Saan housut ja kengät jalkaan ihan itse

Se on muuten tooodella hieno juttu, kun saa ihan omatoimisesti ihtelleen sukat, pikkarit, housut, paidat, kengät ja takin ylleen. Ihan ilman apua. Ei ollenkaan itsestään selvää ollu ihtelle koskaan, mutta etenkin nyt selkärevähdyksestä toipuvana tämän osaa kokea todella suurena juttuna. Koen olevani jopa etuoikeutettu, että yleensä useimmiten kykenen itse ilman apua suoriutumaan henkilöhygienastani, pukeutumisesta, riisuutumisesta ja muusta sen sellaisesta. 

Tänään sain ensimmäisen kerran viikkoona ja kahteen päivään ihan itte sekä kengät jalkaani että solmittua ne. Olimme tästä kumppanin kanssa riemuissamme. Ilman kipulääkkeitä ja sisua tämä ei olisi mahdollista ja niittenkin kanssa kivuliasta ja hankalaa, mutta tämä on juuri nyt todella suuri juttu. JEEEEEEEE, saan ihan itte sekä housut että kengät jalkaan ja solmituksikin kenkäni -wow!

Olen tänään myös kyennyt järjestelemään kämppääni, sopimaan ensiviikoiksi tapaamisia, ja suoriuduin sekä kauppaan että kirjastoon. Kulkuni ei ole järin nopeaa että nättiä, mutta en minä omassa elämässäni haluakaan koikkeloida kuin kansallisbaletin päänäytöksessä huimimimmissa taidonnäytteissä taituroidaan. Kunhan pääsen paikasta paikkaan b ehjin nahoin tai ainakin hengissä, oon ihan tyytyväinen asiaintolaan.

Kirjastosta kävelin kotiin ja kotona tein ruokaa ja hieman venyttelyä ja hyvin kevyttä jumppaa. Teki hyvää. Hyvä jumppa, parempi mieli.

Valitettavasti jumpan jälkeen kävi myös  niin että tapahtui pieni äksidentti,  jossa oikea polvi otti osumaa ja hieman muljahti väärään suuntaan. Kylmägeeliä lätkittiin polvialueelle, niin polvea kun lepuutan niin eiköhän toikin tosta tokene. Just nyt piikkase ketuttaa enemmän, mutta elämä ön. Hyvii fiilareita toivottaen, Krisse Tuominen.