Pelisuosituksia perusteluineen, osa 1 ja vähän päälle
Pelisuosituksia ja perusteluita
Silloin tällöin kuulee ja näkee keskusteluissa, foorumeilla, ryhmissä, jne. toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Myöskin top-listojen laatiminen ja pyytäminen samassa tarkoituksessa on kohtuullisen suosittu peruskeksustelun ainesosa roolipelaajien keskuudessa. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen blogiini (tai tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) tähän bloggaukseen omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Tämä ei ole mikään minun suosikkipelini -listaus, vaikka sellaisiakin listassa on mukana. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin ja miksi, minun mielestäni kannattaa ehdottomasti tutustua. Ylipäätään, jos on kiinnostunut roolipeleistä. Etenkin, jos on kiinnostunut erityyppisistä roolipeleistä. Varsinkin, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisenarvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: listan pariin!
Top 20 -listaus roolipeleistä, joihin kannattaa
tutustua vielä eläessään 👼😇😘 OSA 1 ja vähän päälle
1.
Amber the Diceless Role-playing
Amber the Diceless Role-playing on Roger Zelaznyn Amberin kronikat -kirjasarjan tarinoihin ja maailmaan vahvasti perustuva roolipeli, joka on tunnelmaltaan ja tyyliltään äärimmäisen eeppinen ja
mahtipontinen. Tunnelmaa äärimmäisyyksiin asti tukeakseen, peli on mekaniikaltaan sekä maailmaa heijastava, että täysin nopaton.
Sääntökirjan mukaan on tärkeää, pelin maailmaan uppoutumisen tukemiseksi ja oikeaan tunnelmaan johdattamikseksi, pitää aluksi hahmojen ominaisuuksista huutokauppa. Kyllä, ominaisuuksien ostohinnat määräytyvät huutokaupan mukaan. Sääntöjen mukaan, sitten kun maailmaan on uppouduttu ja pelaamiseen löydetty oikea henki, asian voi hoitaa muullakin tapaa. Tiedän kuitenkin useamman peliporukan käyneen aina huutokaupan hahmoja luotaessa. Melkoista omistautumista, sanoisin ma.
Pelin tarjoama tapa luoda hahmo on minusta monin tavoin mielenkiintoinen ja roolipelien valtavirrasta (etenkin julkaisuajankohtanaan) erottuva. Parasta minulle siinä on juurikin se, että se on melkoisen vapaamuotoinen. Erittäin suurta parhautta on myös se että hahmoja luodessa on tarkoitus tarinankertojan ja pelaajien kommunikoida keskenään hahmon luontiprosessin aikana alusta loppuun asti. Pelihahmon luomisesta voi tehdä itsessään seikkailun, joka on jopa suotavaa. Silkkaan matematiikkaan ja taitojen ostamiseen valmiista listasta tottuneille, tämä voi olla kummallista ja perin juurin outoa.
Olen kuullut mielipiteitä, minkä mukaan Amberin hahmon luominen olisi mekaniikaltaan jotenkin vajaa. Keskusteltuamme asiasta, olen jäänyt siihen käsitykseen että pelaaja olisi kaivannut enemmän siihen opastusta, mutta ei ollut kuitenkaan sitä tarinankertojalta pyytänyt jostain syystä. Amber onkin siitä loistava (tai joittenkin mielestä samoista syistä kamala) peli, että se ihan oikeasti vaatii pohtimista ja kommunikointia, ja aikuismaista otetta sekä pelaajilta että tarinankertojalta. Tässäkin asiassa voi oppimalla (ja opettelemalla aktiivisesti) ja yhdessä tekemällä, päästä oikeaan tunnelmaan ja ulottuvuuteen.
Omasta mielestäni, Amber-roolipelin tapa luoda hahmoja ja upottaa ne juuriltaan pelin maailmaan ja tarinajuurin, siemeniin ja sen sellaisiin, on juurikin sopiva juuri Amberin juonittelujen ja valta-taisteluitten maailmaan. Amberin maailmoissa on kuitenkin erityisen tärkeää että jokaisella hahmolla on side maailmaan, paikkoihin, muihin henkilöihin, ja että jokainen henkilö on tavalla tai toisella merkityksellinen säie tarinakudelmassa. Hahmot eivät ole kuitenkaan mitään tavallisia kuolevaisia, vaan poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat ominaisuuksiltaan, kyvyiltään, maineeltaan, verkostoltaan ja muulta sellaiseltaan, väkisinkin osa Amberin juonitteluja ja valtakamppailuita. Halusivat tätä tai eivät, niin heidän käsissään ei ole vain heidän oma elämä, vaan monien elämät ja kohtalot. Ja tässä pelissä jos jossain, asema ja valta, tuo vapauksia, mahdollisuuksia ja muuta mukavaa, mutta myös murheita, esteitä, hankaluuksia, mahdollisesti jopa itseensä kohdistuvia vallankaappausyrityksiä, ja ennen kaikkea paljon vastuuta.
Tämä peli ei ole siis minkään huolettoman ja hassunhauskan sankaruuden peli, jossa voi kekkuloida mielin määrin ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Tämä on kuitenkin maailma, jossa hyväkin tyyppi voidaan heittää tyrmään, jos häntä vahvemmat joukot ja voimat niin haluavat. Ja silkalla ilkeydellä ja perseilyllä toki voi saada valtaa, ihailuja, joukkoja, rahaa, ja vaikka demonirakastajattaria, mutta ennemmin tai myöhemmin (ja takuuvarmasti silloin kun sitä vähiten odottaa), tilit tasataan ja tapana tuppaa olemaan se että enemmän kuin korkojen kera. Julmaa, rujoa, ja jotenkin niin... tuttua, elämänmakuista. Tässä onkin sekä Zelaznyn kirjojen ja Amber -roolipelin kauhu ja ihanuus, kaikessa on aina mukana moraali, etiikka, elämänmakuisuus. Ja kaiken läpi leikkaava filosofisuus. Tarinat kertovat kyllä suurista mahdeista, tarunhohtoisista elämistä ja valtakunnista, kummallisistakin kyvyistä ja oudoista motiiveista, mutta samalla ne paljastavat ja kertovat jotain meidän elämästämme. Ihmisyydestä, ihmiskunnan historiasta, ja siitä kuinka maailma on sekä ihana että julma. Ja kuinka tietyssä mielessä varmin asia maailmassa on se, että kukaan meistä ei ole lopulta ihmisyyden eikä minkään inhimillisen julmuuden yläpuolella, eikä ulkopuolella.
Joitain saattaa hämmentää maailman suuren skaalan juonittelujen ja julmuuksien oppimisen jälkeen se, että Amber omaa erittäin simppelit taistelusäännöt, joita sääntökirjassa suositellaan korvaamaan täysin roolipelaamisella. Tässä onkin olennaista se, että niinkuin Zelaznyn tarinoissa, ei Amber -roolipelissäkää ole olennaisinta se, että on taisteluita, sotia, kahakoita ja välienselvittelyitä. Olennaista on se, mikä johti kamppailuun, kuka tai ketkä vetävät salassa lankoja, ja mitä kamppailuista seuraa.
Taistelusäännöt ovatkin, niin erilaiset ja turhia vatvomattomat, että ne voivat tuntua joistain, jotenkin vajailta, jopa keskeneräisiltä. Etenkin, jos on tottunut taistelupeleissä juurensa omaaviin (rooli)peleihin. Varsinkin jos on tottunut simulianistiseen roolipelaamiseen, taikka erittäin pelimäisiin roolipeleihin. Verrattuna taistelukeskeisiin peleihin, Amberin lähestymistapaa kamppailuun, voi olla mahdollisesti vaikea ymmärtää aluksi. Pakko muuten tässä välissä myöntää, että miniatyyripelejä aikoinaan paljon pelanneena ja kahakkakeskeisiä fantasia- ja sci-firoolipelailuja pelanneena, meni minullakin oooooooma aikansa, että homman juju aukeni. Kun lamppu syttyi meikäapinan kallossa, olen sittemmin mieltynyt juuri Amberin taistelusääntöihin paljon.
Amberin taistelusäännöt ovat kuitenkin kaikessa simppeliydessään, minimalismissaan ja lyhyydessään, hyvät elleivät peräti erinomaiset. Tykkään niitten tavasta ja hengestä suhtautua kamppailuihin, nimenomaan sen kannalta, miten ne liittyvät tarinaan, miten ne rytmittyvät tarinaan, ja miten ne voivat joko viedä tarinaa eteeenpäin tai toimia jonkin henkilön tapojen ja tyylin esittelemiseen. Mittelöidessä kuitenkin voi oppia toisesta yllättävän paljon. Ja tarinan kannalta kamppailu voi sisältää paljon draamaa tai olla sisältöä tarinaan tuomaton, jolloin sen voi käydä suppeasti mutta dramaattisesti ohi, tai hypätä ohi ja mennä suoraan itse asiaan, eli tarinaan ja sen eteenpäin viemiseen.
Kamppailujen käymistä ja niitten millintarkkaa läpikäymistä paljon olennaisempaa ja tärkeämpää, jälleen kerran nimenomaan tarinan (kuljettamisen) kannalta on se, miksi niin tapahtuu. Ei suinkaan se miten. Sekä kirjoissa, että pelatessa Amber -roolipeliä, voidaan todellakin loikata tarinassa taistelukentällä satojen ihmisten sortumisen yli ja leikata suoraan siihen hetkeen, kun ratkaisevalla hetkellä taistelun tärkeässä käännekohdassa suuret mahtihenkilöt (tai heidän liittolaisensa) kohtaavat, vihdoin, toisensa. Ja kuinka juuri heidän välinen kaksintaistelu on se mikä ratkaisee lopulta miten koko sodassa käy. Tai mitä kerrotaan ja sovitaan henkinjääneen (tai tajuihinsa jääneen) suulla, näin tarkennuksena todettakoon.
Rakastan sitä kuinka laajojen taistelusääntöjen sijaan Amber -roolipelikirjassa on paljonkin tekstiä juonista, juonitteluista, maailmasta ja sen historiasta, taustamateriaalin hyödyntämisestä tarinoitten luomisessa, tarinankerronnasta, ja siitä kuinka suuret tapahtumat ja valtavat tunteet, hahmojen väliset suhteet ja ristiriidat, ovat ne seikat, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Amberin mahtihahmojen ja -sankareitten ja heidän motiiviensa esitteleminen viekin sääntökirjasta ison siivun.
Mukana sääntökirjassa on myös valmisseikkailuita, joita lineaariseen pelaamiseen taikka kädestä pitäen neuvottuun hiekkalaatikointiin tottuneet tarinankertojat voivat pitää jopa luonnosmaisina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole, vaan ne toimivat nimenomaan lähtökohtina ja lähdemateriaalina, jonka pohjalta eri peliporukat voivat päätyä toisistaan erittäin paljon eroaviin seikkailuihin.
Tykkään kovasti myös siitä kuinka Amber -Diceless Role-playing -roolipelin sääntökirjassa on hyviä esimerkkejä hahmonluonnista, hyödyllistä pohdintaa erityyppisistä hahmoista ja pelaajista, ja paljon esimerkkitekstejä pelaamistilanteista. Kirjassa on myös mielestäni riittävästä neuvoja ja vinkkejä Amberin pelaamiseen ja pelauttamiseen. Monet vinkeistä ovat kaiken hyvän lisäksi yleishyödyllisiä ja näin ollen käytettävissä muissakin roolipeleissä.
Minua harmittaa, ettei peli koskaan saavuttanut pienten piirien ulkopuolella oikein minkäänlaista, eteenkään vakiintunutta, suosiota, joten pelin painokset jäivät pieniksi ja loppuunmyynnin jälkeen peli pikkuhiljaa vain kuihtui ja kuoli pois. Virallisia Amber -lisäosiakin taisi tulla julkaistuksi peräti yksi ja peliä ei olla koskaan virallisesti uudelleenjulkaistu. Yksi alkuperäistä mekaniikkaa hyödyntävä peli on sentään julkimoitu, mutta valitettavasti eri maailmalla. En halua mainita edes nimeltä ko. julkaisua, sillä minulle ko. peli näyttäytyy yhtä tarpeellisena julkaisuna kuin Uuno Turhapuro -elokuvien uudelleenjulkaisu olisi, niin että niistä olisi Uuno leikattu joka rainasta pois. Ei järin kliffaa; no, ei todellakaan. Amber rpg onneksi elää kuitenkin meidän kaikkien siihen rakastuneitten sydämissä ja pelipöydissä. Peli tuntuu löytäneen hiljattain lisää yleisöä ja yhetisöllisyyttä, joten ehkä se uudelleenjulkaisukin nähdään vielä. Toivossa on hyvä elää. Sitä, kun Amberin maailmassa on aika vähänlaisesti. Muuta jännää sitten senkin edestä.
Sääntökirjan mukaan on tärkeää, pelin maailmaan uppoutumisen tukemiseksi ja oikeaan tunnelmaan johdattamikseksi, pitää aluksi hahmojen ominaisuuksista huutokauppa. Kyllä, ominaisuuksien ostohinnat määräytyvät huutokaupan mukaan. Sääntöjen mukaan, sitten kun maailmaan on uppouduttu ja pelaamiseen löydetty oikea henki, asian voi hoitaa muullakin tapaa. Tiedän kuitenkin useamman peliporukan käyneen aina huutokaupan hahmoja luotaessa. Melkoista omistautumista, sanoisin ma.
Pelin tarjoama tapa luoda hahmo on minusta monin tavoin mielenkiintoinen ja roolipelien valtavirrasta (etenkin julkaisuajankohtanaan) erottuva. Parasta minulle siinä on juurikin se, että se on melkoisen vapaamuotoinen. Erittäin suurta parhautta on myös se että hahmoja luodessa on tarkoitus tarinankertojan ja pelaajien kommunikoida keskenään hahmon luontiprosessin aikana alusta loppuun asti. Pelihahmon luomisesta voi tehdä itsessään seikkailun, joka on jopa suotavaa. Silkkaan matematiikkaan ja taitojen ostamiseen valmiista listasta tottuneille, tämä voi olla kummallista ja perin juurin outoa.
Olen kuullut mielipiteitä, minkä mukaan Amberin hahmon luominen olisi mekaniikaltaan jotenkin vajaa. Keskusteltuamme asiasta, olen jäänyt siihen käsitykseen että pelaaja olisi kaivannut enemmän siihen opastusta, mutta ei ollut kuitenkaan sitä tarinankertojalta pyytänyt jostain syystä. Amber onkin siitä loistava (tai joittenkin mielestä samoista syistä kamala) peli, että se ihan oikeasti vaatii pohtimista ja kommunikointia, ja aikuismaista otetta sekä pelaajilta että tarinankertojalta. Tässäkin asiassa voi oppimalla (ja opettelemalla aktiivisesti) ja yhdessä tekemällä, päästä oikeaan tunnelmaan ja ulottuvuuteen.
Omasta mielestäni, Amber-roolipelin tapa luoda hahmoja ja upottaa ne juuriltaan pelin maailmaan ja tarinajuurin, siemeniin ja sen sellaisiin, on juurikin sopiva juuri Amberin juonittelujen ja valta-taisteluitten maailmaan. Amberin maailmoissa on kuitenkin erityisen tärkeää että jokaisella hahmolla on side maailmaan, paikkoihin, muihin henkilöihin, ja että jokainen henkilö on tavalla tai toisella merkityksellinen säie tarinakudelmassa. Hahmot eivät ole kuitenkaan mitään tavallisia kuolevaisia, vaan poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat ominaisuuksiltaan, kyvyiltään, maineeltaan, verkostoltaan ja muulta sellaiseltaan, väkisinkin osa Amberin juonitteluja ja valtakamppailuita. Halusivat tätä tai eivät, niin heidän käsissään ei ole vain heidän oma elämä, vaan monien elämät ja kohtalot. Ja tässä pelissä jos jossain, asema ja valta, tuo vapauksia, mahdollisuuksia ja muuta mukavaa, mutta myös murheita, esteitä, hankaluuksia, mahdollisesti jopa itseensä kohdistuvia vallankaappausyrityksiä, ja ennen kaikkea paljon vastuuta.
Tämä peli ei ole siis minkään huolettoman ja hassunhauskan sankaruuden peli, jossa voi kekkuloida mielin määrin ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Tämä on kuitenkin maailma, jossa hyväkin tyyppi voidaan heittää tyrmään, jos häntä vahvemmat joukot ja voimat niin haluavat. Ja silkalla ilkeydellä ja perseilyllä toki voi saada valtaa, ihailuja, joukkoja, rahaa, ja vaikka demonirakastajattaria, mutta ennemmin tai myöhemmin (ja takuuvarmasti silloin kun sitä vähiten odottaa), tilit tasataan ja tapana tuppaa olemaan se että enemmän kuin korkojen kera. Julmaa, rujoa, ja jotenkin niin... tuttua, elämänmakuista. Tässä onkin sekä Zelaznyn kirjojen ja Amber -roolipelin kauhu ja ihanuus, kaikessa on aina mukana moraali, etiikka, elämänmakuisuus. Ja kaiken läpi leikkaava filosofisuus. Tarinat kertovat kyllä suurista mahdeista, tarunhohtoisista elämistä ja valtakunnista, kummallisistakin kyvyistä ja oudoista motiiveista, mutta samalla ne paljastavat ja kertovat jotain meidän elämästämme. Ihmisyydestä, ihmiskunnan historiasta, ja siitä kuinka maailma on sekä ihana että julma. Ja kuinka tietyssä mielessä varmin asia maailmassa on se, että kukaan meistä ei ole lopulta ihmisyyden eikä minkään inhimillisen julmuuden yläpuolella, eikä ulkopuolella.
Joitain saattaa hämmentää maailman suuren skaalan juonittelujen ja julmuuksien oppimisen jälkeen se, että Amber omaa erittäin simppelit taistelusäännöt, joita sääntökirjassa suositellaan korvaamaan täysin roolipelaamisella. Tässä onkin olennaista se, että niinkuin Zelaznyn tarinoissa, ei Amber -roolipelissäkää ole olennaisinta se, että on taisteluita, sotia, kahakoita ja välienselvittelyitä. Olennaista on se, mikä johti kamppailuun, kuka tai ketkä vetävät salassa lankoja, ja mitä kamppailuista seuraa.
 |
| Kuvassa laatukirjallisuutta. Nähtävissä sekä Amberin kronikoita kaunokirjallisuutena että roolipelituotteena. Yksi ilmiselvä esikuva Over the Edge -roolipelille on Amber-kronikat ja alan edelläkävijäpeli Amber the Diceless Role-Playing... |
Taistelusäännöt ovatkin, niin erilaiset ja turhia vatvomattomat, että ne voivat tuntua joistain, jotenkin vajailta, jopa keskeneräisiltä. Etenkin, jos on tottunut taistelupeleissä juurensa omaaviin (rooli)peleihin. Varsinkin jos on tottunut simulianistiseen roolipelaamiseen, taikka erittäin pelimäisiin roolipeleihin. Verrattuna taistelukeskeisiin peleihin, Amberin lähestymistapaa kamppailuun, voi olla mahdollisesti vaikea ymmärtää aluksi. Pakko muuten tässä välissä myöntää, että miniatyyripelejä aikoinaan paljon pelanneena ja kahakkakeskeisiä fantasia- ja sci-firoolipelailuja pelanneena, meni minullakin oooooooma aikansa, että homman juju aukeni. Kun lamppu syttyi meikäapinan kallossa, olen sittemmin mieltynyt juuri Amberin taistelusääntöihin paljon.
Amberin taistelusäännöt ovat kuitenkin kaikessa simppeliydessään, minimalismissaan ja lyhyydessään, hyvät elleivät peräti erinomaiset. Tykkään niitten tavasta ja hengestä suhtautua kamppailuihin, nimenomaan sen kannalta, miten ne liittyvät tarinaan, miten ne rytmittyvät tarinaan, ja miten ne voivat joko viedä tarinaa eteeenpäin tai toimia jonkin henkilön tapojen ja tyylin esittelemiseen. Mittelöidessä kuitenkin voi oppia toisesta yllättävän paljon. Ja tarinan kannalta kamppailu voi sisältää paljon draamaa tai olla sisältöä tarinaan tuomaton, jolloin sen voi käydä suppeasti mutta dramaattisesti ohi, tai hypätä ohi ja mennä suoraan itse asiaan, eli tarinaan ja sen eteenpäin viemiseen.
Kamppailujen käymistä ja niitten millintarkkaa läpikäymistä paljon olennaisempaa ja tärkeämpää, jälleen kerran nimenomaan tarinan (kuljettamisen) kannalta on se, miksi niin tapahtuu. Ei suinkaan se miten. Sekä kirjoissa, että pelatessa Amber -roolipeliä, voidaan todellakin loikata tarinassa taistelukentällä satojen ihmisten sortumisen yli ja leikata suoraan siihen hetkeen, kun ratkaisevalla hetkellä taistelun tärkeässä käännekohdassa suuret mahtihenkilöt (tai heidän liittolaisensa) kohtaavat, vihdoin, toisensa. Ja kuinka juuri heidän välinen kaksintaistelu on se mikä ratkaisee lopulta miten koko sodassa käy. Tai mitä kerrotaan ja sovitaan henkinjääneen (tai tajuihinsa jääneen) suulla, näin tarkennuksena todettakoon.
Rakastan sitä kuinka laajojen taistelusääntöjen sijaan Amber -roolipelikirjassa on paljonkin tekstiä juonista, juonitteluista, maailmasta ja sen historiasta, taustamateriaalin hyödyntämisestä tarinoitten luomisessa, tarinankerronnasta, ja siitä kuinka suuret tapahtumat ja valtavat tunteet, hahmojen väliset suhteet ja ristiriidat, ovat ne seikat, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Amberin mahtihahmojen ja -sankareitten ja heidän motiiviensa esitteleminen viekin sääntökirjasta ison siivun.
Mukana sääntökirjassa on myös valmisseikkailuita, joita lineaariseen pelaamiseen taikka kädestä pitäen neuvottuun hiekkalaatikointiin tottuneet tarinankertojat voivat pitää jopa luonnosmaisina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole, vaan ne toimivat nimenomaan lähtökohtina ja lähdemateriaalina, jonka pohjalta eri peliporukat voivat päätyä toisistaan erittäin paljon eroaviin seikkailuihin.
Tykkään kovasti myös siitä kuinka Amber -Diceless Role-playing -roolipelin sääntökirjassa on hyviä esimerkkejä hahmonluonnista, hyödyllistä pohdintaa erityyppisistä hahmoista ja pelaajista, ja paljon esimerkkitekstejä pelaamistilanteista. Kirjassa on myös mielestäni riittävästä neuvoja ja vinkkejä Amberin pelaamiseen ja pelauttamiseen. Monet vinkeistä ovat kaiken hyvän lisäksi yleishyödyllisiä ja näin ollen käytettävissä muissakin roolipeleissä.
Minua harmittaa, ettei peli koskaan saavuttanut pienten piirien ulkopuolella oikein minkäänlaista, eteenkään vakiintunutta, suosiota, joten pelin painokset jäivät pieniksi ja loppuunmyynnin jälkeen peli pikkuhiljaa vain kuihtui ja kuoli pois. Virallisia Amber -lisäosiakin taisi tulla julkaistuksi peräti yksi ja peliä ei olla koskaan virallisesti uudelleenjulkaistu. Yksi alkuperäistä mekaniikkaa hyödyntävä peli on sentään julkimoitu, mutta valitettavasti eri maailmalla. En halua mainita edes nimeltä ko. julkaisua, sillä minulle ko. peli näyttäytyy yhtä tarpeellisena julkaisuna kuin Uuno Turhapuro -elokuvien uudelleenjulkaisu olisi, niin että niistä olisi Uuno leikattu joka rainasta pois. Ei järin kliffaa; no, ei todellakaan. Amber rpg onneksi elää kuitenkin meidän kaikkien siihen rakastuneitten sydämissä ja pelipöydissä. Peli tuntuu löytäneen hiljattain lisää yleisöä ja yhetisöllisyyttä, joten ehkä se uudelleenjulkaisukin nähdään vielä. Toivossa on hyvä elää. Sitä, kun Amberin maailmassa on aika vähänlaisesti. Muuta jännää sitten senkin edestä.
Kommentit
Lähetä kommentti