Suomenmestarin arki jatkuu yhtä loistokkaana kuin aina ennenkin

Viksulla Vaffalla Orankimammalla otevoima kohillaan ;-)

Viikonloppuna kävin voittamassa parikin otekisaa Metal Nutrition Power Weekendissä ja samana päivänä 09.04. voitin WPC:n Suomenmestaruuskilpailuissa naisten avoimessa RAWpenkkipunnerruksessa kultamitalin. Muaanantaina menin treenaamaan kuten ennenkin ja arki jatkui tiskauksineen, pyykkäyksineen, ruokakaupassa käymisineen, yms. kuten aina ennenkin.

Orankimamman kourissa onpi todistettavasti pitoa

Tiistain pyrin ymmärrettävästi ottamaan levon kannalta, kun viikonloppuna urakoin ja maanantainakin yli kolme tuntia salilla kävin hikoilemassa. Mutta jotten olisi päässyt laiskistumaan, kävelylle tieni kävi, joka on miusta aina yhtä ilahduttavaa ja mukavaa puuhaa kisaviikonloppujen jälkeen. Jotkut voimailijat inhoavat kävelemistä, juoksemista ja muuta nk. aerobista, mutta mie tykkään siitä kovasti. Ihanata, kun pystyy kävelemään. Jei!

Metal Nutrition ja Silarukov -palkintoja kassissa plus Metalia ja Gorilla Sportsia yllä orankimammalla ;-)

Tulipa tuaas tosiaannii tiistaina monenlaisissa ympäristöissä ja maastoissa käveltyä. Mäkiä ylös ja alas. Asiointejakin tuli samalla hoidettua. Reippaitten kävelyitten ja hyötyliikuntojen jälkeen söin kunnon bulkkimeiningillä hyvällä ruokahalulla. Eli paiskoin ilman tunnontuskia pizzaa yms. mättöä nuaamoon.

Gorilla Sportsin Virallinen Jäsen t-paita, Metalin nostotrikoo, Silarukovin vastuskumit ja Metal Nutritionin Ultra Whey 100 Orankimamman vaffoissa kourissa Metal Nutrition Power Weekendin naisten puhuoneessa

Keskiviikkona kuljin sitten salille, ja kävellen tietenkin. Mitenkäs muuten? ;) Salilla tein alkulämmittelynä jumppaa ja keppijumppaa. Sitten aloitin mavettamaan. Nousin 65 kg:sta ilman vyötä ja minkäänlaisia siteitä 155 kg asti. Yllätyksekseni myöskin 157,5 kg liikkui edes noin polvien kohdille, vaikka hyytyikin matkalla, enkä saanut sitä ylemmäs, joten luovutin suosiolla. Joka tapauksessa mahtavaakin mahtavampaa, että ilman minkäänsortin siteitä ja vyötä, sain liikuteltua noinkin mainiosti peräti 157,5 kg mavea.

WPC Finnish Nationals -kilpailuissa 80 kg onnistuneesti suoritettuna, joka toi Viksulle Vaffalle Orankimammalle naisten avoimessa RAWpenkkipunnerruksessa ensimmäisen sijan, kultamitalin ja siis suomenmestaruuden! ;-)

Kyykyssä tyydyin suosiolla lyhyehköön treeniin maanantaisen urotyön (170 kg krt 3) jälkeen, ja kyykkäsin ilman siteitä ja vyötä vain 135 kg asti, jonka jälkeen päätin että suaapi riittää siltä päivältä ja siirryin suosiolla loppujumppaan kera Silarukovin vastuskumin ja keppijumpan.

WPC:n naisten avoimen RAWpenkkipunnerruksen tuore Sm-kultamitalisti ja palajon METALia ;-)

Kuntosalilta kävelin suoraan asioita hoitamaan, ystäviä moikkaamaan ja ruuoanhakureissulle. Ruokakassit orankimamman kourissain kävelin taas muutaman kilsan verran kämpille ja illan pyrin ottamaan enimmäkseen levon kannalta. Mitä nyt hieman jumppasin, mutta muuten olin kuin ne kuuluisat Ellun kanat.

Sumee flunssainen hippi ja Metalin vuaatteita rekissä kisapaikalla perjantai-iltana iltavaa'alla käymisen jäläkeen

Tännään mie heräsin vähän ennen kuutta aamulla. Ohjelmassa levon ohella ollut tekstin, kuvien ja videoitten tuotantoa, somettamista, tiedonhakua, ruuoan tekoa ja syöntiä, ja luvassa tännään vielä onpi asioitten hoitoa ja erinäisten hommien tekemistä, ja kävelyä. Jos iltasella vielä peräti poikkeaisi salilla, ainakin toverin seurana, niin ois aika mainio päivä.

Orankimamma, kosolti Metallia ja viikinkivene... ou jea! ;-)

Että eipä ole kultamattoja eteeni levitetty, uusia sponsoridiilejä tarjottu tai korulauseisilla ylistysrunoilla minua hukutettu. Soppii miulle. Turhan suuri huomio ja häly lähinnä hämmentää minua. Tullee sellaattinen olo, että onko tässä jokin erehdys kun minnuu kehutaan ja esille
nostetaan. No, jotkut ne tykkää paistatella parrasvaloissa ja jotkut ny viihtyy kyykkyhäkissä.
Varmaan aika selevää kummassa viihdyn enemmän. Ja se taitaa jo pikkuhiljaa näkyä kyykkytuloksissanikin. Hih! ;-)  KUNNOLLISTA KEVÄTTÄ! T. Krisse Tuominen.