La 3.9. LateGamessa Tampereella vietimme 42-teemajuhlat

 Teemana 42 ja muuta sen sellaista

Lauantaina kolmas syyskuuta oli meikäläisen neljäskymmenestoinen syntymäpäivä. Tämän kunniaksi vietimme Bar & Cafe LateGamen yksityiskabinetissa mitä mainioimmat juhlimoinnit. Teemana oli tietenkin 42, koska se tietenkin on avain ja vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen. Eli teema minkä sisälle mahtuu jokseenkin mikä tahansa mahdollinen. Ja varsinkin mahdoton.

Oli mukavaa kun Iines tuli Helsingistä juhliin ja avukseni. Iineksen kanssa roudittiin koristelut juhlapaikalle ja haettiin kaupungilta muuta tavaraa juhlia varten. Juhlapaikalle apuun tuli myös Reeta. Pian saapuivat paikalle myös Semi aina yhtä reippaana ja innokkaana jeesimään. Eskelinen roudi kitaroita ja vahvistimen paikalle. Oswald ja ystävänsä, aina yhtä ihana J, tulivat ilahduttamaan meitä kovasti, omalla mainiolla olemisellaan. Minna teki raivoisan nopean pikavisiitin ja jätti mukanaan upean lahjan. Jounakin saapui paikalle toki ja oli loppuun asti. Hannele kunniavieraana vierähti hetkiseksi paikalle olemaan ja saamaan persoonallaan juhlatilan säteilemään. Lahjaksi antoi myös upean taiteellisen kirjan.

Aikanaan saapuivat myös kaaottisesti juhlatilassa ja yleisessä tilassa ramppaamaan päätyneet, aina yhtä vauhtisähikäinen Yvette, kamunsa Luca, ja joitain muita tyyppejä, joitten nimiä en tiedä. Jos heitä miulle esiteltiin, en kuullut tai saanut selvää. Todettakoon, että teidät kyllä huomattiin paikallaoleviksi. Nimimuisti ja kuuloni ovat hieman surkeita.

 

Meininkinä oli hengata yhdessä. Puhua yhdessä. Nauraa yhdessä. Syödä yhdessä. Kokoontua ja nauttia että ollaan elossa. Iines pelasi räjähtävien kissojen korttipeliä Semin kanssa. Vähemmän yllättäin puhuimme hirviöteemaisesta juuri ilmestyneestä SARJARIsta, koirista, hirviöelokuvista, elämästä, kuolemasta ja esim. queer-yhteisöistä.

 Hauskaakin varmaan oli suurimmalla osalla immeisiä, eläimiä, henkilöitä ja entiteettejä. Niin, ja myö soitettiin Eskelisen kanssa blueshäröilymaalailua. Kyllä siitä taas tykättiin. Jei! Omistimme erään piisin (kulkee vaan nimellä surupiisi) kaikille edesmenneille ystäville, rakkaille yms. queer-, punk-, autismi-, ad/hd-, ja roolipeli-yhteisöistä. Missing you so much, ja itkuksihan se meni. Sekä mulla että osalla yleisöä.

Vastapainoksi soitimme sitten leppoisana lainakappaleena Terveitten Käsien Pissaa ja Paskaa. Väkevä kontrasti. No, nauruksihan se taittui kyyneleet silmissä. Keikasta sain kiitosta paljon. Jesh!

Meitä juhlijoita oli aika tasaisesti 8 paikalla vaikka naamat vähän vaihtuivat ja loppujen lopuksi erittäin lyhyen tai lyhyehkön audienssin teki jopa 6 hlöä. Yhteensä meitä siis oli illan aikana peräti 14. Se oli oikeastaan kivaaksin, että porukkaa tuli pienissä rypäksissä ja väki vaihtui. Ja ydinporukka joka myös nautti ruuoasta yms, pysyi jokseenkin samana. Sanoisin että monin tavoin onnistuneet juhlat. 

Paljon enemmänkin olisi kuvia, videoita ja vaikka mitä, mutta koska olen juhlien jälkeen sitten kotona ollut uupuneena ja sairaana, niin ei voimat anna turinoida enempää.... 

Kohtaamisiin rakkaat runoilijasielu!