Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 3
Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 3
Silloin
tällöin kuulee ja näkee keskusteluissa, foorumeilla, ryhmissä,
jne. toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman
saaneille. Myöskin top-listojen laatiminen ja pyytäminen samassa
tarkoituksessa on kohtuullisen suosittu peruskeksustelun ainesosa
roolipelaajien keskuudessa. Päätinkin listata
aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen blogiini (tai
tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) tähän
bloggaukseen omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman
saaneille. Tämä ei ole mikään minun suosikkipelini -listaus,
vaikka sellaisiakin listassa on mukana. Lista on koostettu nimenomaan
siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin ja miksi, minun
mielestäni kannattaa ehdottomasti tutustua. Ylipäätään, jos on
kiinnostunut roolipeleistä. Etenkin, jos on kiinnostunut
erityyppisistä roolipeleistä. Varsinkin, jos on kiinnostunut
tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka
ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisenarvoisia vielä
nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: listan pariin!
tutustua
vielä eläessään 👼😇😘 OSA
kolom eli lukuna 3
Ensimmäisessä osassa kertoilin ja kuvailin nopattoman Amber-roolipelin maailmoista ja sisällöistä, toisessa esittelin blogini lukijoille sangen omalaatuisen Over the Edgen ja tällä kertaa mennään jälleen indie-roolipelisuunnittelun klassikkomateriaalissa, sukeltaessani villiäkin oudompaan vaihtoehtoiseen lännen menneisyyteen ja tulevaisuuteen, tulevaan meneväisyyteen ja menevään tulevaisuuteen. Kyseessä on siis Deadlands: Weird West ja Deadlands: Hell on Earth -peli. Kumpikin peli on hankittavissa Classic -etuliitteen kera digiversiona, ja painotuotteena maailmalähdeteoksena Savage Worldsin basic, explorer ja adventure -säännöstöihin. Tämänkertaisessa tekstissä aika paljon myös tekstiä enemmän tai vähemmän käytetyistä modaus- ja peli-/maailma -yhdistelmä- -komboista.
3.
Deadlands
ja Hell
on Earth (sekä alk. per.
moottorillaan itsenäisinä laitoksina että eri Savage Worlds
-perussäännöstön maailmakirjoina; sivukaneettina mainittakoon Lost Colony)
Deadlands ja Hell on Earth, ovat kelpo pelejä ja pelimaailmoja, jotka toimivat niin vanhoilla mekaanikoillaan kuin milloin milläkin Savage Worldsin pelimoottorilla. Niitten alk. per. mekaniikka on suurin piirtein sama mistä sitten kehittyi tämä Savage Worlds -yleissäännöstö, jolle nykyisessä muodoissaan nämä aiemmin itsenäiset pelit ovat sittemmin pelimaailmakirjoja, joita sitten käytetään Savage Worlds -säännöstön peruskirjan kanssa. Uusin Savage Worlds Adventure -editio tekee nyttemmin täysympyrän, sillä ilmeisesti uusin, Kickstarter -kmapanjassa oleva, Deadlands Adventure -versiona sisältää samassa pelikirjassa myös perussäännöstön. Eivätkä pelinjohtajan ja pelaajan kirjatkaan ole enää erillisiä. Eli aikalailla alkuperäiseen on palattu tässä mielessä. Näin siis jos preerian kuumoittava helle ei ole sumentanut vielä täysin muistiani ja mieltäni, tai jos olen ylipäätään alunperinkään käsittänyt miten Deadlands tulee olemaan Adventure -versiona.
Oli sitten mikä tahansa versio Deadlandsista saatavilla juuri sinun tahmaisiin ja pelinhimoisiin tassuihisi, niin sekä Deadlands että Deadlands: Hell on Earth, ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia roolipelejä monine julkaistuine laitoksineen. Alkuperäisversioina kumpikin ovat olleet ilmestymishetkellään hyvinkin omanlaisiaan ja jopa mullistaviakin, mutta nykyajasta katsoen, etenkin Hell On Earth on vallan crunhy eli erittäin sääntökirjanmakuinen. Maallikolle ilmaistuna siis: paljon sääntöjä ja laskemista sisältävää settiä.
Deadlands ja Deadlands: Hell on Earth ovat nykyversioissaan (eli modernia yhtenäistettyä Savage Worlds -yleispelimekaniikkasäännöstöä käyttävinä) pelejä, joitten mekaniikka on simppeliä, nopeaa, virtaviivaista, helppoa ja palapelimäistä. Palapelimäisyydellä tässä tarkotan yksinkertaisesti sitä, että mekaniikan eri sääntöosioita voi ottaa ja laittaa paikoilleen, peruspelaamisen muuttumatta merkittävästi.
Tykkään myös siitä kuinka eri maailmojen sääntöerot lähinnä tarkoittavat sitä, että eri maailmoissa seikkaillessa tulee vain peliin erilaisia tyylillisiä ja mekaanisia painoituksia. Varsinkin heille jotka haluavat seikkailla sekä Deadlandsissa että Hell on Earthissa (jotka ovat samaa maailmaa sen eri aikakausina [saatika lisäksi Lost Colonyssa]), tämä tekee elämästä paljon helpompaa, ja värikkäämpää.
No, mitä ne eri maailmalliset painotukset sitten ovat ja mikä se perusmaailma ny sitten on hä?
Sekä Deadlands että Deadlands: Hell on Earth ovat sangen jännään vaihtoehtohistoriaan sijoittuvia villin lännen pelejä, joissa on kaikkea outoa ja kummastuttavaa, mitä todellisessa villin lännen maailmassa ei ole ollut. Deadlands hyödyntää hyvin villin lännen mytologiaa, kansantaruja, ja yhdistää niihin aimo annoksen synkkää huumoria, kauhuelementtejä ja paljon kaikkea seikkailullista. Niin, ja eri voimaryhmien valtataisteluita, juonitteluja, sekopäisiä kultisteja, kummallisia saarnamiehiä, ja henkivaltoja, jotka yrittävät saada maailman haltuunsa. Todettakoon myös että pelurielementtejä, ennen kaikkea korttipeluri- ja uhkapelaaja elementtejä on teemaan sopivasti hyödynnetty. Hell on Earth lisää tähän cyberpunk-elementtejä, vielä enemmän kummallisia höyrypunk-henkisiä tiedehäkkyröitä, ja kaiken maailman erikoisia aseita ja ryhmittymiä.
Kummankin nykyisellään toisiinsa hyvin yhteensopivan Deadlands -pelin, peruselementit ovat Weird Westiä, steampunkia, fringe sciencea, jonnisortin omanlaistaan cyberpunkia, surrealismia, hulluja poppamiehiä, jäätävän sekopäisiä saarnaajia, epämuodostuneita hirviöitä, maailmaa hallitsevia henkiä ja henkimaailmoja... ja kummassakin outolänsi -pelissä, pelaajien hahmot ovat sitten vähemmän onnellisesti tämän kaiken keskellä, koittaen piruparkoina riekaleisine sieluineen, selvitä tässä kaikessa sekasotkussa ja sekasorrossa. Peräti jopa mahdollisesti olla sankareita ja kehittyä henkilöinä ja sieluina. Jos sitten sattuu käymään niin ohraisesti, että päätyy kuolemaan sankarillisesti, saattaakin tulla takaisin, elävänä kuolleena, tai jonain rajalla keikkuvana ihmis/haamuparkana. Useimmiten hahmo eikä edes hahmon pelaaja tiedä pitkään aikaan (jos ollenkaan) elävänsä elämänsä toista kierrosta. Tämä tietenkin aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin kropan, mielen ja sosiaalisen verkoston hajoamista käsiin (ja käsistä) pikkuhiljaa murentuen. Joskus kuolema olisi ollut se armeliaampi vaihtoehto.
Miksi sitten kukaan pelaisi tällaista, saattanee jo joku raakkua taustalla. Tämä on ihan validi kysymys. Ihan siinä kuin Over the Edgen kohdalla, sille on syynsä miksi Deadlands tai Hell on Earth, kohtuullisen suositusta Savage Worlds -perussäännöstöstä (oli se sitten basic, explorer, adventurer tai mikä lie SW-versio) huolimatta eivät ole sitä kirkkainta myyntikärkeä. Indie-peleiksihän nuo pelit taikka maailmapaketit (riippuen ko. pelikirjan paino-ajankohdasta) eivät ole ollenkaan huonosti myyviä tai tunnettuja, mutta eivät nuo oikein missään suuren suurta suosiota nauti. Jos tykkää kauhusta, ei välttämättä tykkää villistä lännestä ja jos tykkääkin kummastakin, ei välttämättä tykkää siitä millaisiin kummallisuuksiin kauhu- ja villil änsi-teemat on sekoitettu. Vaihtoehtohistoria -roolipeli ei genrenäkään ole se maailman suosituin. Tietty kummallisuus, rujous, karuus ja mielipuolisuuskin kera goren ja synkän huumorin ei ole ainakaan kaikille se omin kuppi kuumaa.
Heille, jotka tykkäävät omanlaisesta maailmasta, jossa on vähän sitä sun tätä ja meininki on melko kummallista muttei kuitenkaan äärimmäisen kummallista taikka liian pelottavaa, tämä peli on varmasti omiaan. Omalla kohdallani pelien kummallisuus, rosoisuus ja kulmikkuus on useimmiten ollut enemmän etu kuin haitta. Varsinkin kun kummallisuus kohtaa (suhteellisen) käytettävyyden, saatan tykästyä peliin kovastikin. Nythän tykkään Deadlands -maailmasta, sen tunnelmasta, sen mekaniikasta/mekaniikoista, ja pelin muokattavuudesta, oli sitten kyse maailmasta taikka säännöstöstä.
Lisäksi, ainakin minusta pelissä on paljon mielenkiintoisia tarinoita, kiehtovaa todellisen ja mielikuvitushistorian sekoittamista, kivasti mystiikkaa, mystisyyttä, rajatiedettä, henkimaailmoja, shamanismia, ja erinäisten maallisten, henkisten ja hengellisten valtakamppailujen aiheuttamaa kauhun tasapainoa, ja sitä jo useampaan kertaan mainitsemaani rujoa huumoria. Minulle tällainen toisaalta kuiva ja hirtehinen, mutta toisaalta villin vapaan hullun hauska huumori on juuri sitä mikä saa nauramaan makoisasti ihan vain pelikirjoja lukiessa. Oikeassa porukassa, jossa osataan ottaa outojakin teemoja vakavissaan ja pelata tosissaan, mutta toisaalta ajoittain keventää tunnelmaa ehkä sangen kieroutuneellakin huumorilla, tämä voi olla varsin hauskaa ja hykerryttävän hillitöntä pelattavaa.
Pakko myös todeta, että tykkään Deadlandsiin kuuluvien uhkapeliteemojen hyödyntämisestä vaikkapa siinä miten pelissä hyödynnetään pelikortteja luomaan sekä tunnelmaa, jännittävyyttä että satunnaisuutta. Ainakin minulle, jolle roolipelaamiseen ei ole pakko kuulua noppien runsas heittely, on korttien hyödyntäminen ihan sopivaa, luontevaa, kivaa puuhaa, varsinkin kun se sopii pelien valittuihin teemoihin erittäin mainiosti.
Ja jos ei vaan satu perustamaan Deadlandsin taikka Hell on Earthin mekaanikoista, niitä voi vallan hyvin pelikirjat lukemalla, hyödyntää maailmoina melkeinpä missä tahansa muussa pelissä tai pelimaailmassa. Joko osittain, suurimmalta osin, täysin sillään, pelien maailmoja toisiinsa yhdistelemällä taikka mieluisella tavallaan muokkaamalla.
Yhtä lailla jos maailma ei niinkään houkuta, mutta mekaniikka kiinnostaa, niin hyvinpä tuon mekaniikan yhdistää soveltuvaan maailmaan. Miten päin vaan modailee ja kikkailee, niin ainakin omasta mielestäni Deadlands ja Hell on Earth menevät erittäin kivasti yhteen. Minun mielestä hyvin yhteen soveltuvia hyviä kamuja onpi Deadlands ja tai Hell on Earth, ainakin World of Darkness- pelisarjan, Werewolfin vähemmän tunnetun sisarpelin Werewolf: Wild Westin kanssa. Werewolf: Wild West, kun tarjoilee myöskin outoa villin lännen kauhua ja on siksi hyvinkin ideaali naimakaupoille Deadlands-pelien kanssa. Deadlandsiin on peräti tehty cross-over-seikkailuja käytettäväksi yhdessä Werewolf: Wild Westin kanssa.
Deadlands: Hell on Earthin naittaminen Over the Edgen kanssa, tai Mage the Ascensionin kanssa on minusta melkoisen loogista ja helpohkoa. Mage the Ascension ja Over the Edge, kun ovat jo valmiiksi outouksia ja vaihtoehtohistoriaa ja -todellisuutta täynnä, Kyllä noihin mukavasti mukkaan mahtuu lisää outoa länttä ja vielä enemmän kummajaisia ja uusia ulottuvuuksia. Silleen kuitenkin monipuolinen ja mukautuva pelikaksikko ihtessään onpi Deadlands ja Deadlands: Hell on Earth, että kivapa noita on naittaa muitten kummagenren pelien kanssa.
Hell on Earthin materiaalin osittainen hyödyntäminen tai suurempitöinen naittaminen Tie tähtiin 2300 AD (alk. per. nimi: Traveller 2300 AD) peliin ei mielestäni ole ollenkaan huono idea. Deadlands: Hell on Earthissa kun on kehittynyttä tiedettä, lännenteemoja ja kummallisia olentoja, ja samoja teemoja on myös Tie Tähtiin 2300 AD:n Kaferit tulevat -seikkailukirjasessakin.
Koska Tie tähtiin 2300 ADlle on tehty laadukas ja selkeä Maailma/kybernetiikka -lähdekirja, Hell on Earthin kummallisiin keksintöihin perustuvan science fictionin ja karun cyber-steam-punkin yhdistäminen 2300 AD:n pelin maailmaan tai sääntömekaniikkaan, ei pitäisi kyberpunk -puolen -lähdekirjan kanssa olla kovin vaikeaa. Ja heillekin joille tämä ei tunnu niin loogiselta yhdistelmältä kuin meikäapinalle, niin tämä yhdistelmämodaus vinkki voi olla vaikka yhden lyhyen mutta sitäkin kiihkeämmän peli-illan veroinen rohkeille kokeilijoille.
Oli sitten mikä tahansa versio Deadlandsista saatavilla juuri sinun tahmaisiin ja pelinhimoisiin tassuihisi, niin sekä Deadlands että Deadlands: Hell on Earth, ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia roolipelejä monine julkaistuine laitoksineen. Alkuperäisversioina kumpikin ovat olleet ilmestymishetkellään hyvinkin omanlaisiaan ja jopa mullistaviakin, mutta nykyajasta katsoen, etenkin Hell On Earth on vallan crunhy eli erittäin sääntökirjanmakuinen. Maallikolle ilmaistuna siis: paljon sääntöjä ja laskemista sisältävää settiä.
Deadlands ja Deadlands: Hell on Earth ovat nykyversioissaan (eli modernia yhtenäistettyä Savage Worlds -yleispelimekaniikkasäännöstöä käyttävinä) pelejä, joitten mekaniikka on simppeliä, nopeaa, virtaviivaista, helppoa ja palapelimäistä. Palapelimäisyydellä tässä tarkotan yksinkertaisesti sitä, että mekaniikan eri sääntöosioita voi ottaa ja laittaa paikoilleen, peruspelaamisen muuttumatta merkittävästi.
Tämä
tietenkin tekee vielä helpommaksi Deadlandsin ja Hell on Earthin
modaamiseen toisiinsa ja tekee erityisesti niitten
ristikkäispelaamisesta vallan vaivatonta. Muita Savage
Worlds-säännöstön maailmapaketteja on helpohko myös liittää
toisiinsa, joten Deadlandsiin luomilla hahmoilla voi vallan iisisti
heittäytyä seikkailemaan vaikka Savage Worldsin moottorilla
pyörivän 1884 -roolipelin maailmaan. Ainakin minusta tämä on
mukavaa ja kätevää. Vähentää huomattavasti työurakkaa eri
maailmojen välillä seikkaillessa, kun perusmekaniikka pysyy
maailmasta toiseen jokseenkin samana. Eikä tarvitse opetella
läjäpäin uusia sääntöjä, kun haluaa pelata monia maailmoja.
Kätevää, vallan kätevää, sanoisin.
Tykkään myös siitä kuinka eri maailmojen sääntöerot lähinnä tarkoittavat sitä, että eri maailmoissa seikkaillessa tulee vain peliin erilaisia tyylillisiä ja mekaanisia painoituksia. Varsinkin heille jotka haluavat seikkailla sekä Deadlandsissa että Hell on Earthissa (jotka ovat samaa maailmaa sen eri aikakausina [saatika lisäksi Lost Colonyssa]), tämä tekee elämästä paljon helpompaa, ja värikkäämpää.
No, mitä ne eri maailmalliset painotukset sitten ovat ja mikä se perusmaailma ny sitten on hä?
Kummankin nykyisellään toisiinsa hyvin yhteensopivan Deadlands -pelin, peruselementit ovat Weird Westiä, steampunkia, fringe sciencea, jonnisortin omanlaistaan cyberpunkia, surrealismia, hulluja poppamiehiä, jäätävän sekopäisiä saarnaajia, epämuodostuneita hirviöitä, maailmaa hallitsevia henkiä ja henkimaailmoja... ja kummassakin outolänsi -pelissä, pelaajien hahmot ovat sitten vähemmän onnellisesti tämän kaiken keskellä, koittaen piruparkoina riekaleisine sieluineen, selvitä tässä kaikessa sekasotkussa ja sekasorrossa. Peräti jopa mahdollisesti olla sankareita ja kehittyä henkilöinä ja sieluina. Jos sitten sattuu käymään niin ohraisesti, että päätyy kuolemaan sankarillisesti, saattaakin tulla takaisin, elävänä kuolleena, tai jonain rajalla keikkuvana ihmis/haamuparkana. Useimmiten hahmo eikä edes hahmon pelaaja tiedä pitkään aikaan (jos ollenkaan) elävänsä elämänsä toista kierrosta. Tämä tietenkin aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin kropan, mielen ja sosiaalisen verkoston hajoamista käsiin (ja käsistä) pikkuhiljaa murentuen. Joskus kuolema olisi ollut se armeliaampi vaihtoehto.
Miksi sitten kukaan pelaisi tällaista, saattanee jo joku raakkua taustalla. Tämä on ihan validi kysymys. Ihan siinä kuin Over the Edgen kohdalla, sille on syynsä miksi Deadlands tai Hell on Earth, kohtuullisen suositusta Savage Worlds -perussäännöstöstä (oli se sitten basic, explorer, adventurer tai mikä lie SW-versio) huolimatta eivät ole sitä kirkkainta myyntikärkeä. Indie-peleiksihän nuo pelit taikka maailmapaketit (riippuen ko. pelikirjan paino-ajankohdasta) eivät ole ollenkaan huonosti myyviä tai tunnettuja, mutta eivät nuo oikein missään suuren suurta suosiota nauti. Jos tykkää kauhusta, ei välttämättä tykkää villistä lännestä ja jos tykkääkin kummastakin, ei välttämättä tykkää siitä millaisiin kummallisuuksiin kauhu- ja villil änsi-teemat on sekoitettu. Vaihtoehtohistoria -roolipeli ei genrenäkään ole se maailman suosituin. Tietty kummallisuus, rujous, karuus ja mielipuolisuuskin kera goren ja synkän huumorin ei ole ainakaan kaikille se omin kuppi kuumaa.
Heille, jotka tykkäävät omanlaisesta maailmasta, jossa on vähän sitä sun tätä ja meininki on melko kummallista muttei kuitenkaan äärimmäisen kummallista taikka liian pelottavaa, tämä peli on varmasti omiaan. Omalla kohdallani pelien kummallisuus, rosoisuus ja kulmikkuus on useimmiten ollut enemmän etu kuin haitta. Varsinkin kun kummallisuus kohtaa (suhteellisen) käytettävyyden, saatan tykästyä peliin kovastikin. Nythän tykkään Deadlands -maailmasta, sen tunnelmasta, sen mekaniikasta/mekaniikoista, ja pelin muokattavuudesta, oli sitten kyse maailmasta taikka säännöstöstä.
Lisäksi, ainakin minusta pelissä on paljon mielenkiintoisia tarinoita, kiehtovaa todellisen ja mielikuvitushistorian sekoittamista, kivasti mystiikkaa, mystisyyttä, rajatiedettä, henkimaailmoja, shamanismia, ja erinäisten maallisten, henkisten ja hengellisten valtakamppailujen aiheuttamaa kauhun tasapainoa, ja sitä jo useampaan kertaan mainitsemaani rujoa huumoria. Minulle tällainen toisaalta kuiva ja hirtehinen, mutta toisaalta villin vapaan hullun hauska huumori on juuri sitä mikä saa nauramaan makoisasti ihan vain pelikirjoja lukiessa. Oikeassa porukassa, jossa osataan ottaa outojakin teemoja vakavissaan ja pelata tosissaan, mutta toisaalta ajoittain keventää tunnelmaa ehkä sangen kieroutuneellakin huumorilla, tämä voi olla varsin hauskaa ja hykerryttävän hillitöntä pelattavaa.
Pakko myös todeta, että tykkään Deadlandsiin kuuluvien uhkapeliteemojen hyödyntämisestä vaikkapa siinä miten pelissä hyödynnetään pelikortteja luomaan sekä tunnelmaa, jännittävyyttä että satunnaisuutta. Ainakin minulle, jolle roolipelaamiseen ei ole pakko kuulua noppien runsas heittely, on korttien hyödyntäminen ihan sopivaa, luontevaa, kivaa puuhaa, varsinkin kun se sopii pelien valittuihin teemoihin erittäin mainiosti.
Ja jos ei vaan satu perustamaan Deadlandsin taikka Hell on Earthin mekaanikoista, niitä voi vallan hyvin pelikirjat lukemalla, hyödyntää maailmoina melkeinpä missä tahansa muussa pelissä tai pelimaailmassa. Joko osittain, suurimmalta osin, täysin sillään, pelien maailmoja toisiinsa yhdistelemällä taikka mieluisella tavallaan muokkaamalla.
Hekin,
jotka voivat olla sata varmoja siitä, että he ovat toistaiseksi
enemmän tai vähemmän elossa, voivat olla enemmän kuin sekaisin.
Maailmassa, kun on henkiä, eläviä kuolleita, nälänhätää,
taisteluita ja muuta vähemmän kivoja asioita, voi menettää
järkeänsä hetkellisesti tai pysyvästi, vähän, paljon, erittäin
paljon tai jääääätävän paljon. Tässäkin tapauksessa voisi
todeta, että joskus se kuolema olisi ollut armeliaampi vaihtoehto.
Yhtä lailla jos maailma ei niinkään houkuta, mutta mekaniikka kiinnostaa, niin hyvinpä tuon mekaniikan yhdistää soveltuvaan maailmaan. Miten päin vaan modailee ja kikkailee, niin ainakin omasta mielestäni Deadlands ja Hell on Earth menevät erittäin kivasti yhteen. Minun mielestä hyvin yhteen soveltuvia hyviä kamuja onpi Deadlands ja tai Hell on Earth, ainakin World of Darkness- pelisarjan, Werewolfin vähemmän tunnetun sisarpelin Werewolf: Wild Westin kanssa. Werewolf: Wild West, kun tarjoilee myöskin outoa villin lännen kauhua ja on siksi hyvinkin ideaali naimakaupoille Deadlands-pelien kanssa. Deadlandsiin on peräti tehty cross-over-seikkailuja käytettäväksi yhdessä Werewolf: Wild Westin kanssa.
Deadlands: Hell on Earthin naittaminen Over the Edgen kanssa, tai Mage the Ascensionin kanssa on minusta melkoisen loogista ja helpohkoa. Mage the Ascension ja Over the Edge, kun ovat jo valmiiksi outouksia ja vaihtoehtohistoriaa ja -todellisuutta täynnä, Kyllä noihin mukavasti mukkaan mahtuu lisää outoa länttä ja vielä enemmän kummajaisia ja uusia ulottuvuuksia. Silleen kuitenkin monipuolinen ja mukautuva pelikaksikko ihtessään onpi Deadlands ja Deadlands: Hell on Earth, että kivapa noita on naittaa muitten kummagenren pelien kanssa.
Aika
hyvin Deadlands: Weird West ja Deadlands: Hell on Earth, minun
mielestäni, istuvat Amazing World:in Magitechin tai Bughuntersin
kanssa maailmoina. Minun mielestä toimiva kombo olisi hyödyntää
vaikkapa Savage Worldsin moottoria ja tehdä sopiva maailma-kombo
Bughuntersin ja Deadlands: Hell on Earthin maailmoista. Ainakin henk.
koht. tykkään enemmän Savage Worlds-moottorista kuin Amazing
Worldin ehkä jo hiukan vanhentuneesta mekaniikasta. Hell On Earth: Lost Colony -peli ja nykyisellään maailmakirja, vie Deadlands: Hell on Earthin avaruuteen. Lost Colony tietenkin sopii hyvin myös Bughuntersin kanssa yhteen.
Hell on Earthin materiaalin osittainen hyödyntäminen tai suurempitöinen naittaminen Tie tähtiin 2300 AD (alk. per. nimi: Traveller 2300 AD) peliin ei mielestäni ole ollenkaan huono idea. Deadlands: Hell on Earthissa kun on kehittynyttä tiedettä, lännenteemoja ja kummallisia olentoja, ja samoja teemoja on myös Tie Tähtiin 2300 AD:n Kaferit tulevat -seikkailukirjasessakin.
Koska Tie tähtiin 2300 ADlle on tehty laadukas ja selkeä Maailma/kybernetiikka -lähdekirja, Hell on Earthin kummallisiin keksintöihin perustuvan science fictionin ja karun cyber-steam-punkin yhdistäminen 2300 AD:n pelin maailmaan tai sääntömekaniikkaan, ei pitäisi kyberpunk -puolen -lähdekirjan kanssa olla kovin vaikeaa. Ja heillekin joille tämä ei tunnu niin loogiselta yhdistelmältä kuin meikäapinalle, niin tämä yhdistelmämodaus vinkki voi olla vaikka yhden lyhyen mutta sitäkin kiihkeämmän peli-illan veroinen rohkeille kokeilijoille.
Tie tähtiin 2300 AD sopii minusta enemmän kuin hyvin yhteen, Hell on Earth:in aikalinjasta pitemmälle ja maapallolta avaruuteen siirtyneen, (Hell on Earth:) Lost Colonyn kanssa käytettäväksi. Tämä yhdistelmää toimii vallan mainiosti käytettäväksi Maailma/kybernetiikka -lähdekirjan kanssa. Toki se toimii hyvin ilmankin, mutta omaan pirtaan se sopii paremmin kera kyberin, kuin ilman. Joka tapauksessa yhdistelmä mitä kannattaa oikeasti kokeilla.
Todettakoon vielä tähän lopuksi, että on täysin mahdollista ja suositeltavaa kokeilla kampanjaa, jonka aloittaa Deadlansilla. Tutustuttaa pelaajat Deadlandsin maailmaan ja henkeen. Kun alkavat bonjata pelin meiningin, niin siirtyykin Hell On Earthiin, joka on siis kauempana tulevaisuudessa. Koska noissa peleissä keskenään on tiettyä aikalinjoilla siirtymistä, niin Hell on Earthista voi siirtyä vielä Deadlandsiin koska on täysin mahdollista, että menneisyydestä tuleekin tulevaisuus. Jos pelaajat ovat vielä tuossa kohtaa hengessä mukana ja adaptoituvat hommasta innostuneena, niin tovin päästä onkin jo hyvä mahdollisuus siirtyä kaikkein kauimpaiseen tulevaisuuteen Deadlandsin aika-jatkumolla etli Lost Colonyyn, jossa maasta on siirrytty jo avaruuden puolelle, ja parhaimmillaan aikalinjat ovat jännästi vinossa.
Miten tahansa kolmea Deadlands-peliä hyödyntääkin, on minusta ainakin mahtavaa pelimoderaattorina, että samalla perusmekaniikalla voi seikkailla menneisyyden oudossa lännessä, tulevaisuuden post-apo -outovillilännessä, ja kulkea kahta edellä mainittua ja omaa tatsiaan yhdistelevään post-apo-aika- ja avarauusmatkustuspeli Lost Colonyyn. Siitä hienoa myös, että mikä tahansa Deadlands tarjoaa loputtomiin pelattavaa vaikka moneksi elämäksi. Kolme peliä yhdistämällä, voi sitten pelata kolminkertaisella potenssilla niitä monia elämiä. Sekä tarinan, mytologian, maailman että mekaniikan kannalta on todella upeaa, että on olemassa kolme limittäin lomittain toisiinsa menevää Deadlands-peliä. Lisäksi niitä on saatavilla digitiedostoina ja painotuotteinakin, haluamallaan mekaniikalla varustettuna. Ja eri laitosten välilläkin on kohtuullisen iisiä konvertoida ja modata seikkailuja ja hahmoja.
Tykkään, kun Deadlands on etenkin yhtenäistetyllä Savage Worlds -mekaniikalla pelimoderaattorille todella helppokäyttöinen ihan mekaanisessa mielessä. Materiaalia on runsaasti tarjolla pelin eri versioille. Ja materiaalit ovat helppokäyttöisiä ja nykyinen pelimekaniikka on nopeaa, helppoa ja yllättävän hauskaa. Kelpaa keskittyä huimiinkin seikkailuihin, kun mekaniikka taipuu moneen, ollen silti rittävän helppo oppia ja käyttää. Tällä hetkellä on muuten tarjolla ilmaiseksi Korona -kampanjana Deadlands -tuotteita Pinnaclen sivuilta ainakin. Suosittelen tutustumaan! Ainoa harmitus kun minulla näistä peleistä on se, kuinka vähän pelaajia Suomessa tälle systeemille on. Onneksi Savage Worlds -systeeminä on todella helppo opittava uudellekin pelaajalle, ja maailmat ovat upeita. Etenkin nämä Deadlands -maailmat ovat suuresti omaan pelimakuuni.
Todettakoon vielä tähän lopuksi, että on täysin mahdollista ja suositeltavaa kokeilla kampanjaa, jonka aloittaa Deadlansilla. Tutustuttaa pelaajat Deadlandsin maailmaan ja henkeen. Kun alkavat bonjata pelin meiningin, niin siirtyykin Hell On Earthiin, joka on siis kauempana tulevaisuudessa. Koska noissa peleissä keskenään on tiettyä aikalinjoilla siirtymistä, niin Hell on Earthista voi siirtyä vielä Deadlandsiin koska on täysin mahdollista, että menneisyydestä tuleekin tulevaisuus. Jos pelaajat ovat vielä tuossa kohtaa hengessä mukana ja adaptoituvat hommasta innostuneena, niin tovin päästä onkin jo hyvä mahdollisuus siirtyä kaikkein kauimpaiseen tulevaisuuteen Deadlandsin aika-jatkumolla etli Lost Colonyyn, jossa maasta on siirrytty jo avaruuden puolelle, ja parhaimmillaan aikalinjat ovat jännästi vinossa.
Miten tahansa kolmea Deadlands-peliä hyödyntääkin, on minusta ainakin mahtavaa pelimoderaattorina, että samalla perusmekaniikalla voi seikkailla menneisyyden oudossa lännessä, tulevaisuuden post-apo -outovillilännessä, ja kulkea kahta edellä mainittua ja omaa tatsiaan yhdistelevään post-apo-aika- ja avarauusmatkustuspeli Lost Colonyyn. Siitä hienoa myös, että mikä tahansa Deadlands tarjoaa loputtomiin pelattavaa vaikka moneksi elämäksi. Kolme peliä yhdistämällä, voi sitten pelata kolminkertaisella potenssilla niitä monia elämiä. Sekä tarinan, mytologian, maailman että mekaniikan kannalta on todella upeaa, että on olemassa kolme limittäin lomittain toisiinsa menevää Deadlands-peliä. Lisäksi niitä on saatavilla digitiedostoina ja painotuotteinakin, haluamallaan mekaniikalla varustettuna. Ja eri laitosten välilläkin on kohtuullisen iisiä konvertoida ja modata seikkailuja ja hahmoja.
 |
| Seikkailunhaluisille tarjolla tuollainenkin seikkailusetti Hell On Earth & Lost Colony -sfääreissä |
Kommentit
Lähetä kommentti