Roolipelaamista suomeksi
Suomi on siitä loistava kieli, että se on ilmaisuvoimainen, monipuolinen ja -ilmeinen, elävä ja eloisa kieli. Ja koska Suomen originaali- ja käännös-roolipelijulkaisuja ovat olleet vuosikymmenien mittaan olleet tekemässä ja kääntämässä monen kirjava sakki, on suomalaiseen roolipeliharrastukseen päässyt syntymään hyvinkin laaja tapa ilmaista pelien ja pelaamisen termistöjä. Toki englanninkielessäkin on löydettävissä laajaa kirjoa, mutta toisaalta monet asiat ovat etenkin suurilla julkaisijoilla vakiintuneet sekä muodoltaan, tyyliltään että sanastoltaan.
Suomessa on harrastuksen tänne rantauduttua, ollut alusta asti hyvinkin hajallaan ympäri Suomea ollutta sakkia markkinoimassa, luomassa pelejä ja tapahtumia, pykäämässä käännöksiä, pelaamassa, pelauttamassa, myymässä ja luomassa pelejä. Ja jokaisella taholla on ollut oma tapansa ilmaista asioita.
Ja koska on kyse pienestä maasta, marginaalikielestä ja loppujen lopuksi suhteellisen marginaalisesta harrastuksesta, on jokainen kuvioissa oman panoksensa antanut taho, usein tehnyt pelejä, maailmoja, seikkailuja ja termejä tyydyttääkseen lähtökohtaisesti omia henkilökohtaisia ja peliporukoittensa tarpeita. Toki huomioiden myös kohdeyleisönsä, jos sellaista edes on ajateltu pienien piirien ulkopuolella olevankaan.
Haluan mainita, että lisäksi omilla peliporukoilla on tapana luoda omia tapojansa, sanastojansa, slangejansa ja käytänteitänsä. Tähän usein vaikuttaa paljon pelatut pelit, pelitavat ja vaikkapa sisäpiirihuumori. Paljon pelaan ja pelautan englanniksi, joten termistöä piisaisi kyllä paljonkin englanniksi. Koska blogini on suomeksi ja tämä blogautukseni käsittelee nimenomaan suomenkielistä termistöä, pidättäydyn derailautumasta englanninkielisiin ilmaisuihiin.
Suomeksi puhetta tuottaessa, omissa erinäisissä peliporukoissamme, on omasta suustani tulostuvana pelimode(raattori) ja pelauttaja itellä ehdottomasti ne yleisimmät. Esiintyvät myös muodoissa mode ja peluuttaja. Sitten tulloo tod. näk. tarinankertoja ja tarinanvetäjä. Nuokin ylleensä lyhenee sitten muotoon kertoja ja vetäjä. Kotvan päässä Tuomari. Satunnaisesti luoja (koska tarinan ja maailman luonti on thö juttu). Harvakseltaan ovat käytössä jaetulla sijalla erotuomari, mestari ja jopa johtaja aka dirika (tai jopa hirtehinen dor[o]ka). Vasta tooosi kaukana tulee ne peejii, pelinjohtaja, ja luolamestari. Iteasiassa pelijohtaja on pelinjohtajaa ja luolamestaria käytetympiä. Taidettaan eri porukoillamme olla aikalailla omissa kuplissamme tässä asiassa? Olen jäänyt siihen käsitykseen että pj, peejii, gm, pelinjohtaja yms. ovat ne yleisesti käytetyimmät ilimaisut. Saa toki korjata väärää käsitystäni.
Johan tuossa onkin nimistöä ja termistöä kerrakseen mutustella, joten jätän väliin useamman pelin omine määrittelyineen, termeineen. Kuten myös jätän suosiolla väliin avaamatta sen kuinka Suomen aiemmin hyvinkin eloisa roolipelilehdistö (Magus, Seikkailija, Sininen lohikäärme, Claymore, Roolipelaaja) tai Roolipelitiedotus ry on omalta osaltaan muokannut tai vahvistanut termien eloisuutta ja termien ja ilmaisujen vakiintumista ja vahvistumista.
Totean vain suurella kumarruksella, että se puoli ansaitsee täysin omat juttunsa. Kuten myös Suomen Pelimuseo on ansainnut erilliset juttunsa pelaamiskulttuurin taltioinnista. Ja vieläkin suuren suuri kiitos Suomen kirjastojärjestelmän suuntaan, jossa ei vain pidetä yllä monipuolista roolipelitarjontaa, vaan myös tarjotaan infoa peleistä, pelinäyttelyitä, pelautusta, pelihuoneita ja pelitapahtumia.
Ei muuta kuin pelaamisen iloa, mitä pelejä, pelitapoja, termejä ja ilmaisuja hyödynnättekään! T. Krisse Tuominen, naisvoimanostaja ja muuten vain monipuolinen persoona, joka on pelannut roolipelejä jo lapsuudestaan asti.
Kommentit
Lähetä kommentti