä.
Torstaina 7.4. mie en jumpannut, vuaan lepäsin. Levon lisäksi kävin kampaajalla. Tukka kohillaan, parempi mieli. Kyllä kelpasi valmistautua kisoihin, kun tukka ei ennää rehottanut sinne ja tänne. Pikkaisen oli tukan kohdillaan olemisesta huolimatta kisoista jännitys päällä. No, päätin että asnteena olisi "ny mennään eikä pelätä tai paremminkin, pelätään mutta mennään silti. Näillä mennään" ja niillä todellakin mentiin. Torstaina oli mukava hyvässä seurassa shoppailla viimehetken täydennyksiä ruokavarastoihin yms. ja jutella frendin kanssa niitä näitä.
Perjantaina 8.4. suuntasimme yhden hengen huoltojoukon kanssa Helsinkiin, jossa hankkiuduimme kisapaikalle iltavaa'alle. Iltavaaka näytti 101,6 kg ja eipä tuo kauhian suuri luku ole meitsille bulkilla. Päinvastoin, iltalukemaksi vallan vähän. Kisapaikalta hankkiuduimme hotellille ja hotellilla oli ihanat näkymät. Kyllä kelpasi levätä ja olla, kun oli niin kaunista. Lepäilyn lisäksi hotellilla sai käydä hotellin kuntosalilla kuntoilemassa ja sitäpä tosiaan tuli tehtyäkin. Tuli tehtyä venyttelyä oikein huolella, staattisia pitoja, liikkuvuusharjoitteita, jumppapallojumppaa ja hieman taljoja. Ei mitään turhan raskasta, mutta sen verran että kroppa herää kevyempien ja taukopäivien jälkeen siihen, että jottain tehhään taas. Ja lisäksi julkisilla välineillä kulkiessa ja viikonloppureissun kasseja ja penkkausvarusteita raijatessaan, tuppaa selekä ja hartiat kipeytymään, joten jo pelkästään senkin vuoksi, hotellin kuntosalin käyttömahdollisuus oli kuin lahja taivaasta :)
Kuntosalilla tuli kiva hiki päälle ja oli mukava tehdä venytyksiä. Ohjelmaan toki kuului yhteistyökumppanini Gorilla Sportsin liina/nauhatreenisetin käyttämistä omapainoharjoitteisiin, venytyksiin ja staattisiin pitoihin. On kyllä korvaamaton apu tuo väline, etenkin aktiivisesti kilpaillessa ja reissatessa paljon. Hotellihuoneella tein myös jumppaa hieman. Lisäksi tuli hieman käveltyä ja rentouduttua. Ihan mukavien unien jälkeen pupustelin uaamupalloo ja aloin valmistautua kisapaikalle lähtemiseen.
Lauantaina 09.04. todellakin tuli hankkiuduttua Metal Nutrition Power Weekendin ohjelman äärelle ja osaksi sitä, eli raahauduimme kasseinemme kisapaikalle WPC-liiton SM-kilpailuihin osallistumaan ja mm. saman liiton voimanostokisoja, ja otevoimakilpailuja seuraamaan. Kisapukua ylle ja venyttelemään. Telinekorkeuksien kohdilleen katsominen, kisapenkkiin samalla tuntuman ottaminen ja telinekorkeuksien toimitsijoille ilmoittaminen. DJ:lle omien nostopiisitoiveitten esittäminen ja tuttujen moikkaaminen. Ohjelmassa toki myös syömistä, juomista, jutustelua, venyttelyä, lämmittelyä yms...
Kisapaikalla olimme jo kymmenen pintaan ja kisat alkoivat yhdeltätoista voimanostokisojen osalta ja oma penkkaaminen oli edessä vasta kello kahden jälkeen iltapäivällä, joten oli kerrankin mahdollista ottaa todella iisisti ja lämmitellä kiireettä ja stressittä. Ja niimpä siinä sitten kävikin, että tuli kuultua kuulutuksissa, että otevoimakilpailuihin voipi vielä ilmoittautua mukaan, joten menin hetken mielijohteesta hieman katsomaan välineistöä ja ilmoittauduin hyvien palkintojen houkuttelemana mukaan. Niimpä siinä sitten kävi niin, että ensin lämmittelin penkkiä ja riensin lämmittelemään otekisavälineellä, jonka jälkeen kisasin ja voitin kisan. Lämmittelin seuraavaa otelajia ja sen jälkeen sitten takaisin lämmittelemään penkkiä ja kisaamaan WPC:n SM-kisoissa naisten avoimessa RAWpenkkipunnerruksessa, jossa sain kolme hyvää hyväksyttyä suoritusta, joitten jälkeen riensin suorittamaan seuraavaa otekilpailukisaa, jonka myös suureksi hämmenyksekseni voitin.
Otekisasta ja sen tuloksista löytyy ihan raakaa infoa tuolta. Oli kyllä mielenkiintoista kisata. Oteankkuria yms. tullut aiemmin kokeiltua voimanaisurheilussa ja kädenvääntöä treenatessa, mutta juuri tuollaiset välineet olivat uusia positiivisia tuttavuuksia minulle. Tuli kyllä taas kerran selväksi, että en ole maailman huonoin otevoimailussa ja tuollainen aidosti kiinnostaa. Ja kisavoitoistani seurasi se, että eräs alan välineistä tietävä immeinen ehdotti että alkaisi minnuu valmentamaan. Tähän tarjoukseen tietenkin vastasin myöntävästi. Otevoimasta kun ei todellakaan ole mitään haittaa voimanaisurheilussa, voimanostossa tai kädenväännössäkään.
Mutta juup. Oli siinä kisaamista kerrakseen. Ja väsykin iski. Ja flunssaoireet pahenivat, joten kotimatka alkoi kutsua aina vain kutsuvammin. METAL-liikuntakeskuksella järkätyissä WPC:n SM-kisoissa olin RAWpenkkipunnerruksessa naisten avoimessa. Liikuttelin flunssaoireista ja väsymyksestä huolimatta hyväksyttyinä suorituksina 70 kg, 75 kg ja 80 kg. Naisten avoimessa, ennen kisapaikalta keskustaa kohti bussin lähtöä keskustasta odottamaan lähtiessä, saadun sen hetkisen tiedon mukaan olin alustavien silloisten tietojen mukaan toinen (JA HUOM! Oikea tulos oli kisan voitto!!!!).
Harmitti hieman kun ei ollut mahkua jäädä venaamaan palkintojenjakotilaisuutta, kun haluttiin ehtiä bussiin takuuvarmasti. Mutta johan sitä palkintoa kyllä tulikin, kun GripMonsters-otekilpailukisasta naisten sarjasta voitin kummastakin kilpailulajista ykkössijan palkintoina Metal Nutrition -tuotteita ja vastuskumeja!!!! ;-) Ei hullumpi reissu ollenkaan. Puolinukkuen bussia odottaen näin Iinestäkin, joka oli hyvissä fiiliksissä ja häntä oli oikein mukava nähdä. Tuli kuvattua vaihteeksi hänen kanssaan hieman vlogimatskuakin.
Bussissa kuumeillen nukahtelin ja näin kuumeisia painajaisia, jossa olin eri vuosikymmenien sodissa ja jouduin painajaisunissani taistelemaan lähikontaktipainissa päällepuskeneita vihollisia vastaan. Hilpeä matka siis bussissa, mutta kotona oli oikein levollinen ja rauhallinen olo. Aika zen fiilis suoraan sanottuna. Jei!
Sunnuntaina 10.4. lepäilin ja pärskin ja köhin. Päivän mittaan olo kuitenkin parani ja illalla jumppasin, että mieli pysyi virkiänä. Muutoin mie vuaan vietin sunnuntaina lötväten, foorumeilla ja chateissa roikkuen ja kuunnellen huonoa musiikkia, ja mussuttaen mitä sattuu mättöä kulloisenakin hetkenä teki mieleni mässyttää. Mäni se päivä niinkin. Ja illalla kisaonnittelujen määrä sen kun vuaan lisääntyi. Tokihan sitä SM-kisojen hopeakin on onnittelemisen arvoinen juttu, joten en ihmetellyt asiaa sen enempää, kunnes julkaistiin loppuillasta viralliset tulokset. En löytänyt nimeäni kakkossijalta tilastoista ja sitten vasta tajusin, että olinkin ykkönen. Olin aivan varma, että kyseessä oli kirjoitusvirhe, mutta sainpa nyt onnittelut joka tapauksessa vanhemmiltani suomenmestaruudesta, oli tilastovirhe tai ei.
