Yleisiä hajanaisia ajatuksia

Tervehdys jälleen kerran rakas lukija!

Joskus on hirvittävä väsymys ja vallitseva olotila on aivosumu. Oikein kunnon jumitus. Keskiviikkona oli juurikin tuota kaikkea edellämainittua ihanuutta. Aamusta iltaan jäätävä jumitus. Onneksi ei ollut mikään kiireinen touhotuspäivä, vaan pystyin tekemään asioita kaikessa rauhassa, pitämään taukoja ja ottamaan päikkäreitäkin. 

Nyt mennään taas aika laajoissa pohdinnoissa jälleen kerran

Jumisempanakin päivänä tuli jälleen kerran luettua, kirjoitettua, pohdittua ja keskusteltua paljon. Minä ainakin kuulun heihin, joilla kirjoittaminen, lukeminen, keskustelu ja piirtäminenkin on olennaista oppimis- ja kehittymisprosessissa. Lisäksi uutta luodessa ja vanhaa päivittäessä, homma toimii minulla paljon paremmin kommunikoiden ja multitäskäyksen kautta kuin jollain fläppitaulusirkuksella tai millä lie nk. "perinteisellä" "opetus-" ja "oppimis"-"metodilla".

 

Nämä kolme kirjaa ovat yhdessä ja erikseen luettuna, koettuna ja käytettynä erittäin laadukkaita ja hyödyllisiä opuksia. Arvostan ja suosittelen.

Olen viimeaikoina sukeltanut melkoisesti roolipelien historian ja nykyisyyden maailmaan. Ja siihen mitä kaikkea roolipelien menneisyyden ja nykyisyyden laitamilla tapahtuu. Olen erityisesti sukeltanut roolipeli-, roolileikki-, psykodraama-, elonäytelmä-, edukatiivinen larp-, seuraleikki-, roolileikkipeli-, bibliodraama-, seikkailurata-, roolinäytelmä-, seikkailunäytelmäpeli- yms. genren kirjallisuuteen, teorioihin, kirjoituksiin, havainnemateriaaliin, bloggauksiin, seikkailumateriaaliin ja peleihin. Tämä on ollut oikein mielenkiintoinen sukellus. 

Samaan aikaan kun olen sukeltanut tarotin eri muotoihin, erilaisiin tarotin juuriin, tarotin historiaan, tarot- ja pelikorttien käyttöön mystiikkaa myöten, ja laajemminkin korttipelien monimuotoiseen maailmaan, on ollut oikein mukavat polskinnat. Korttipelien ja siis Tarotinkin esimuotojen, juurten ja historian myllerryksessä on tarot- ja muilla korteilla pelattu tikkipelien lisäksi muun muassa seurapeleinä tarinankerrontapelejä, erinäisiä päättelypelejä ja roolileikkejä. Tarotin ennustuskortit ovat sinällään myös omanlaista roolileikkiä ja seurapeliä. Silloinkin kun kortteja käytetään oman elämäntilanteen tarkastelun ja siitä kumpuavan pohdinnan apuvälineinä. 

Erinäiset seurapelit korttien kera ja ilman, pukuleikit noppien ja korttien kera, tarinankerrontapelit korttien ja tai noppien kanssa, päättely- ja pulmapelit, etenkin yhdistettynä roolileikkeihin, erinäiset Tarotin ja muitten korttien käyttö seura-, kortti- ja roolileikeissä, tietenkin omaavat yhtymäkohtia roolileikkien, roolipelien, psykologisen draaman, dramaattisen opetuksen, bibliodraaman ja muun vastaavan kanssa. Näihin erillisiin ja yhteisiin historioihin on ollut aina mukava yrittää perehtyä, mutta viimevuosikymmeninä se on ollut aina vain helpompaa. Kirjastoissakin on hyvät määrät erinäisillä kielillä kaiken maailman seurapelejä, seuraleikkikirjoja, oppaita psykodraamasta, pakohuonepeleistä, pulmapeleistä, satupoluista ja niitten toteuttamisesta. Ja paljon muuta. Digitaalistakin materiaalia on saatavilla hyvät määrät.

Tällä hetkellä pähkäilen ties-kuinka-monetta-kuukautta, että voisin koittaa tehdä pienelle porukalle jonnin sortin seurapelisession missä olisi selkeä teema, kevyet roolit ja eksaktit tehtävät hahmoilla. Pelikokemuksessa olisi olennaisena osana sekä sisällä että ulkona olevia, juonta eteenpäin kuljettavia, toimintarastillisia tarinapisteitä, ja ongelmanratkaisutehtävällisiä pakohuoneita. Näissä olisi temaattisia lavasteita, rekvisiittaa, pelikortteja, -vihkosia ja tehtävien suorittaminen kuljettaisi tarinaa eteenpäin, syventäen samalla myös teemaakin.

