Tupakoimattomuutta, varuste- ja raakanosto-treenaamista ja koutsimista
Moikka moi armaat mupetit ja moppitukat!
Rakastan sitä, kun voi yhdessä treenata ja nauttia rautailun ilosta. Rakastan todella sitä, kun näkee kuinka tiimi muotutuu aina vain parempaan kuosiin ja yhteen hiileen puhaltavaksi laumaksi, vaikka koostuukin rämäpäisistä apinoista. Minusta on mukava reenata ja reenauttaa, kun jokainen voi olla oma ihtensä ruotoineen päivineen. Ja meillähän noita piissoo.
Tännään ennen treenejämme kävin Tampereen yliopistolla asioimassa kampuksella ja hetken aikaa rauhoittumassa, tuumailemassa ja pohtimassa kampuskappeli Taivaankannella. Kappelilta reippailin poikkeamassa Bonus-kirpputorilla jossa yhytin kamuni Pekka Mannisen, jonka kanssa kävimme yhdessä Fida-kirppiksellä, juttelimme syntyjä syviä ja hän saattoi miut järjestötalo Arttelille. Arttelilla kävin tupakoimattomuus-ryhmässä jakamassa omia kokemuksiani tupakoimattomuudesta, ja siitä kuinka sen kanssa voi pärjäillä elämässä. Oli kivaa. Ja sämpylällä ravittuna tuli hieman tehtyä jumppaliikkeitä ryhmän vetäjän teettämänä. Tuli testattua hengitysmittaria, millä mitataan keuhkojen kuntoa ja sisältämiä myrkkyjä. Nollaa näytti, joka ei tullut yllätyksenä.
Tuli testattua myös nk. akupunkiolaastarit, joissa pieni helmi joka asetetaan korvaan. Nk. kiinalaisen lääketieteen menetelmiä se. En si tiä, oliko lasepoa (=luetaan placebo), vai mikä boa oli, mutta onnistuin vallan unohtamaan mokomat heti viidessä minuutissa, ja olin treeneissä väsyneenäkin harvinaisen lupsakkaa seuraa. On se jännä. Hyvin jännä. Sillä tavalla jännästi jännä. On se.
Ryhmästä kävelin kuljin kaupunginkirjasto Sampolaan, jossa tutkailin XCOM the Bordgamea, eli Xcomista tehtyä lautapeliä. Oli kyä harvinaisen laadukas pelilisenssi-lautapeli. Hienoja figuureja, selkiät säännöt, komia lauta. Tuli lueskeltua jonniverran kirjoja, ja lopuksi lähdin kotia kävellen.
Kotona hieman söin, venyttelin, lepäsin ja otin hyvin mitoitetut nokkatupluurit eli päikyt eli päikkärit, eli siis päiväunet. Kyä kelepasi väsäillä kuntorataa aka kuntopiiriä koutsittavilleni ja ihtelleni. Kahvakuulakyykkyä korokkeella, kahvakuula käsissä istualleen ja istualtaan napakka etuheilautus, kotokkeellenousua, EZ-mutkatangolla boxille kyykkäämistä, voimapunnerrusta ojentajatangolla (nk. fussball -tanko), ja vatsarullailua. Loogisesti näytin liikettä ensin ja sitten mie reenasin muitten mukana vielä pari kierrosta. Muitten tehdessä kuntopiiriä, mie aloittelin penkkipunnerruksen lämpöä.
90 kg raakana, satasen kohdalla hermoilin, paskoin linjan ja pyysin jeesit mukaan varmistajalta. 110 kg penkkipaidalla, joka aseteltiin oikein huolella paikoilleen. Hyvin se sieltä tuli. Seuraavaksi 130 kg ja pientä kikkailua oli ilimassa kuten 140 kg kohdilla myös, mutta samalla hiottiin myös ennenkaikkea tankoapinan (eli hänen joka tankoa ojentaa ja kuljettaa nostolinjaa) taktiikoita ja tekniikoita ja pidettiin yllä paidan ylle jeesimisen taitoja immeisillä, jotka minua kisoissa huoltavat. Kivaa oli. Ja sitten...
...kyykättiin vuorotellen. Kyykkäsin matalalta raudat ottaen kilpikonnanna ja levensin jalkaotetta melko leviään sumoon ja kyykkäsin syvälle koipien välliin. Jossain 80 kg kohdilla lopetin oman kyykkäämiseni ja keskityin valmentamiseen, varmistamiseen ja rautojen tankoon lastaamiseen. hikijumpasta sekin kävi. Todellakin. Meiän tiimin Minna teki oman kyykkyenkkansa 90 kg, joka oli kyllä hienoa vierestä seurattavaa. Alkaa potentiaali tulla esiin. Ihan "jees" rontti 55 kg immeiselle. nostan hattua ja arvostan.
Seuraavaksi kaitsin lauman penkin äärelle, jossa teetätin erästä erikoisliikettä penkkilämmöksi ja apuliikkeeksi. Tämän jälkeen kisanosto-asennolla hani, ja Minna nostivat vallan hyvät raudat. Minna erittäin helpon ja tyylikkään 60 kg. Ei ole mikään suurin rauta, mutta se rauta mistä seuraavaan ohjelmaan raudat soveltaen lasken. Hani nappasi oman penkkienkkansa, 80 kg, eikä meinannut millään uskoa, että ihan itte nosti eikä tarvinnu avustaa.
Penkkaamisen jälkeen alkoi se varsinainen päivän hupi ja kansan huvittelu, sillä pistin armaat koutittavat maastavetämään. Minna mavetti eri stylen helpon satkun. Siitä lasken sitten reenirautoja. Hani otti 110 kg. Tyytyväinen olen, että tällainen ylläritesti tuotti kivoja tuloksia ja jaksoin itekin jumpata muitten huimapäitten kanssa. Se o se huumori ja hauskuutus mikä tässä rauran renkomisessa önn "the thing". Kaikesta saa raskasta, ankiaa ja kurjaa vinkumalla, valittamalla ja äyskimällä ja yrmyämällä. Mutta kivassa porukassa se tuommoinenkin kääntyy hymyksi ja nauruksi. On se tämä vuaan kivvoo.
Maastavetua 160 kg Bullin faramilla, eli Bullfarmilla. Kisanosto Tatu Avola Memorial -kilipaelluissa
Treenien jäläkeen tässä syöpötellyt vegeroheiinia, riisiä, hirssiä ja tonnikalloo. Kyä tie aappenan tiellä pittee. Namskista nam nam mauskis. Oikkee hyvvii reenilöetä, hauskanpitoja, ruuan kanssa naatiskelua, savutonta elloo, ryhmäytymistä, haleja, naurunremakkoo ja hienoja nostoja! T. Krisse Tuominen.
Tännän olj kiva reenata Tiim Aappenan poppoolla. Oli rentoa ja kivaa ja hauskaakin. Erittäin hikistä myös. Jonniverran kiukuttelua ja jupinaa ja napinaa myös mukana, mutta maanantaitunnelma nyt vain on sellainen, että ihme ois jos ei niitä olisi treeneissä. "Tämä aivan norrrrrmaalia meille", sanoisi vanha, vahva ja viisas apina. Ja oikeassa on hän. Nam.
Rakastan sitä, kun voi yhdessä treenata ja nauttia rautailun ilosta. Rakastan todella sitä, kun näkee kuinka tiimi muotutuu aina vain parempaan kuosiin ja yhteen hiileen puhaltavaksi laumaksi, vaikka koostuukin rämäpäisistä apinoista. Minusta on mukava reenata ja reenauttaa, kun jokainen voi olla oma ihtensä ruotoineen päivineen. Ja meillähän noita piissoo.
Tännään ennen treenejämme kävin Tampereen yliopistolla asioimassa kampuksella ja hetken aikaa rauhoittumassa, tuumailemassa ja pohtimassa kampuskappeli Taivaankannella. Kappelilta reippailin poikkeamassa Bonus-kirpputorilla jossa yhytin kamuni Pekka Mannisen, jonka kanssa kävimme yhdessä Fida-kirppiksellä, juttelimme syntyjä syviä ja hän saattoi miut järjestötalo Arttelille. Arttelilla kävin tupakoimattomuus-ryhmässä jakamassa omia kokemuksiani tupakoimattomuudesta, ja siitä kuinka sen kanssa voi pärjäillä elämässä. Oli kivaa. Ja sämpylällä ravittuna tuli hieman tehtyä jumppaliikkeitä ryhmän vetäjän teettämänä. Tuli testattua hengitysmittaria, millä mitataan keuhkojen kuntoa ja sisältämiä myrkkyjä. Nollaa näytti, joka ei tullut yllätyksenä.
Tuli testattua myös nk. akupunkiolaastarit, joissa pieni helmi joka asetetaan korvaan. Nk. kiinalaisen lääketieteen menetelmiä se. En si tiä, oliko lasepoa (=luetaan placebo), vai mikä boa oli, mutta onnistuin vallan unohtamaan mokomat heti viidessä minuutissa, ja olin treeneissä väsyneenäkin harvinaisen lupsakkaa seuraa. On se jännä. Hyvin jännä. Sillä tavalla jännästi jännä. On se.