Maanantaina sain spostia, että miulle ois kultamitali ja pakko se oli herätä todellisuuteen ja uskoa asia tapahtuneeksi. On se tosiaan niin että WPC:n SM-kilpailuissa naisten avoimessa raakapenkkauksessa tulin, ei suinkaan tokaksi, vaan EKAKSI!!!! Ja kultamitali on minun!!! HUHHUH! Eli jos niinkö apina tulee Wpc:n SM-kisois omas sarjassaan ekaksi, ja saa kultamitskun, niin sillonhan se on suomenmestari!?!?! WAU! WOIX OLLA TOTTA! Mie kultamitalisti ja suomenmestari?!?!?!
Pakko olla, kun ite Ano Turtiaiselta sain viestii jossa kertoi että kultamitali kuuluu minulle!
Toden totta, on tässä miulle sulattelemista. Mie voitin viikonloppuna Metal Nutrition Power Weekendissä eka Gripmonsters-otevoimakilpailun naisten sarjan, sit mie penkkasin raakapenkissä Wpc:ssä Sm-kisassa ja tulin ekaksi, ja sitten vielä voitin toisenkin otekilpailun, enkä tajunnu ees jäädä kisapaikalle juhlimaan, vaikka siis voitin kolme kilpailua, niin ei mitään juhlimista meikällä kisapaikalla, vaan pois hälystä kasseja kantaen kohti keskustaa paikallisbussilla. Kun kisapaikalla ois ollu tietämättäni kultamitskuu miulle tarjolla, mie olin halpabussii oottamas Treelle ja syömäs alelaarin safkaa. Ja maanantaina salille puurtamaan niin kuin aina ennenkin. Glamöröösiä -eikö?
Maanantaina 11.4.mie kävin yli kolome tuntia salilla huhkimassa frendin kanssa. Mavessa 150 kg meni ihan yllättävän kivasti ja kyykässäkin vetäisin 170 kg:lla kolomosen. Eivät olleet maailman syvimpiä ja kauneimpia kyykkyjä ja meininki oli enemmän tunnustelevaa kuin täydellisesti suorittavaa, mutta olen kuitenkin ihan oikeasti tuohon tyytyväinen, kuten oli salikaverinikin. Ihan sillee semikivasti kuluki siis jumppa kisaviikonlopun jäläkeen. Onni on ihanat ystävät, mahtava rakas, kivat sponsorit ja muut hyvät yhteistyökumppanit ja tukijoukot, hyvvee ruokaa, ja mukavat kolomen tunnin treenit, joissa nauru raikaa ja hiki virtaa :-)
Tännään tiistaina 12.4. mie olen lepäillyt, kirjoittanut, hoitanut asioita, pitänyt yhteyttä immeisiin ja yhteistyökumppaneihin yms. ja kävellyt pitkin mäkiä ja kaupunkia. Tullut myös naurettua paljon ja venyteltyä jonni verran. Huomenna sitten tuaas salille. Torstaina lepoa ja perjantaina kuntosalilla ainakin penkkausta.
