REMU plays Hurriganes pe 14.6.2019 @ Klubi, Tampere
Se on kuulkaas nyt niin, että aappena kertoo kansalle tunnelmiaan Remu plays Hurriganesin perjantaisesta keikasta Tampereen Klubilla.
Jengi ympärillä kirosi keikan paskuutta ja väkeä poistui keikan edetessä vähitellen pois ja lähdin loppujen lopuksi sitkeänä sissinä itsekin aivan liian monen "piisin" jälkeen. Kovia ammattilaisia astialla runkkaamassa ja paskomassa muutoinkin pahasti runneltua Hurriganesin legendaa. Ei ole sellaista viinamäärää millä tuon olisi voinut juoda hyväksi tai edes siedettäväksi. Ja selvinpäin tuo oli aivan kamalaa teurastusta.
Keikan henkilökohtaisia kohokohtia olivat puolikas melkein oikein renkutettu piisi jossa kaikki soittivat enimmäkseen samaa piisiä, Remun satunnaiselle yleisön edustajalle heittämä avautuminen ja tragikyyminen kyräily ja kiroilu (Toi on joku banaanityyppi kun se kiljuu tollee, sillä on varmaan banaani perseessä -tason sutkaisut), ja se että sain ihastuttavan nopeasti takkini ja reppuni narikasta, ja pääsin nopeasti poistumaan painajaismaiseksi muuttuneelta "keikalta".
Jos olisin satsannut illan 25 e lipun hinnan vaikka pottuvodkaan ja tykötarpeisiin, olisi siitä saanut takuulla paremman kokemuksen kuin tuo lapsuuden harvojen hyvien muistojen (Hurriganes-klassikoita suhisevalta c-nauhalta) teurastaminen surutta minulle tarjosi. Remu ja bändi ihan varmasti tiesi homman fuulaksi, sekoiluksi ja luokattomaksi konkkaukseksi, mutta he lähes ylpeilivät sillä kuinka he osasivat paskoa jok'ikisen piisin entistäkin kamalammaksi tunnistamattomaksi puuroksi.
Siinä kohtaa kun vihkiytyneimmät Ganes-fanitkin tyyliin veikkaavat mikä piisi ehkä on kyseessä ja lavalla soitetaan parhaimmillaan kuutta eri piisiä samaan aikaan, niin alkoi valua kyyneleet ihan silkkaa vitutusta pitkin poskia. Meinaan oli kyllä typerimmin käytetyt rahat mitä olen tuohon keikkalippuun tuhlannut. Ja mie sentään olen nuorempana läyhännyt rahaa mitä pässeimpiin projekteihin.
Kiva jos joku tuosta jotain sai irti. Minä lähinnä yhden kokemuksen minkä tiedän tulevan painajaisiini vielä kymmeniksi vuosiksi. En sano, etteikö jokainen saisi tehdä muusikkona mitä haluaa, mutta suosittelen Remua aidosti pohtimaan voisiko hän keksiä itselleen vaikkapa jonkin uuden harrastuksen ettei tarvitsi enempää sikailla ja sekoilla lavalla vain sen takia ettei kestä olla kotona eläkepäiviä rauhallisesti viettämässä. Meinaan vaan sitä, että tuo oli jotain todella järkyttävän huonoa ja kamalaa. Ja minä sentään olen sujuvasti kuunnellut Sepi Kumpulaisen keikkoja niistä aidosti tykäten, fanittanut Suomen Paskin -bändi kilpailujen finalistien voittajia ja jopa soittanut yhdessä niistä, ja katsonut noin tsiljuunan verran crustpunkbändejä ja öö-luokan blackmetalbändejä sekokäyttötiloissaan ja mikään noista ei ole lähellekään niin kamalaa kuin mitä Remulla oli perjantaina yleisölleen tarjota.
Ei mitenkään pahalla maestro, mutta nyt tarjoilitte häpeilemättä ROCK-kokemusta hakemaan tulleille triljuuna lautasellista paskaa. Olen aina rakastanut Remu musiikkiasi ja katsonut useitten eri kokoonpanojesi keikkoja ja haalinut läjäpäin äänitteitäsi kotiini ja varastoihini, mutta nyt minua aidosti hävetti että olin maksanut 25 euroa siitä hyvästä että mestari tekee itsestään narrin ja sitten vielä pellen. Jos keikka olisi myyty standup-komiikkana ja sirkusnumerona jonka ohessa esitetään räikeitä sekoilunumeroita Hurriganesin krapulapäivien kamalimpien liskoyösekoilujen hengessä, niin rahoille olisi saanut täyden vastineen. Mutta ei tuo musiikkia ollut eikä rokkia. En tiedä mitä se oli, mutta se haisi, näytti, kuulosti ja tuntui erittäin pahalle.... ja todettakoon sekin, että bändi aloitti ilmoitetusta aikataulusta selkeästi myöhässä ja lavalle viimeisenä saapui itse herra ja hidalgo Remu, joka meinasi tippua rumpuständiltä ennen kuin sille oli saanut itsensä kavuttua. Että ensin odotutetaan yleisöä ja sitten sille sekä tarjotaan lussua läpsyttelyä ja yleisöä lisäksi parjataan. Ei näin Remu, ei todellakaan näin!
Ps. Diggaan sua ja sun musaa Remu vieläkin koska Hurriganes 4 ever, mutta tiukkaa kyllä tekee, se on pakko myöntää.
Kaikille erittäin hyvää ja hauskaa viikonlopun loppua ja olkoot kaikkien treeni-, lenkki-, jumppa-, humppa- ja keikkakokemukset Remun perjantaista keikkaa parempia! Ei muuta kuin kaikkea hyvää kaikille! T. Krisse Tuominen.
Ilovaarirockissa Joensuun Ilosaaressa näin 2015 lainasoittimilla yms. soittaneen Suzi Quatron keikkaa muutaman piisin kunnes lähdin pois, koska oli niin hirveetä tuubaa. Ajattelin tuolloin, että nk. legendaosastossa kukaan ei yksinkertaisesti pysty ylittämään sitä rimaa huonoudessa, sillä olj sevverta karsiaa puskaropinapask** että vahvempaakin hirvitti. Perjantai-iltana koin sen ihmeen vihdoin Remu plays Hurriganesin muodossa.
Jengi ympärillä kirosi keikan paskuutta ja väkeä poistui keikan edetessä vähitellen pois ja lähdin loppujen lopuksi sitkeänä sissinä itsekin aivan liian monen "piisin" jälkeen. Kovia ammattilaisia astialla runkkaamassa ja paskomassa muutoinkin pahasti runneltua Hurriganesin legendaa. Ei ole sellaista viinamäärää millä tuon olisi voinut juoda hyväksi tai edes siedettäväksi. Ja selvinpäin tuo oli aivan kamalaa teurastusta.
Keikan henkilökohtaisia kohokohtia olivat puolikas melkein oikein renkutettu piisi jossa kaikki soittivat enimmäkseen samaa piisiä, Remun satunnaiselle yleisön edustajalle heittämä avautuminen ja tragikyyminen kyräily ja kiroilu (Toi on joku banaanityyppi kun se kiljuu tollee, sillä on varmaan banaani perseessä -tason sutkaisut), ja se että sain ihastuttavan nopeasti takkini ja reppuni narikasta, ja pääsin nopeasti poistumaan painajaismaiseksi muuttuneelta "keikalta".
Jos olisin satsannut illan 25 e lipun hinnan vaikka pottuvodkaan ja tykötarpeisiin, olisi siitä saanut takuulla paremman kokemuksen kuin tuo lapsuuden harvojen hyvien muistojen (Hurriganes-klassikoita suhisevalta c-nauhalta) teurastaminen surutta minulle tarjosi. Remu ja bändi ihan varmasti tiesi homman fuulaksi, sekoiluksi ja luokattomaksi konkkaukseksi, mutta he lähes ylpeilivät sillä kuinka he osasivat paskoa jok'ikisen piisin entistäkin kamalammaksi tunnistamattomaksi puuroksi.
Siinä kohtaa kun vihkiytyneimmät Ganes-fanitkin tyyliin veikkaavat mikä piisi ehkä on kyseessä ja lavalla soitetaan parhaimmillaan kuutta eri piisiä samaan aikaan, niin alkoi valua kyyneleet ihan silkkaa vitutusta pitkin poskia. Meinaan oli kyllä typerimmin käytetyt rahat mitä olen tuohon keikkalippuun tuhlannut. Ja mie sentään olen nuorempana läyhännyt rahaa mitä pässeimpiin projekteihin.
Kiva jos joku tuosta jotain sai irti. Minä lähinnä yhden kokemuksen minkä tiedän tulevan painajaisiini vielä kymmeniksi vuosiksi. En sano, etteikö jokainen saisi tehdä muusikkona mitä haluaa, mutta suosittelen Remua aidosti pohtimaan voisiko hän keksiä itselleen vaikkapa jonkin uuden harrastuksen ettei tarvitsi enempää sikailla ja sekoilla lavalla vain sen takia ettei kestä olla kotona eläkepäiviä rauhallisesti viettämässä. Meinaan vaan sitä, että tuo oli jotain todella järkyttävän huonoa ja kamalaa. Ja minä sentään olen sujuvasti kuunnellut Sepi Kumpulaisen keikkoja niistä aidosti tykäten, fanittanut Suomen Paskin -bändi kilpailujen finalistien voittajia ja jopa soittanut yhdessä niistä, ja katsonut noin tsiljuunan verran crustpunkbändejä ja öö-luokan blackmetalbändejä sekokäyttötiloissaan ja mikään noista ei ole lähellekään niin kamalaa kuin mitä Remulla oli perjantaina yleisölleen tarjota.
Ei mitenkään pahalla maestro, mutta nyt tarjoilitte häpeilemättä ROCK-kokemusta hakemaan tulleille triljuuna lautasellista paskaa. Olen aina rakastanut Remu musiikkiasi ja katsonut useitten eri kokoonpanojesi keikkoja ja haalinut läjäpäin äänitteitäsi kotiini ja varastoihini, mutta nyt minua aidosti hävetti että olin maksanut 25 euroa siitä hyvästä että mestari tekee itsestään narrin ja sitten vielä pellen. Jos keikka olisi myyty standup-komiikkana ja sirkusnumerona jonka ohessa esitetään räikeitä sekoilunumeroita Hurriganesin krapulapäivien kamalimpien liskoyösekoilujen hengessä, niin rahoille olisi saanut täyden vastineen. Mutta ei tuo musiikkia ollut eikä rokkia. En tiedä mitä se oli, mutta se haisi, näytti, kuulosti ja tuntui erittäin pahalle.... ja todettakoon sekin, että bändi aloitti ilmoitetusta aikataulusta selkeästi myöhässä ja lavalle viimeisenä saapui itse herra ja hidalgo Remu, joka meinasi tippua rumpuständiltä ennen kuin sille oli saanut itsensä kavuttua. Että ensin odotutetaan yleisöä ja sitten sille sekä tarjotaan lussua läpsyttelyä ja yleisöä lisäksi parjataan. Ei näin Remu, ei todellakaan näin!
Ps. Diggaan sua ja sun musaa Remu vieläkin koska Hurriganes 4 ever, mutta tiukkaa kyllä tekee, se on pakko myöntää.
Kaikille erittäin hyvää ja hauskaa viikonlopun loppua ja olkoot kaikkien treeni-, lenkki-, jumppa-, humppa- ja keikkakokemukset Remun perjantaista keikkaa parempia! Ei muuta kuin kaikkea hyvää kaikille! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti