Kalevala: the Tale of Sampo -lautapeli on erittäin mielenkiintoinen

Moikka moi mupetit ja muut armaat lukijat!

Koska olen sellainen immeinen, että jaan mielelläni positiivisia kokemuksia, kerron teille uudesta kehitteillä ja pelitestauksessa olevasta Kalevala: the tale of Sampo -lautapelistä. Olen pelannut sitä kerran pitkällisesti ja innostuneesti Metso Pelaa!-tapahtumassa ja ollut lisäksi toisessakin peliesittely- ja -pelautuskerrassa, sillä kertaa kutsuvieraana Pelien Kalevala - näyttelyn avajaistilaisuudessa Vapriikissa ja Pelimuseon tiloissa. Näyttelyhän on Pelimuseon Studio-tilassa Vapriikin toisessa kerroksessa. Suosittelen tutustumaan pe 13.12. virallisesti kaikille avautuvaan näyttelyyn.

Metso Pelaa! -häppeningissä päädyin lähes sattumalta pöydän ääreen, jossa esiteltiin Kalevala: the Tale of Sampo -lautapeliä, ja olen erittäin tyytyväinen että minulle sattui käymään moinen onnenkantamoinen. Peliä esitteli tapahtumassa pelin graafisen ulkoasun suunnitellut Nukka Repo, joka jaksoi selittää minun ja muitten pelaajien kysymyksiin vastauksia silloinkin kun ei aina tiennyt niihin vastauksia.

Peliä voi pelata monin tavoin ja siinä ilmiselvästi on pelattavaa useammaksi kerraksi, sillä pelissä on tiettyjä muuttuvia asioita, sattumanvaraisuutta ja erilaisilla pelitavoilla peli ilmeisesti on hyvinkin erilainen. Ja peliä voi pelata hyvinkin taktisesti ja strategisesti, josta tykkäsin suunnattomasti. Lisäksi  ainakin omaan roolipelaaja- ja -pelauttaja-taustaani nähden, koin pelissä olevan myös roolipelaamisen elementtejä. Ei mitenkään suuresti, mutta sen verran että peliin tulee aivan erilailla tunnelmaa, eläytymistä ja jännitystä, kuin jos siinä ei olisi roolipelimäisyyttäkin mukana.

Metsossa pelasimme aikalailla simppelillä tapaa, mutta selväksi tuli välittömästi, että pelissä on vetovoimaa, imua, pelattavuutta ja tarjottavaa hyinkin erityyppisille pelaajille ja pelityyleille. Tykkäsin kovasti, kun pelin materiaaleissa oli käytetty todella legendaarista kuvitusta ja englanninkielisiä käännösversioita Kalevalan teksteistä. Tuo pelaamiseen ihan erilailla syvyyttä ja oikeaa henkeä kuin jos pelissä olisi käytössä muunlainen kuvitus kauttaaltaan.

Peli on suunniteltu suomalaisin voimin, siinä on mukana Akseli Gallen-Kallelan alkuperäisgrafiikkaa pelikorttien kuvituksena, pelin kieli on englanti ja pelin tyyli on muutoinkin moderni ja kansainvälinen. Ollakseen testipelautus- ja prototyyppi, peli on jo tällaisenaan välivaiheen teoksena erittäin nätti, omaperäinen, näyttävä, kaunis, kiehtova, tyylikäs ja laadukkaan näköinen. Meinaan, on sitä huomattavasti tökömpiä pelejä ostettu ja pelattukin, joten ainakaan tyylistä ja näyttävyydestä ja ilmeikkyydestä ei tule pelin menestys olemaan kiinni. Se on selvää jo tässä vaiheessa.

Kalevala: the Tale of Sampo, ja pelin suunnittelija ihan itte

Pidän siitä, kun pelissä on pelilauta vaakatason sijaan, nk. pelinjohtajan näkösuojan tyylisesti, pystyasennossa ja peliä pelataan siten että vastapelurit ovat pelilaudan eri puolilla, kumpikin valitsemansa puolen mukaisesti omalla puolellaan. Tällöin kumpikaan ei voi enimmäkseen olla varma missä toisen hahmot kulkevat tai missä Sampo on. Ja vastaavasti reiteille asetetut ansat tietää vain ansat asettanut pelaaja ja vastapeluri tietää ne useimmiten vain niihin törmätessään.

Pelissä voi hahmoilla mm. kävellä, soutaa, haastaa kaksintaisteluun taikka tulla haastetuksi, huutaa olinpaikkaansa tai huudella toisen olinpaikkaa (jos muistan tämän oikein), ja tietenkin loitsia eli siis runonlaulaa. Kaikki pelihahmot ja pelilaudan paikat missä hahmoilla seikkaillaan, ovat Kalevalasta tuttuja. Myös tarinakorteissa ja tapahtumakorteissa on kalevalaisia tilanteita.

Pelien Kalevala -näyttelyssä esillä Tale of Sampon pelielementtien syntyvaiheita havainnollistettuna

Peli on monin tavoin syvällä kalevalalaisuudessa, eikä Kalevala-teema ole vain päälle liimattua sitkoa ja sylttyä ja suttua, vaan se on peliä ja sen seikkailullisuutta ja tarinallisuutta läpileikkaavaa ja eteenpäin kuljettavaa. Tästä rooliplelaajana, Kalevala-entusiastina, strategia- ja taktiikkapelien ja tarinankerrontapelien suurena pitkäaikaisena rakastajana ja intoilijana, tykkään enemmän kuin erittäin paljon.

Vapriikin Pelimuseossa Pelien Kalevala -näyttelyn kutsuvierasavajaisissa kävin juttelemassa taas The Tale of Sampon graafikon kanssa ja pääsin jutustelemaan pelisuunnittelijankin kanssa. Seurasin toki avajaisseremonioitten jälkeen innokkaasti pelisuunnittelijan tarinointia, kun hän esitteli peliä avajaisyleisölle. Tuli kuvattua myös näitä kuvia kuvitukseksi blogiini.

Kalevala: the Tale of Sampo osana sekä pelien historiaa, nykyisyyttä että tulevaisuutta!

Opin lisää pelistä paljon ja odotan innolla sitä, että pääsen pelaamaan peliä uudemman kerran. Arvostin suuresti sitä kuinka Pelimuseon Studiossa osana Pelien Kalevala -näyttelyä oli esillä runsaasti materiaalia Kalevala: the Tale of Sampo -pelin kehittelyn eri vaiheista. Todella upeaa aina joka kerta, kun pääsee näkemään pelin kehityskaarta kohti valmista pelituotetta. Selvästikin peli on kehittynyt kaiken aikaa aina vain parempaan suuntaan.

Suosittelen näitten kahden lämminhenkisen kokemuksen perusteella kokeilemaan peliä, jos Sinulla vain siihen joskus tarjoutuu mahdollisuus. Ja kannattaa käydä katsomassa pelistä esillä olevaa materiaalia, ja toki muutenkin, tänään 13.12. kaikelle kansalle avauatuva Pelien Kalevala näyttely Vapriikissa Pelimuseon Studiossa.

Aiemmin olen kirjoitellut erinäisiin paikkoihin mm. Facebookissa pelikokemuksistani ja fiiliksistäni Metso Pelaa!-tapahtumasta ja nyt päätin julkaista yhden isomman bloggauksen, joka keskittyi enimmäkseen vain ja ainoastaan tähän todella suurta potentiaalia omaavaan lautapeliin. Toivotan paljon onnea, voimia ja viisautta pelin tekijätiimille! Ja peliniloa kaikelle kansalle! T. Krisse Tuominen, naisvoimanostaja ja roolipeli- ja lautapeli- -pelaaja ja -pelauttaja.