LOPUKSI SuurenSuuri KIITOS mm. seuraaville tahoille ja henkilöille: Vegetukku, Vegekauppa, Vegekauppa Turku, Tuukka Simonen + Timo + Elina, Joker Nutrition, Salon Scissor Sisterin Elina Viitanen, Essel Designin Sami Laitala, Gorilla Sports, Adventti-seurakunta, Yliopiston kappeli + Risto Korhonen, Jumala, rakas ystäväni Kirsi, Simo, mutsi, fatsi, Anna, Tsompi-One, Ilona, Hani, Jaru, Petri, rautarunnari ja rautarunnarin rouva plus muut salitoverit ja satunnaisetkin salituttavuudet, FPO, WABDL, WPC, Metal Nutrition, Monsteri-TV yms., Iloinen Härkä, Basso, kilpailujärjestäjät, Baarin Vahvin Nainen -kilpailun järjestäjät, salikisojen järjestäjät, Artteli, Ratinan kuntosali, Nääshallin penkkikarhut, Etappi ry ja Taimi ry ilmaisista kuntosalivuoroistanne!!!, kuntosali- ja fysioterapiaryhmien ihanat liikkujatoverit, TIIM AAPPENA, ravitsemusterapeuttini, urheilupsykologini Marjo Tossavainen, ja kaikki te ihanat fanit, diggarit, heitterit ja ihan kaikki, jotka ootte ikinä mitenkään vaikuttaneet elämääni! ILMAN TEITÄ, MIE OLISIN NIIN PALAJON VÄHEMMÄN!!!!! <3 <3 <3 KIITOKSIA! T. Krisse Tuominen
 |
| Yhteistyökumppanini Salon Scissor Sisterin loihtima tukka tälle apinamammalle WPC:n Sm-kisoja varten :) |
Maaliskuun lopulla Kauhajoella sijotuin WABDL Finnish Openissa naisten raakapenkkauksessa 4. sijalle, josta hyvästä sain palkintojenjakotilaisuudessa diplomin ja kukkia. Ajattelin, että ihan hetkeen ei tuota hienompaa kokemusta tule miulle olemaan tarjolla, mutta väärässä olin, kuten ehkä otsikosta ja allaolevista teksteistä voi päätelläkin. Jatkoin kuitenkin elämääni kuten ennenkin ja kävin treeneissä ja valmistauduin viimeviikonloppuna olleisiin WPC:n Finnish Nationalseihin eli suomenmestaruuskilpailuihin.
 |
| Kisapaikalla puntarin jäläkeen ;-) |
Keskiviikkona 6.4. menin salille tekemään toooooosi kevyen penkkitreenin... siis ihan oikeasti tooooosi kevyen. Ja lyhyen. Ja sen jälkeen miulla oli päivän ohjelmassani tarjolla pariin otteeseen kävelyä ja hyötyliikuntaa. Menihän se päivä noinkin. Harvinaisen rauhallisissa merkeissä.
Torstaina 7.4. mie en jumpannut, vuaan lepäsin. Levon lisäksi kävin kampaajalla. Tukka kohillaan, parempi mieli. Kyllä kelpasi valmistautua kisoihin, kun tukka ei ennää rehottanut sinne ja tänne. Pikkaisen oli tukan kohdillaan olemisesta huolimatta kisoista jännitys päällä. No, päätin että asnteena olisi "ny mennään eikä pelätä tai paremminkin, pelätään mutta mennään silti. Näillä mennään" ja niillä todellakin mentiin. Torstaina oli mukava hyvässä seurassa shoppailla viimehetken täydennyksiä ruokavarastoihin yms. ja jutella frendin kanssa niitä näitä.
 |
| Hotellissa hubahabailemassa ;-) |
Perjantaina 8.4. suuntasimme yhden hengen huoltojoukon kanssa Helsinkiin, jossa hankkiuduimme kisapaikalle iltavaa'alle. Iltavaaka näytti 101,6 kg ja eipä tuo kauhian suuri luku ole meitsille bulkilla. Päinvastoin, iltalukemaksi vallan vähän. Kisapaikalta hankkiuduimme hotellille ja hotellilla oli ihanat näkymät. Kyllä kelpasi levätä ja olla, kun oli niin kaunista. Lepäilyn lisäksi hotellilla sai käydä hotellin kuntosalilla kuntoilemassa ja sitäpä tosiaan tuli tehtyäkin. Tuli tehtyä venyttelyä oikein huolella, staattisia pitoja, liikkuvuusharjoitteita, jumppapallojumppaa ja hieman taljoja. Ei mitään turhan raskasta, mutta sen verran että kroppa herää kevyempien ja taukopäivien jälkeen siihen, että jottain tehhään taas. Ja lisäksi julkisilla välineillä kulkiessa ja viikonloppureissun kasseja ja penkkausvarusteita raijatessaan, tuppaa selekä ja hartiat kipeytymään, joten jo pelkästään senkin vuoksi, hotellin kuntosalin käyttömahdollisuus oli kuin lahja taivaasta :)
 |
| "The truth is out there" signs the orangutang mama in hotel room ;-) |
Kuntosalilla tuli kiva hiki päälle ja oli mukava tehdä venytyksiä. Ohjelmaan toki kuului yhteistyökumppanini Gorilla Sportsin liina/nauhatreenisetin käyttämistä omapainoharjoitteisiin, venytyksiin ja staattisiin pitoihin. On kyllä korvaamaton apu tuo väline, etenkin aktiivisesti kilpaillessa ja reissatessa paljon. Hotellihuoneella tein myös jumppaa hieman. Lisäksi tuli hieman käveltyä ja rentouduttua. Ihan mukavien unien jälkeen pupustelin uaamupalloo ja aloin valmistautua kisapaikalle lähtemiseen.
 |
| "Voi kuinka iikkisihanaa, nyt vaan kisaamaan!", hihkuu apinaemo ;) |
Lauantaina 09.04. todellakin tuli hankkiuduttua Metal Nutrition Power Weekendin ohjelman äärelle ja osaksi sitä, eli raahauduimme kasseinemme kisapaikalle WPC-liiton SM-kilpailuihin osallistumaan ja mm. saman liiton voimanostokisoja, ja otevoimakilpailuja seuraamaan. Kisapukua ylle ja venyttelemään. Telinekorkeuksien kohdilleen katsominen, kisapenkkiin samalla tuntuman ottaminen ja telinekorkeuksien toimitsijoille ilmoittaminen. DJ:lle omien nostopiisitoiveitten esittäminen ja tuttujen moikkaaminen. Ohjelmassa toki myös syömistä, juomista, jutustelua, venyttelyä, lämmittelyä yms...
 |
| Aappena hotellin kuntosalilla habahubaamassa :) |
Kisapaikalla olimme jo kymmenen pintaan ja kisat alkoivat yhdeltätoista voimanostokisojen osalta ja oma penkkaaminen oli edessä vasta kello kahden jälkeen iltapäivällä, joten oli kerrankin mahdollista ottaa todella iisisti ja lämmitellä kiireettä ja stressittä. Ja niimpä siinä sitten kävikin, että tuli kuultua kuulutuksissa, että otevoimakilpailuihin voipi vielä ilmoittautua mukaan, joten menin hetken mielijohteesta hieman katsomaan välineistöä ja ilmoittauduin hyvien palkintojen houkuttelemana mukaan. Niimpä siinä sitten kävi niin, että ensin lämmittelin penkkiä ja riensin lämmittelemään otekisavälineellä, jonka jälkeen kisasin ja voitin kisan. Lämmittelin seuraavaa otelajia ja sen jälkeen sitten takaisin lämmittelemään penkkiä ja kisaamaan WPC:n SM-kisoissa naisten avoimessa RAWpenkkipunnerruksessa, jossa sain kolme hyvää hyväksyttyä suoritusta, joitten jälkeen riensin suorittamaan seuraavaa otekilpailukisaa, jonka myös suureksi hämmenyksekseni voitin.
 |
| GripMonster-järkkääjä, miesten sarjan voittajat ja akkain sarjan voittaja eli mie ;) |
Otekisasta ja sen tuloksista löytyy ihan raakaa infoa tuolta. Oli kyllä mielenkiintoista kisata. Oteankkuria yms. tullut aiemmin kokeiltua voimanaisurheilussa ja kädenvääntöä treenatessa, mutta juuri tuollaiset välineet olivat uusia positiivisia tuttavuuksia minulle. Tuli kyllä taas kerran selväksi, että en ole maailman huonoin otevoimailussa ja tuollainen aidosti kiinnostaa. Ja kisavoitoistani seurasi se, että eräs alan välineistä tietävä immeinen ehdotti että alkaisi minnuu valmentamaan. Tähän tarjoukseen tietenkin vastasin myöntävästi. Otevoimasta kun ei todellakaan ole mitään haittaa voimanaisurheilussa, voimanostossa tai kädenväännössäkään.
 |
| Heleppo on hymyillä kun otevoimailu on vallan hauskaa |
Mutta juup. Oli siinä kisaamista kerrakseen. Ja väsykin iski. Ja flunssaoireet pahenivat, joten kotimatka alkoi kutsua aina vain kutsuvammin. METAL-liikuntakeskuksella järkätyissä WPC:n SM-kisoissa olin RAWpenkkipunnerruksessa naisten avoimessa. Liikuttelin flunssaoireista ja väsymyksestä huolimatta hyväksyttyinä suorituksina 70 kg, 75 kg ja 80 kg. Naisten avoimessa, ennen kisapaikalta keskustaa kohti bussin lähtöä keskustasta odottamaan lähtiessä, saadun sen hetkisen tiedon mukaan olin alustavien silloisten tietojen mukaan toinen (JA HUOM! Oikea tulos oli kisan voitto!!!!).
 |
| Takahuoneessa ekan otevoimakisan voittajan on helppo hymyillä ;) |
Harmitti hieman kun ei ollut mahkua jäädä venaamaan palkintojenjakotilaisuutta, kun haluttiin ehtiä bussiin takuuvarmasti. Mutta johan sitä palkintoa kyllä tulikin, kun GripMonsters-otekilpailukisasta naisten sarjasta voitin kummastakin kilpailulajista ykkössijan palkintoina Metal Nutrition -tuotteita ja vastuskumeja!!!! ;-) Ei hullumpi reissu ollenkaan. Puolinukkuen bussia odottaen näin Iinestäkin, joka oli hyvissä fiiliksissä ja häntä oli oikein mukava nähdä. Tuli kuvattua vaihteeksi hänen kanssaan hieman vlogimatskuakin.
 |
| Ou jee! Peukkukuvvaa lissee voittaja-apinasta, jolla muuten on t-paitana Virallinen Gorilla Sports jäsen t-paita |
Bussissa kuumeillen nukahtelin ja näin kuumeisia painajaisia, jossa olin eri vuosikymmenien sodissa ja jouduin painajaisunissani taistelemaan lähikontaktipainissa päällepuskeneita vihollisia vastaan. Hilpeä matka siis bussissa, mutta kotona oli oikein levollinen ja rauhallinen olo. Aika zen fiilis suoraan sanottuna. Jei!
 |
| Rakas ystäväni Iines ja väsynyt mutta onnellinen aappena :) |
Sunnuntaina 10.4. lepäilin ja pärskin ja köhin. Päivän mittaan olo kuitenkin parani ja illalla jumppasin, että mieli pysyi virkiänä. Muutoin mie vuaan vietin sunnuntaina lötväten, foorumeilla ja chateissa roikkuen ja kuunnellen huonoa musiikkia, ja mussuttaen mitä sattuu mättöä kulloisenakin hetkenä teki mieleni mässyttää. Mäni se päivä niinkin. Ja illalla kisaonnittelujen määrä sen kun vuaan lisääntyi. Tokihan sitä SM-kisojen hopeakin on onnittelemisen arvoinen juttu, joten en ihmetellyt asiaa sen enempää, kunnes julkaistiin loppuillasta viralliset tulokset. En löytänyt nimeäni kakkossijalta tilastoista ja sitten vasta tajusin, että olinkin ykkönen. Olin aivan varma, että kyseessä oli kirjoitusvirhe, mutta sainpa nyt onnittelut joka tapauksessa vanhemmiltani suomenmestaruudesta, oli tilastovirhe tai ei.
 |
| Hassunhauskaa, mutta totta! Viksu Vaffa Orankimamma ON WPC Sm-kisojen kultamitalisti ;) |
Maanantaina sain spostia, että miulle ois kultamitali ja pakko se oli herätä todellisuuteen ja uskoa asia tapahtuneeksi. On se tosiaan niin että WPC:n SM-kilpailuissa naisten avoimessa raakapenkkauksessa tulin, ei suinkaan tokaksi, vaan EKAKSI!!!! Ja kultamitali on minun!!! HUHHUH! Eli jos niinkö apina tulee Wpc:n SM-kisois omas sarjassaan ekaksi, ja saa kultamitskun, niin sillonhan se on suomenmestari!?!?! WAU! WOIX OLLA TOTTA! Mie kultamitalisti ja suomenmestari?!?!?!
