On se vuaan kamalaa kun jotkut uskaltavat olla omia itsejään
Tervepä terve armas lukijakuntani!
Tännään aabbena jubaa siitä kuinka ihmiset osaavat olla vallan julmia toisilleen. Tölviä toisiaan, pilkata, herjata, ja tasapäistää. Aivan kuin ei riittäisi, että koulussa ja työelämässä yritetään lytätä ja muokata hajuttomaksi, mauttomaksi ja massaan istuvaksi, niin sitten jotkut haluavat leikkiä jotain tyyli- ja lupapoliisia. Onpi aika nuivaa se.
Ommuute harwinaisen mälsää, että esimerkiksi vaatteitten istuvuutta yleisesti kommentoidaan immeisille sen "hoikentavuudella". Myöskin ilmaisut "Oo, kuinka naisellinen ja kaunis tuossa asussa oletkaan", kääntyy siten (eli siis tarkoittaa usein sitä,) että asu sekä korostaa rintoja, pyllyä ja lantiota, että häivyttää hartioita ja mahaa. Aivan kuin ihminen ei olisi ookoo ollessaan jotain muuta kuin laiha ja hoikka. Ei niin että laihuudessa tai hoikkuudessakaan mitään vikaa olisi. Se vain on vikana, että tietynlaista hoikkuutta ja laihuutta ihannoidaan, lytäten muuta samalla kuin sitä yhdenlaista hyväksyttyä mallia nostetaan jalustalle.
Ihan kuin muka olisi jokin pyhä syy, minkä vuoksi pitäisi häivyttää kehonsa jotain osia ja korostaa toisia, ollakseen naisellinen tai edes nainen, ylipäätään. Joka nyt vain on mälsää, tylsää, hölmöä, ja lisäksi täysin tarpeetonta. Järenköyhyydestä puhumattakaan.
Meillä jokaisella on se oma ihana, persoonallinen ja uniikki keho mikä kulloinkin on. Kroppa tuppaa tuppaa muuttumaan elämän aikana ja onkin erityisen tärkeää rakastaa ihteään sellaisena kuin kulloinkin on, kunnioittaa omaa kehoaan ja rakastaa kehoansakin osana oma itseyttään. Eikä jonain minuudesta erillistä osuutta, jota pitäisi koulita, kaulita, kaapia, vääntää, pienentää, suurentaa, litistää, peittää, korostaa, muokata, muovata, piilottaa, häivyttää ja kaikin tavoin manipuloida ja hävetä.
Olenkin ihan protestiksikin kulkenut, niin halutessani, korkokengissä, vyötäröä ja korostavissa vaatteissa ja olen hartiakkaana käyttänyt myös hartiatoppauksiakin, vaikka "näyttäisin, kuulemma, hoikemmalta nätimmältä ja naisellisemmalta eri vaatteissa". Eli olen nakannut piut paut mokomille "tyyli"tuputuksille ja kaavaan pakottamis-öyhötyksille jo teini-iästä alkaen.
Mie oon ollu eloni aikana pieni, hoikka, siro, heikko, jne... ja rypistellyt tutkainta vastaan koska oon halunnu olla iso ja vahva. Ja nyt oon iso, vaffa, viksu, kommee kaunis ja muute waa mahtava. Koska mie tykkeen kaikesta kivasta mistä mie tykkeen, niin mie käytän omasta mielestäni kivoja bändipaitoi ja hehkutan hirviölefui, Judge Dreddiä, roolipelaamista, kaikenmaailman figuureja ja vaikka neppisautoilua, vaikka tuo kaikki olisikin yllättävän monesta "outoa, kummallista, miehekästä ja tai epänaisellista".
Miehän pukkeudun vaikka juuttikankaaseen sirottelen päälleni tuhkaan ja voitelen itteni hunajalla ja puhun vaikka dinosauruksista kovaan ääneen, jos se sattuu minut onnelliseksi tekemään. Ei muuten ole keneltäkään muulta pois se. Päinvastoin. Mielummin mie nk itteltäni ja muilta ovien sulkemisen sijaan, avaan uusiakin ovia että meillä kaikilla ois enemmän tilaa ja mahdollisuuksia olla omia ihtejämme ja tulla näkyväksi ja nähdyksi just silleen kuin myö vuaan koetaan ja halutaan kulloinkin
olla. Että ee muta kuin rempseää itsenäisyyspäivää ja tsemppiä kaikille! T. Krisse Tuominen.
Tännään aabbena jubaa siitä kuinka ihmiset osaavat olla vallan julmia toisilleen. Tölviä toisiaan, pilkata, herjata, ja tasapäistää. Aivan kuin ei riittäisi, että koulussa ja työelämässä yritetään lytätä ja muokata hajuttomaksi, mauttomaksi ja massaan istuvaksi, niin sitten jotkut haluavat leikkiä jotain tyyli- ja lupapoliisia. Onpi aika nuivaa se.
Ommuute harwinaisen mälsää, että esimerkiksi vaatteitten istuvuutta yleisesti kommentoidaan immeisille sen "hoikentavuudella". Myöskin ilmaisut "Oo, kuinka naisellinen ja kaunis tuossa asussa oletkaan", kääntyy siten (eli siis tarkoittaa usein sitä,) että asu sekä korostaa rintoja, pyllyä ja lantiota, että häivyttää hartioita ja mahaa. Aivan kuin ihminen ei olisi ookoo ollessaan jotain muuta kuin laiha ja hoikka. Ei niin että laihuudessa tai hoikkuudessakaan mitään vikaa olisi. Se vain on vikana, että tietynlaista hoikkuutta ja laihuutta ihannoidaan, lytäten muuta samalla kuin sitä yhdenlaista hyväksyttyä mallia nostetaan jalustalle.
Ihan kuin muka olisi jokin pyhä syy, minkä vuoksi pitäisi häivyttää kehonsa jotain osia ja korostaa toisia, ollakseen naisellinen tai edes nainen, ylipäätään. Joka nyt vain on mälsää, tylsää, hölmöä, ja lisäksi täysin tarpeetonta. Järenköyhyydestä puhumattakaan.
Meillä jokaisella on se oma ihana, persoonallinen ja uniikki keho mikä kulloinkin on. Kroppa tuppaa tuppaa muuttumaan elämän aikana ja onkin erityisen tärkeää rakastaa ihteään sellaisena kuin kulloinkin on, kunnioittaa omaa kehoaan ja rakastaa kehoansakin osana oma itseyttään. Eikä jonain minuudesta erillistä osuutta, jota pitäisi koulita, kaulita, kaapia, vääntää, pienentää, suurentaa, litistää, peittää, korostaa, muokata, muovata, piilottaa, häivyttää ja kaikin tavoin manipuloida ja hävetä.
Olenkin ihan protestiksikin kulkenut, niin halutessani, korkokengissä, vyötäröä ja korostavissa vaatteissa ja olen hartiakkaana käyttänyt myös hartiatoppauksiakin, vaikka "näyttäisin, kuulemma, hoikemmalta nätimmältä ja naisellisemmalta eri vaatteissa". Eli olen nakannut piut paut mokomille "tyyli"tuputuksille ja kaavaan pakottamis-öyhötyksille jo teini-iästä alkaen.
Mie oon ollu eloni aikana pieni, hoikka, siro, heikko, jne... ja rypistellyt tutkainta vastaan koska oon halunnu olla iso ja vahva. Ja nyt oon iso, vaffa, viksu, kommee kaunis ja muute waa mahtava. Koska mie tykkeen kaikesta kivasta mistä mie tykkeen, niin mie käytän omasta mielestäni kivoja bändipaitoi ja hehkutan hirviölefui, Judge Dreddiä, roolipelaamista, kaikenmaailman figuureja ja vaikka neppisautoilua, vaikka tuo kaikki olisikin yllättävän monesta "outoa, kummallista, miehekästä ja tai epänaisellista".
Miehän pukkeudun vaikka juuttikankaaseen sirottelen päälleni tuhkaan ja voitelen itteni hunajalla ja puhun vaikka dinosauruksista kovaan ääneen, jos se sattuu minut onnelliseksi tekemään. Ei muuten ole keneltäkään muulta pois se. Päinvastoin. Mielummin mie nk itteltäni ja muilta ovien sulkemisen sijaan, avaan uusiakin ovia että meillä kaikilla ois enemmän tilaa ja mahdollisuuksia olla omia ihtejämme ja tulla näkyväksi ja nähdyksi just silleen kuin myö vuaan koetaan ja halutaan kulloinkin
olla. Että ee muta kuin rempseää itsenäisyyspäivää ja tsemppiä kaikille! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti