Pleikkatatti paukkuu jälleen: ENTER the MATRIX (PS2) ja G-Surfers (PS2)

 Erittäin hyvää toukokuuta kaikille ihanille armaille kanssatatittajille! 

Mie oon hurja kruiseri sekä e-skuutti-moupedillani todellisuudessa että konsolipeleissä G-voimia uhmaten pelottomana kuskina taivaalla huimassa rallissa taivassurffaten!

Tällä kertaa kummatkin sanailuni kohteet ovat Playstation 2:lla julkaistuja vallan vauhdikkaita pelejä, joilla on yhä omat innokkaat pelaajansa. Kumpikaan peli ei ole missään nimessä täydellinen, mutta tässä tapauksessa ne kauheuspilkut ovat myös pelin kauneuspilkkuina, joka on taannut kummallekin pelille oman kulttikannatuksensa. Käsittelyssäni ovat Enter MATRIX (PS2) ja G-Surfers (PS2), joita kumpaakin olen pelannut omin tahmaisine tassuineni ihan viimepäivinä.

Tämä tässä on GP: G-Policen partioajoneuvo, eikun siis G-Surfersissa ralliajovermes

Edellisessä Pleikkatatin paukutuksessa kirjoitin GP: G-Police -pelistä Playstation ykköselle, ja tälläkin kerralla mennään G-henkilönä G-voimien paineessa ja puristuksessa, kun tatitettavana on G-Surfers Playstation 2:lle.

Se joka tästä ohi menee heittämällä, menee todennäköisesti ihan hele-kovaa

GP: G-Police on paikoin vauhdikastakin ajelua kaupungissa partioimassa poliisina kaahareita paimentaen. G-Surfers taasen on äärimmäisen vauhdikas rata-ajopeli, jossa singautellaan yllättävän samankaltaisella vermeellä kuin G-Policessa, ja tälläkin kertaa kaahareita jahdaten. 

G-Surferisissa ei tosin ajeta kovaa pidätysmielessä kaupungilla, vaan voitonkiilto silmissä hurmioituneella kirillä ajoradalla. Yhtenä kaahareista muitten kaahareitten joukossa. Ja voi vitsi sitä vauhdinhurmaa näillä radoilla, joissa ei vain ajeta, vaan lennetään ja kieputaan ihan hyrränä. Rrrrrajua!

Ajatuksena pelissä on kaahata niin vauhdikkaasti kuin vain ääntäkin nopeammin kulkevalla rallirakettikiiturivermeslaitteella pääsee. Mieluiten ilman että paiskautuu ajoradan kaiteisiin tai räjähtää  vuoren seinämään singahtaessaan tuhansiksi sykenöiviksi sirpaleiksi. 

Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun jälleen kerran posahdettiin matkalla

Ja jos sitten käykin niin jännästi että ajorakhine eiku siis ralliraketti, räjähtääkin, niin ei muuta kuin uutta alle! Tovin odottelun jälkeen, seuraavalla kloonilla muitten kaaharien perään niin kovaa kuin vain suinkin on mahdollista.

HEI, hei, HEEEI! Ja taas mennään!!!!!!

Pelissä voi jo alussa valita hieman millaisella aluksella ja kuskilla koohottaa menemään. Voi valita myös ajaako muita vaiko aikaa vastaan. Muitakin asioita voi valita ja muokata, kuten vaikka halutessaan pistää radat uusiksi. Pelissä kun on mukana rataeditori, joka lisää pelin kiinnostavuutta ja pelitunteja äärettömän paljon, ja osaltaan selittää pelin merkitystä ja kulttisuosiota, peliin vakavasti rakastuneitten keskuudessa.

Ihan ilman kenttien muokkaamistakin, pelissä riittää mielenkiintoisia, monipuolisia, haastavia, vaikeita ja vaaraa tarjoavia kenttiä enemmän kuin muuutaman pelisession tarpeiksi. Helpoimmallakin tasolla pelissä ei ole turhan helppoa onnistua pysymään edes muitten, tekoälyn ohjaamien, kuskien perässä. 

Viimeiseltä 16.:lta sijalta kohti ensimmäistä sijaa on ihan riittävän vaikeaa helpoimmalla tasolla pelatessakin. Se ei silti haittaa, sillä vaikka olisi rallin viimeisimmillä sijoilla, kauniit värit, jännät yksityiskohdat, äkkiväärät ja liukkaat kentät, luovat kyllä ihan riittämiin seurattavaa ja viihdettä.

Pelin vaikeuteen toki vaikuttaa ohjattavuus, mutta parempi se on tässä pelissä kuin monella muulla PS 2-rallipelillä. Ja tietty ohjaustuntuman leijuvuus vain sopii siihen, että kisaa kuitenkin ajetaan käytännössä jonnisortin rakettimoottorisilla menosukkula-vauhtihyrrillä, joilla tosiaan ajetaan MIGin ohi ihan kevyesti. Jos ei sellaisen ajotuntuma ole leijuva, niin mikä sitten? 

Oli miten oli, niin ohjaustuntuma on omanlaisensa, mielenkiintoinen, ja riittävän täsmällinen. Kaahauspelissä pitääkin olla vähän ylimääräistä vauhdin- ja vaarantunnetta, jotta oikea tunnelma syntyy kotikatsomossa sohvalla rötköttäen. Ja siinä G-Surfers onnistuu kaikin tavoin enemmän kuin hyvin ja riittävästi!

Pelissä piisaa valikoita, katseltavaa, kuunneltavaa, ajettavaa, koettavaa, jännitettävää, viihdykettä, vaarantuntua, juuri oikeanlaista äkkiväärää ohjaustuntumaa, kenttiä ajettavaksi, muokattavaksi ja tehtäväksi. Ja ennen kaikkea, G-Surfersissa on pelattavaa pitkäksi aikaa. Suosittelen, sillä näitten kaikkien vuosienkin jälkeen pidän tästä yhä kovasti! 💪😇 

Suuri osa moderneista ihmisistä tietänee ainakin jotakin Matrix -elokuvista, Matrix-animaatioelokuvasta, Matrix-figuureista, Matrix-sarjakuvista, ja siitä kuinka suosittu ja merkittävä MATRIX-elokuva on ollut 2000-luvun populaarikulttuurissa.

Enter the Matrix, julkaistiin mm. Playstation 2 -konsolille 2003 samaan aikaan, kun Matrix Reloaded rysähti elokuvateattereihin 

MATRIX-elokuvien suuresta suosiosta riippumatta, kaikki eivät välttämättä tiedä sitä, että Matrixeista ja niiihin liittyen on tehty erinäisiä pelejä. Yksi niistä on Enter the Matrix, joka julkaistiin Playstation 2 -konsolille samaan aikaan Matrix Reloaded -elokuvan kanssa.

Peliä kehitettiin yhdessä elokuvan ohjaajien ja leffan tuotantotiimin kanssa yhdessä. Peliä varten jopa kuvattiin tunnnin verran uutta materiaalia ja ajatuksena on, että täyden Matrix Reloaded kokemuksen saa vain sekä katsomalla Matrix Reloadedin että pelaamalla Enter the Matrixia.

Vaikka pelin kannalta, kehitysaikataulu ja tekoprosessi oli vaativa, peli ei missään nimessä ole kehno eikä huono.  Mielestäni se on myös pysynyt yllättävän freesinä näin parikymmentä vuotta myöhemmin pelattuna. 

Huumori ei enimmäkseen ärsytä, vaan naurattaa, äänisuunnittelu ja musiikki vaihtelee tasoltaan toimivasta erittäin vaikuttavaan.

Grafiikka on paljon parempaa, etenkin videoitten osalta kuin monessa muussa 2000-luvun alun pelissä. Peliä siis katselee ja kuuntelee mielellään. 

Pelin taustatarina kulkee eteenpäin sekä pelatessa että välillä erittäin vaikuttavien välivideoitten ja - animaatioitten toimesta. Omasta mielestäni tarina tuo lisäsyvyyttä elokuvaan, silti toimien hyvin omana itsenäisenä tarinanaan. 

Tarina imaisee ainakin meikäaabbenan nopeasti otteeeseensa ja peliä tulee pelailtua viihteen, huvin ja hauskuuden vuoksi. Ja siksi että Enter Matrix on monin tavoin mielenkiintoinen interaktiivinen multimediateos. 

Tietyiltä osin pelin kiireinen tuotantoprosessi valitettavasti näkyy, sillä hahmojen liikeanimaatio on paikoitellen jopa koomista ja kontrollointi ajoittain omille poluille karkaavaa. Toimiessaan animaatiot ja hidaste-efektit ovat erittäin komeita ja nautinnollisia kokea.  

Varsinkin vaikeitten focusenergiaa vaativien temppujen toteutuminen onnistuessaan on sielua ja egoa hivelevää jumalten nektaria. Onnistumisen riemu ja hurmos on korkealla kun onnistuu seiniä pitkin juoksemisessa, ilmassa kulkemisessa, ja Sonicsiiliäkin pitemmälle loikkimisessa. Ahhh, nautinnollista. 

Kokonaisuudessaan peli on yhä vuonna 2022 enemmän kuin pelaamisenarvoinen kokemus. Enter the Matrix eroaa edukseen sekä tekotavaltaan että lopputulokseltaan elokuvalisenssipelien värikkäästä massasta. 

Varsinkin kun peli tarjoaa pelaajalleen monenlaista pelattavaa niin nais- kuin miessankarillakin, Enter the Matrixissa piisaa aineksia useampaankin läpipeluuseen. 

Lämpimin syleilyin suosittelen sekä Enter the Matrixia ja G-Surfersia Playstation 2 - pelaajille 

JAUZAAAH - TATITTELEMISIIN BEIBAAAH!