Pakko olla, kun ite Ano Turtiaiselta sain viestii jossa kertoi että kultamitali kuuluu minulle!
Toden totta, on tässä miulle sulattelemista. Mie voitin viikonloppuna Metal Nutrition Power Weekendissä eka Gripmonsters-otevoimakilpailun naisten sarjan, sit mie penkkasin raakapenkissä Wpc:ssä Sm-kisassa ja tulin ekaksi, ja sitten vielä voitin toisenkin otekilpailun, enkä tajunnu ees jäädä kisapaikalle juhlimaan, vaikka siis voitin kolme kilpailua, niin ei mitään juhlimista meikällä kisapaikalla, vaan pois hälystä kasseja kantaen kohti keskustaa paikallisbussilla. Kun kisapaikalla ois ollu tietämättäni kultamitskuu miulle tarjolla, mie olin halpabussii oottamas Treelle ja syömäs alelaarin safkaa. Ja maanantaina salille puurtamaan niin kuin aina ennenkin. Glamöröösiä -eikö?
 |
| Aktiivinen apina hotellin kuntosalilla hämyilemässä |
Maanantaina 11.4.mie kävin yli kolome tuntia salilla huhkimassa frendin kanssa. Mavessa 150 kg meni ihan yllättävän kivasti ja kyykässäkin vetäisin 170 kg:lla kolomosen. Eivät olleet maailman syvimpiä ja kauneimpia kyykkyjä ja meininki oli enemmän tunnustelevaa kuin täydellisesti suorittavaa, mutta olen kuitenkin ihan oikeasti tuohon tyytyväinen, kuten oli salikaverinikin. Ihan sillee semikivasti kuluki siis jumppa kisaviikonlopun jäläkeen. Onni on ihanat ystävät, mahtava rakas, kivat sponsorit ja muut hyvät yhteistyökumppanit ja tukijoukot, hyvvee ruokaa, ja mukavat kolomen tunnin treenit, joissa nauru raikaa ja hiki virtaa :-)
Tännään tiistaina 12.4. mie olen lepäillyt, kirjoittanut, hoitanut asioita, pitänyt yhteyttä immeisiin ja yhteistyökumppaneihin yms. ja kävellyt pitkin mäkiä ja kaupunkia. Tullut myös naurettua paljon ja venyteltyä jonni verran. Huomenna sitten tuaas salille. Torstaina lepoa ja perjantaina kuntosalilla ainakin penkkausta.
LOPUKSI SuurenSuuri KIITOS mm. seuraaville tahoille ja henkilöille: Vegetukku, Vegekauppa, Vegekauppa Turku, Tuukka Simonen + Timo + Elina, Joker Nutrition, Salon Scissor Sisterin Elina Viitanen, Essel Designin Sami Laitala, Gorilla Sports, Adventti-seurakunta, Yliopiston kappeli + Risto Korhonen, Jumala, rakas ystäväni Kirsi, Simo, mutsi, fatsi, Anna, Tsompi-One, Ilona, Hani, Jaru, Petri, rautarunnari ja rautarunnarin rouva plus muut salitoverit ja satunnaisetkin salituttavuudet, FPO, WABDL, WPC, Metal Nutrition, Monsteri-TV yms., Iloinen Härkä, Basso, kilpailujärjestäjät, Baarin Vahvin Nainen -kilpailun järjestäjät, salikisojen järjestäjät, Artteli, Ratinan kuntosali, Nääshallin penkkikarhut, Etappi ry ja Taimi ry ilmaisista kuntosalivuoroistanne!!!, kuntosali- ja fysioterapiaryhmien ihanat liikkujatoverit, TIIM AAPPENA, ravitsemusterapeuttini, urheilupsykologini Marjo Tossavainen, ja kaikki te ihanat fanit, diggarit, heitterit ja ihan kaikki, jotka ootte ikinä mitenkään vaikuttaneet elämääni! ILMAN TEITÄ, MIE OLISIN NIIN PALAJON VÄHEMMÄN!!!!! <3 <3 <3 KIITOKSIA! T. Krisse Tuominen
Kommentit
Lähetä kommentti