Tämä tällainen pohdinnassani oleva peli olisi jotain mikä olisi hieman vakavampaa kuin oma ruma ihana lapseni, Wamppuuvit -larp, mutta jokseenkin yhtä simplististä, freeformistista ja ennen kaikkea yhtä riemukasta. Hahmot ja teemat ja tapahtumat voivat olla synkkiä, mutta kuten tarinapoluista, biblio- ja psykodraamasta ja kaupallisista pakohuonepeleistä(kin) voi oppia, pelaaminen voi, saa ja mielestäni pitääkin olla silti mukavaa, viihdyttävää ja miellyttävää. Ranteet auki kun ahdistaa-meininki kun ei ole minulle ainakaan vapaa-ajallani se juttu mikä antaisi iloa ja riemua, mistä ammentaa voimia harmaaseen arkeen.

Erilaisten toiminnallisten, pelillisten, tarinallisten ja toiminnallisten elementtien toteuttamisessa ja pähkäilyssä on todella paljon auttanut ja helpottanut se kuinka esim. freeform -larpeista, psykologisesta draamasta, psykologisista draamalarpeista, tarinallisista seikkailuradoista, tarinapoluista, raamattuseikkailuista, tarujen draamallistamisesta ja pelillistämisestä, on hyvät määrät dokumentaatiota, artikkeleita, oppaita, ja muuta materiaalia. Ei tarvitse yksin pähkäillä ja turhaan turhaantua, kun homma ei ota onnistuakseen.

Toista se oli joskus aikoinaan kun sitä vaikka ysikytäluvulla pähkäiltiin vaikkapa ripariohjelmaksi roolipelillisiä draamaseikkailuja luontoon. Tai -80-90-luvun taitteessa kun pähkäiltiin miten RuneQuest-seikkailut voisi viedä ulos, ja miten peliä voisi suhteellsien vaivatta jatkaa livenä. Nykypäivänähän tähän kaikkeen on netissä, saatika kirjastoissa materiaalia eri kielillä. On yhdistyksiä, järjestöjä, seuroja, festivaaleja, ja vaikka mitä. On monenlaisia seikkailu- ja larppipelejä, pakohuoneita, draamapeliseuraleikkihässäköitä ja vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon mihin mennä ihan mukaan kokemaan. Joko maksavana asiakkaana tai talkoolaisena yhdessä tehden.

Ihan omien pikkupelien touhuaminen omalle porukalle tai laajennetulle ystäväpiirille, on nykyään paljon helpompaa. Senkin vuoksi, kun ihmisillä on yleisestikin tietoa monenlaisista roolipeleistä, roolileikeistä, seurapeleistä, pakohuone- ja pulmanratkaisupeleistä. Opiskelu- ja työelämässä roolileikkien, tehtäväratojen ja psykodraaman kautta oppiminen ei ole myöskään mitenkään tavatonta.

Tämä kaikki edellä mainittu mahdollistaa helpomman pelaajien ja tekijöitten perehdyttämisen ja mukaan saamisen. Lisäksi koska virtuaalimaailmat, matriisit, mysteerien ratkomiset, multimedian käyttö pelatessa, hurjankin eeppiset seikkailut mystisine teemoinen, ovat nykyään ihan kännykkäpelien vakiomateriaalia, se helpottaa pelisuunnittelua paljon. 

Pelin suunnittelu ja toteuttaminen on huomattavasti helpompaa, kun peli-ideoita ja teemoja ei ole pakko vetää "Kälviän mummonkin pitää tajuta"-suodattimen lävitse. Tämä tietenkin mahdollistaa aika lennokkaitten ideoitten esittelemisen ja toteuttamisen jopa aloittelevalle larp-, freeform-, pulmapeliseikkailu- -porukalle. Ja ainakin minun on helpompi yrittää tehdä jotain valmiiksi, mitä vähemmän siinä on mukana jotain "pakko vääntää tähän muottiin"-pakkopullia ja muita pastanakkeja.

Lisäksi asioita tekee ylipäätään helpommaksi että infon, oppaitten ja materiaalien lisäksi on hyödynnettävissä myös erittyyppisiä pelikahviloita pelitiloineen ja kabinetteineen. Wamppuuvi-larp oli helppo toteuttaa nopeasti ja vaivattomasti, kun BarCafessa LateGamessa on niin mainiot tilat, henkilökunta ja pelikabinetti puitteineen. Ylipäätään LateGame ansaitsee kaiken suitsutuksen ja kiitoksen mitä sille voin ikinä antaa. Aivan mahtava paikka! 

Mutta juup, kello tätä kirjoittaessa näkyy olevan jo jälkeen aamuyö yhden torstaina 7.7.2022, joten jatkan tätäkin turinaa myöhemmissä bloggauksissa. Tähän tyydyn vain toteamaan, että OIKEIN HYVIÄ PELISUUNNITTELUITA JA PELAAMISIA TEILLEKIN!