Ryhmästä kävelin kuljin kaupunginkirjasto Sampolaan, jossa tutkailin XCOM the Bordgamea, eli Xcomista tehtyä lautapeliä. Oli kyä harvinaisen laadukas pelilisenssi-lautapeli. Hienoja figuureja, selkiät säännöt, komia lauta. Tuli lueskeltua jonniverran kirjoja, ja lopuksi lähdin kotia kävellen.
Kotona hieman söin, venyttelin, lepäsin ja otin hyvin mitoitetut nokkatupluurit eli päikyt eli päikkärit, eli siis päiväunet. Kyä kelepasi väsäillä kuntorataa aka kuntopiiriä koutsittavilleni ja ihtelleni. Kahvakuulakyykkyä korokkeella, kahvakuula käsissä istualleen ja istualtaan napakka etuheilautus, kotokkeellenousua, EZ-mutkatangolla boxille kyykkäämistä, voimapunnerrusta ojentajatangolla (nk. fussball -tanko), ja vatsarullailua. Loogisesti näytin liikettä ensin ja sitten mie reenasin muitten mukana vielä pari kierrosta. Muitten tehdessä kuntopiiriä, mie aloittelin penkkipunnerruksen lämpöä.
 |
| Raakan reenin huviksi raakat huvit |
90 kg raakana, satasen kohdalla hermoilin, paskoin linjan ja pyysin jeesit mukaan varmistajalta. 110 kg penkkipaidalla, joka aseteltiin oikein huolella paikoilleen. Hyvin se sieltä tuli. Seuraavaksi 130 kg ja pientä kikkailua oli ilimassa kuten 140 kg kohdilla myös, mutta samalla hiottiin myös ennenkaikkea tankoapinan (eli hänen joka tankoa ojentaa ja kuljettaa nostolinjaa) taktiikoita ja tekniikoita ja pidettiin yllä paidan ylle jeesimisen taitoja immeisillä, jotka minua kisoissa huoltavat. Kivaa oli. Ja sitten...
 |
| Nämä lääkkeet sopivat hatutuksen poistoon ja monneen vaevvoon |
...kyykättiin vuorotellen. Kyykkäsin matalalta raudat ottaen kilpikonnanna ja levensin jalkaotetta melko leviään sumoon ja kyykkäsin syvälle koipien välliin. Jossain 80 kg kohdilla lopetin oman kyykkäämiseni ja keskityin valmentamiseen, varmistamiseen ja rautojen tankoon lastaamiseen. hikijumpasta sekin kävi. Todellakin. Meiän tiimin Minna teki oman kyykkyenkkansa 90 kg, joka oli kyllä hienoa vierestä seurattavaa. Alkaa potentiaali tulla esiin. Ihan "jees" rontti 55 kg immeiselle. nostan hattua ja arvostan.
Seuraavaksi kaitsin lauman penkin äärelle, jossa teetätin erästä erikoisliikettä penkkilämmöksi ja apuliikkeeksi. Tämän jälkeen kisanosto-asennolla hani, ja Minna nostivat vallan hyvät raudat. Minna erittäin helpon ja tyylikkään 60 kg. Ei ole mikään suurin rauta, mutta se rauta mistä seuraavaan ohjelmaan raudat soveltaen lasken. Hani nappasi oman penkkienkkansa, 80 kg, eikä meinannut millään uskoa, että ihan itte nosti eikä tarvinnu avustaa.
Penkkaamisen jälkeen alkoi se varsinainen päivän hupi ja kansan huvittelu, sillä pistin armaat koutittavat maastavetämään. Minna mavetti eri stylen helpon satkun. Siitä lasken sitten reenirautoja. Hani otti 110 kg. Tyytyväinen olen, että tällainen ylläritesti tuotti kivoja tuloksia ja jaksoin itekin jumpata muitten huimapäitten kanssa. Se o se huumori ja hauskuutus mikä tässä rauran renkomisessa önn "the thing". Kaikesta saa raskasta, ankiaa ja kurjaa vinkumalla, valittamalla ja äyskimällä ja yrmyämällä. Mutta kivassa porukassa se tuommoinenkin kääntyy hymyksi ja nauruksi. On se tämä vuaan kivvoo.
Maastavetua 160 kg Bullin faramilla, eli Bullfarmilla. Kisanosto Tatu Avola Memorial -kilipaelluissa
Kommentit
Lähetä kommentti