Moikka moi SaliMirkkuMArkut ja muut sirkut ja lirkut!
Se on ny syksy nääs kun kerran kuukauden nimessäkin on syys. Näin se nyt vaan menee. 👧☝ Loppukesästä aloin kääntää katsettani aina vain enemmän loppuvuoteen. Siihen millä tässä loppuvuosi salilla ja elämässä mennään. Ensin piti räpiköidä toki loppukesä ja syyskuun alun paras asia, eli meikäabenan 42 v. synttärit pois ja alta. Syntsistä enemmän eri pots...postauksessa, joten tässä nyt ei siitä sen enempää.
Ollut mukavaa, kun olemme järjestelleet kellarivarastotilaa enemmän soitto- ja waffailureenikseksi, jossa on oma lava, ja jossa on aikas lokoisaa oleskella. Treenaamisen nyt ei leppoisaa ja lokoisaa tarvitse ollakaan. Hauskaa sen toki on hyvä olla.
Kellarireeniksemme lisäksi olemme käyneet myös HH Gymillä. Sekin toki sijaitsee kellarissa, koska monet hyvät treenimestat nyt vaan sijaitsevat kellarissa. Se on siitä mainio mesta, että siellä on hyvä Hack-laite ja hyvä(t) jalkaprässit. Siellä on myös hyviä penkkejä ja kyykkyhäkkejä turvaraudoilla. Myös tangoissa on valikoimaa.
Ylläolevassa kuvassa olen leppoisasti nautiskelemassa pyörivällä paksulla Rolling Thunder -otevoimakahvalla ja painoankkurilla siitä miltä tuntuu nostella sarjaa 60 kglla. Se on kivaa. Ei miellyttävän tuntuista tai kivutonta, mutta nautinnollista ja kivaa siitä tekee juuri sen, että voi todeta pystyvänsä siihen. Vieläkin. Kaikkine kroonisine sairauksineen.
Ylläolevassa kuvassa on kahvan ja painoankkurin lisäksi 40 kg rautaa ja meikäläinen tyylilleni uskollisena pohdin yhden käden mave-pitoa tehdessäni pitkään ja hartaasti filosofisia. Ihan kaikessa rauhassa. Sen verran pitkää mie siinä olin, että reenukamu totesi, että oonko mie jumiutunut siihen vai mitä mää siinä jumitan.
Yllä- ja allaolevissa kuvissa rautaa tangon ja ankkurin lisäksi on 50 kg. Kuten näkyy, niin homma voi olla vallan hauskaa ja rentouttavaa. Lihakset suaapi työtä ja vastusta. Sielu ja mielj leppee ja naattii. Tavoitteellinen kilpaurheilukin kun oikeasti voi olla jotain muuta kuin itkua ja hampaitten kiristystä. Se voi olla hikeä, verta, kipua, naurua, hihitystä, nautintoa, onnistumisia, pettymyksiä, hysteeristä naurun remakkaa, hermoromahduksia, uupumusta, virkistävyyttä, tuskaa, nautintoa, voittoja, tappioita, ja hele palion pieremistä. Nii, ja sitä
Terveet Kädet yhtyeen laalammaa, riekäsemmää, rääkäsemmää ja rämppäsemmää,
Pissaa ja Paskaa.
Otevoima on ollut sellaista hommaa mihin lääkärit ja hoitsut ovat antaneet luvan silloin kun muunlainen voimajumppahumppapumppa on ollut kiellettynä. Ja se on siitä mainiota hommaa, että sitä voi tehdä kotona, salilla, ihan missä vain. Voi tehdä kivenmurikoilla, ratakiskon pätkillä, erikoiskahvoilla, ketjukimpuilla, ihan millä vain mistä voi tarrata ja ottaa apinan kourista ja näpeistä mittaa.
Kaiken lisäksi ote- ja sormivoimaharjoitteet omaavat jokseenkin loputtoman määrän erilaisia versioita ja variantteja, joita voi tehdä uusina muunnelmina. Näihin kun lisää esim. kädenväännön ja muitten kontaktilajien grip-harjoitteita niin tehtävää piisaa. Siihen kun lisää lisäksi eri voimailulajien otevoima- ja sormivoimaharjoitteet, niin puuhaa piisaa useamman ihmiselämän ajaksi. Kun ottaa huomioon että kitaristina- ja pianistina noita on tullut opittua myös omiansa, ja rumpalinakin oppi lisäksi omat temppunsa, niin ammennettavaa on sekä urheilijana että valmentajana.
Ylläolevassa kuvassa pari viikkoa sitten nostan 180 kiloa yksikerroksissella Spartan Titan -mave ja -kyykkyasulla. Allaolevassa nostan samaa rautaa. Viikkoa myöhemmin menin samoihin rautoihin samassa paikassa. Nostelin rautaa useamman kerran irroituksista melkein loppuojennukseen. Tarkoituksella tein tuota väliä eri leveyksillä, että saan vauhtia irroittamiseen ja työstettyä samalla sekä hyvää että kuolonpistettä. Raskasta ja pirun turhauttavaa, mutta loppujen lopuksi kummallisella tavalla kiih... viihdyt... tyydyttävää.
Kaikki muut raudat teinkin sitten joko jäätävällä vauhdilla raivokkaasti ylös ja alas taikka vauhdilla ylös, pito ylhäällä ja hitaasti alas. Tuokin on melko ärsyttävää ja sisua vaativaa, mutta huvins... haasteensa meillä kaikilla. Tämä on kuitenkin sellaista puuhaa, että nostoja kannattaa tehdä eri leveyksiltä, erilaisilla tavoilla, pysäytyksillä, räjähtävästi, hitaasti, ja vaikka miten. Sillä tavalla voi kehittyä sekä heikot että vahvat kohdat. Suurin piirtein samaan tahtiin.
Ja kun tulee väistämättä eteen se kohta, että kilot junnaavat (joko nostajan ja tai nostettavat kilot), niin ainakin on jo tottunut siihen, että asioita tehdään monella tapaa muulloinkin kuin vain akuutteja ongelmia kohdatessaan. Autistina jopa tykkään rutiinista ja toistuvuudesta. AdHd taasen tarvitsee vaihtelua. Tämä kombo on tehnytkin minusta yllättävän tasavahvan. Harvalla kun sekä kyykky että mave on suht samoissa lukemissa. Ja jos penkki ei kulje yhdellä tapaa, voin tarvittaessa vaihtaa tapaa tehdä ja nostaa samat raudat sillä tyylillä.
Tämä ei tosin tarkoita että olisin jotenkin erityisen hyvä taikka lahjakas, saatika nerokas missään voimalajissa, mutta omaan paljon kokemusta, tietoa ja taitoakin monissa asioissa. Suurin työmäärä on silti tehty silkalla jästipäisyydellä ja periksiantamattomuudessa. Perse antaa myöten vuaan ku sielu ei anna. Terkkui muuten tätä myöten kanssa-synkiölle, jota kutsuttakoon tässä Katjuskaksi. U rock!
Terkkui myös Minnalle, Elina V:lle ja Elina V:lle, Iinekselle, Jounalle, Oswaldille, Suveille, Pepelle, Jarulle, Tuulalle, Samille, Marjulle, Hannelelle ja Pekalle, Pasille ja muille NääsKarhuille, Aatulle ja waimolleen, Hannalle, Hennalle, Juholle, ja muille cooleille tyypeille, jotka ootte olleet (ja ootte) meitsin matkassa mukana. Kohti suurempia rautoja ja mageempia galakseja. Let's ROCK!
Kommentit
Lähetä kommentti