Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 12
Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 12
Silloin tällöin kuulee toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Top-listojen pyytäminen on kohtuullisen suosittu toive. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen blogiini (tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) bloggausten sarjaan omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Olen edennyt jo peräti kahdenteentoista osaan pelisuositusteni sarjassa.
En ole koonnut listaa suosikkipelieni listaukseksi. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin mielestäni kannattaa tutustua. Oli sitten roolipeleistä kiinnostunut tai itselleen uudenlaista peliä etsivä. Tai jos on kiinnostunut monen tyylisistä roolipeleistä. Taikka, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisen arvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: tämän kertaisten listan pelien pariin!
Top 20 -listaus roolipeleistä, joihin kannattaa
tutustua vielä eläessään 👼😇😘 OSA kaksitoista eli lukuna 12
Tällä kertaa tarjolla pelivinkkauslistabloggauksessani, on vain yksi listasija ja vain yksi peli, mutta käytännössä tekstissä käsitellään useampia pelejä, pelimaailmoja, niitten historioita, yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia ja eroamisia toisistaan. Kaikkea tämänkertaista yhdistää omanlaisensa ja ennen kaikkea toismaailmainen ote roolipelaamiseen, tarinankerrontaan, kokeilevaan pelaamiseen, ja heittäytymiseen kannustaminen. Esitelty peli, sen verranaiset ja liitännäiset omaa(vat) pienet mutta sitäkin innokkaammat kannattaja- ja käyttäjäkuntansa.
Sekin on varmaa, että tämä kaikki jakaa mielipiteitä yhä. Pidemmittä puheitta, tämän kertaiseen tajuntaa, pelaamista ja mieltä laajentavaan kokemukseen!
Ars Magican jalan jäljissä ja osittain samalla tekijäkaartilla, tuli roolipelaamista aikoinaan mullistanut ja muodikkaaksikin tehnyt, World of Darkness. World of Darkness on tarinankerrontaa, mystisyyttä, eeppisyyttä ja uuskummaa painottava pelimaailma ja peliperhe. Mage the Ascensionissa (esitelty aiemmassa pelivinkkauksessa) etenkin ensimmäisissä laitoksissa oli paljonkin samoja elementtejä kuin Ars Magicassa.
Changelin ensimmäisillä laitoksillaan, kuten Mage the Ascension, oli tarkoitus ainakin jollain tasoilla olla yhteensopivia keskenään ja Ars Magicankin kanssa,. Mage the Ascension ja Changeling eivät olleet järin yhteen sopivia, mutta vähintäänkin samaa perhettä. Ars Magicaan oli jonkin verran yhteneväisyyttä. Käytännössä kuitenkin yhtäläisyydet jäivät tiettyihin klaanien nimiin, laumahenkisyyteen, ja eeppisen luokan pelaamiseen. Modaamis- ja crossover- intoiset ja -kykyiset peliporukat toki ovat onnekkaasti Ars Magicaa, Changelingia ja Mage the Ascensionia toisiinsa yhdistelleet.
Nykyisillä laitoksillaan Changeling, Mage the Ascension ja Ars Magica ovat aiempaa enemmän omilla jaloillaan seisovia pelejä. Pelit ovat vuosien mittaan eri suuntiin ajautuneita. Toisaalta, pelien maailmojen erillisyyttä on haettu ja tehty ihan tarkoituksellakin. Elementtien kierrättäminen pelien välillä on toki yhä mahdollista, mutta modaamista on nykyisellään aiempaakin enemmän.
16. Changeling
Ensin oli Ars Magica (esitelty aiemmassa pelivinkkauksessa), jossa oli uutta luova, yksityiskohtainen, hyvin taustoitettu, realistiselta tuntuva, ja silti vapaamuotoinen magiasysteemi. Ars Magican magiajärjestelmä on vielä tänä päivänäkin yksi parhaimmista, ellei se paras. Ars Magican maailma ja todellisuus missä pelimaailman hahmot elivät, toi myös uusia elementtejä roolipelaamiseen. Ars Magican ote ryhmäpelaamiseen ja tarinankerrontaa oli poikkeuksellinen. Monelta osin, se on sitä vieläkin.
Ars Magican jalan jäljissä ja osittain samalla tekijäkaartilla, tuli roolipelaamista aikoinaan mullistanut ja muodikkaaksikin tehnyt, World of Darkness. World of Darkness on tarinankerrontaa, mystisyyttä, eeppisyyttä ja uuskummaa painottava pelimaailma ja peliperhe. Mage the Ascensionissa (esitelty aiemmassa pelivinkkauksessa) etenkin ensimmäisissä laitoksissa oli paljonkin samoja elementtejä kuin Ars Magicassa.
Changelin ensimmäisillä laitoksillaan, kuten Mage the Ascension, oli tarkoitus ainakin jollain tasoilla olla yhteensopivia keskenään ja Ars Magicankin kanssa,. Mage the Ascension ja Changeling eivät olleet järin yhteen sopivia, mutta vähintäänkin samaa perhettä. Ars Magicaan oli jonkin verran yhteneväisyyttä. Käytännössä kuitenkin yhtäläisyydet jäivät tiettyihin klaanien nimiin, laumahenkisyyteen, ja eeppisen luokan pelaamiseen. Modaamis- ja crossover- intoiset ja -kykyiset peliporukat toki ovat onnekkaasti Ars Magicaa, Changelingia ja Mage the Ascensionia toisiinsa yhdistelleet.
Nykyisillä laitoksillaan Changeling, Mage the Ascension ja Ars Magica ovat aiempaa enemmän omilla jaloillaan seisovia pelejä. Pelit ovat vuosien mittaan eri suuntiin ajautuneita. Toisaalta, pelien maailmojen erillisyyttä on haettu ja tehty ihan tarkoituksellakin. Elementtien kierrättäminen pelien välillä on toki yhä mahdollista, mutta modaamista on nykyisellään aiempaakin enemmän.
Nykyisillään Ars Magica on troupe-pelaamista myyttisessä Euroopassa, Mage the Ascension on modernissa goottihenkisessä, synkkäsävyisessä maailmassa maagipelaamista, ja Changeling on melkein mitä tahansa keijujen, maahisten epätoivoista rimpuilua säilyttääkseen omaa identiteettiään ja maailmaansa, alati kasvavan ihmisten maailman epäuskoisuuden ja banaalisuuden lisääntymisen kanssa painimista.
Mage the Ascension ja Changeling World of Darkness -peleinä ovat olleet alusta asti magian ja erilaisten ulottovuuksien ja todellisuuksien äärellä. Mage nimenomaan erilaisten maagien ja maagiporukoitten elämässä. Peliä on ollut alusta asti kohtuu helppo naittaa muihin Wod-peleihin ja käyttää materiaaliltaan hyödyksi muissa magiapeleissä. Changeling on taasen aina ollut aivan omissa äsfääreissään, muistuttaen WOD-peleistä korkeintaan Wraithia. Wraithissa siis liikutaan henkien maailmoissa ja tarkastellaan elämän ja kuoleman eri muotoja, ulottuvuuksia ja niitten välisiä häilyviä rajoja. Changelingissa ainakin iloisimmillaan mennään keijukaisten, menninkäisten maailmoissa, tai ainakin siinä vähässä minkä on jäljellä, kun ihmiskunta ei usko oikein mihinkään tai'anomaiseen. Niin, ja käytetään keijukaisvoimia taikuutta luovasti käyttäen. Rujoimmillaan mennään aika lähellekin Wraithin tonttia painajaismaisine olentoineen, järkevänsä ja mielensä menettäneine kummaoutosieluineen ja verisine maahisineen.
Changelingia voisi kutsua vaikka Wraithin sisareksi, joka on useimmiten Wraithia söpömpi, nätimpi, kivempi ja kykenee jonkinlaiseen ryhmäkeskusteluun muitten Wod-maailmojen kanssa, mutta joka on yhtälailla sekava ja sekaisin kuin Wraith. Eikä aina edes järin kovin sisäsiisti. Luonnevikojakin löyttyy. Niitä mitä ei ole, niitä ei tarvita.
Sekä Wraithin että Changelingin pelimaailma, pelimaailmateokset, kaikki meta-tarinointi ja lore, on alusta asti ollut mielestäni mahtavaa settiä. Erittäin tunnelmallista, rosoisen kaunista, herkkää, tunteita herättävää. Kokeellista, poikkeuksellista ja rohkeaa. Tästä johtuen sitä on upeaa lukea, fiilistellä, kokeilla ja pähkäillä. Mutta kun alkaa todella pelaamaan, huomaa että pelikirjoissa on paljon hienoja kuvia ja kaikkea tunnelmaa luovaa, mutta loppujen lopuksi on aika vähän konkreettista siitä miten tätä todella pitäisi pelata. Millaisia seikkailuja tällä olisi tarkoitus pelata. Joittenkin mielestä Changeling on konseptina ja maailma hieno ja upea, mutta pelinä raakile, liian kokeellinen ja jopa painajaismaisen masentava.
Changeling on selvästikin tarkoitettu keskustelunherättäjäksi. Maailman ja itsensä kohtaamisvälineeksi. Maailmamme peiliksi. Jonkinlaiseksi mysteerin setvimiseksi jo pelikirjana. Sellaiseksi mikä on kaikenlaista, muttei yksiselitteisesti mitään, jotta jokaisen joka sen äärelle tulee, joutuu pähkäilemään ja pohtimaan tämän pelin äärellä, sen olemusta. Ja oivaltamaan asioita. Ja jos vielä haluaa pelata, joutuu tekemään tästä omanlaisensa. Peliporukkansa näköisen.
Heille, jotka ovat valmiita tutkailemaan itseään, omia toiveitaan, yhteiskuntaa ja maailmaa missä elämme, ja loputtomasti keskustelemalla, yrittämällä, erehtymälläkin, ja yhdessä onnistumalla, tekemään tarinaa siitä mikä kullekin on tärkeää ja säilyttämisen arvoista maailmassa... heille, tämä on peli, joka vain odottaa löytämistään. Kokeellisille runosieluille, tarinaa, heittäytymistä ja eläytymistä, janoaville tämä on runsas metsäkeidas mihin saa tulla nautiskelemaan runsaasta annista. Erilaista säännöstä ja omanlaistaan otetta WOD -maailmasta ja pelimoottorista etsiville tämä on varmasti täydellisen hieno peli.
Miten tahansa Changelingia lähestyykään, niin se on siitä ihana ja kammottava, että siitä on todella monenlaiseen pelaamiseen ja se mahdollistaa pelaamisen hyvinkin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Silti siinä on alusta loppuun asti, lähdekirjoja myöten, aivan omanlaisensa hehku ja loiste. Kokonaisvaltaisuus, on se sana, jos tätä peliä pitäisi kuvata vain yhdellä sanalla. Kummallinen. Ihana. Kamala. Hirveä. Keijusmaisen kupliva. Ja paljon muuta. Suosittelen tutustumaan! Ja pelaamaan omalla tavallaan!
Todettakoon vielä, että Changelingia on siis tarjolla eri laitoksina ( kuvissa 2. laitos) ja olen sitä kahlannut läpi, kokeillut, pelannut ja pelauttanut sitä sen eri laitoksilla. Kirjana että diginä. Aika monissa kirjastoissa tätä on saatavilla yhä jonain laitoksena. Toki eri laitoksilla tätä on tarjolla pelialan kaupoista. Diginä tämä on saatavilla helposti ja iha jees hintaan Changelingin 20.-vuotisjulkaisuna. Siinä on kyllä sitten melkoinen yli 500-sivua digimättömötkäle, että siinä onkin mutusteltavaa ihan niin pitkäksi aikaa kuin sitä haluaa nautiskella. Sellainen peliteos, että kaikessa käyttökelvottomuudessaankin aivan helmi, upea, ja mahtava.
Tiukkoja valjaita, kaikkeen vastaavaa pelimekaniikkaa ja pelikirjaa haluaville tämä ei selvästikään tule koskaan olemaan se ensimmäinen tai paras kokemus. Tiukan kehyksen peleihin tottuneitakaan, tämä ei jätä taatusti kylmäksi. On tämä kuitenkin sellainen peli, että kun tämän selättää peliratsukseensa, niin onhan se nautinto, kun homma lähtee lentoon ja käyntiin. Ei kai tästä oikein muuta uskalla sanoa, kuin kokeile. Tiedätpä kokeneesi.
Mage the Ascension ja Changeling World of Darkness -peleinä ovat olleet alusta asti magian ja erilaisten ulottovuuksien ja todellisuuksien äärellä. Mage nimenomaan erilaisten maagien ja maagiporukoitten elämässä. Peliä on ollut alusta asti kohtuu helppo naittaa muihin Wod-peleihin ja käyttää materiaaliltaan hyödyksi muissa magiapeleissä. Changeling on taasen aina ollut aivan omissa äsfääreissään, muistuttaen WOD-peleistä korkeintaan Wraithia. Wraithissa siis liikutaan henkien maailmoissa ja tarkastellaan elämän ja kuoleman eri muotoja, ulottuvuuksia ja niitten välisiä häilyviä rajoja. Changelingissa ainakin iloisimmillaan mennään keijukaisten, menninkäisten maailmoissa, tai ainakin siinä vähässä minkä on jäljellä, kun ihmiskunta ei usko oikein mihinkään tai'anomaiseen. Niin, ja käytetään keijukaisvoimia taikuutta luovasti käyttäen. Rujoimmillaan mennään aika lähellekin Wraithin tonttia painajaismaisine olentoineen, järkevänsä ja mielensä menettäneine kummaoutosieluineen ja verisine maahisineen.
Changelingia voisi kutsua vaikka Wraithin sisareksi, joka on useimmiten Wraithia söpömpi, nätimpi, kivempi ja kykenee jonkinlaiseen ryhmäkeskusteluun muitten Wod-maailmojen kanssa, mutta joka on yhtälailla sekava ja sekaisin kuin Wraith. Eikä aina edes järin kovin sisäsiisti. Luonnevikojakin löyttyy. Niitä mitä ei ole, niitä ei tarvita.
 |
| Kuvissa Changeling -pelin ulottuvuuksiin heittäytynyt allekirjoittanut blogisti ja pelivinkkaaja... |
Sekä Wraithin että Changelingin pelimaailma, pelimaailmateokset, kaikki meta-tarinointi ja lore, on alusta asti ollut mielestäni mahtavaa settiä. Erittäin tunnelmallista, rosoisen kaunista, herkkää, tunteita herättävää. Kokeellista, poikkeuksellista ja rohkeaa. Tästä johtuen sitä on upeaa lukea, fiilistellä, kokeilla ja pähkäillä. Mutta kun alkaa todella pelaamaan, huomaa että pelikirjoissa on paljon hienoja kuvia ja kaikkea tunnelmaa luovaa, mutta loppujen lopuksi on aika vähän konkreettista siitä miten tätä todella pitäisi pelata. Millaisia seikkailuja tällä olisi tarkoitus pelata. Joittenkin mielestä Changeling on konseptina ja maailma hieno ja upea, mutta pelinä raakile, liian kokeellinen ja jopa painajaismaisen masentava.
Changeling on selvästikin tarkoitettu keskustelunherättäjäksi. Maailman ja itsensä kohtaamisvälineeksi. Maailmamme peiliksi. Jonkinlaiseksi mysteerin setvimiseksi jo pelikirjana. Sellaiseksi mikä on kaikenlaista, muttei yksiselitteisesti mitään, jotta jokaisen joka sen äärelle tulee, joutuu pähkäilemään ja pohtimaan tämän pelin äärellä, sen olemusta. Ja oivaltamaan asioita. Ja jos vielä haluaa pelata, joutuu tekemään tästä omanlaisensa. Peliporukkansa näköisen.
Heille, jotka ovat valmiita tutkailemaan itseään, omia toiveitaan, yhteiskuntaa ja maailmaa missä elämme, ja loputtomasti keskustelemalla, yrittämällä, erehtymälläkin, ja yhdessä onnistumalla, tekemään tarinaa siitä mikä kullekin on tärkeää ja säilyttämisen arvoista maailmassa... heille, tämä on peli, joka vain odottaa löytämistään. Kokeellisille runosieluille, tarinaa, heittäytymistä ja eläytymistä, janoaville tämä on runsas metsäkeidas mihin saa tulla nautiskelemaan runsaasta annista. Erilaista säännöstä ja omanlaistaan otetta WOD -maailmasta ja pelimoottorista etsiville tämä on varmasti täydellisen hieno peli.
Miten tahansa Changelingia lähestyykään, niin se on siitä ihana ja kammottava, että siitä on todella monenlaiseen pelaamiseen ja se mahdollistaa pelaamisen hyvinkin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Silti siinä on alusta loppuun asti, lähdekirjoja myöten, aivan omanlaisensa hehku ja loiste. Kokonaisvaltaisuus, on se sana, jos tätä peliä pitäisi kuvata vain yhdellä sanalla. Kummallinen. Ihana. Kamala. Hirveä. Keijusmaisen kupliva. Ja paljon muuta. Suosittelen tutustumaan! Ja pelaamaan omalla tavallaan!
Todettakoon vielä, että Changelingia on siis tarjolla eri laitoksina ( kuvissa 2. laitos) ja olen sitä kahlannut läpi, kokeillut, pelannut ja pelauttanut sitä sen eri laitoksilla. Kirjana että diginä. Aika monissa kirjastoissa tätä on saatavilla yhä jonain laitoksena. Toki eri laitoksilla tätä on tarjolla pelialan kaupoista. Diginä tämä on saatavilla helposti ja iha jees hintaan Changelingin 20.-vuotisjulkaisuna. Siinä on kyllä sitten melkoinen yli 500-sivua digimättömötkäle, että siinä onkin mutusteltavaa ihan niin pitkäksi aikaa kuin sitä haluaa nautiskella. Sellainen peliteos, että kaikessa käyttökelvottomuudessaankin aivan helmi, upea, ja mahtava.
Tiukkoja valjaita, kaikkeen vastaavaa pelimekaniikkaa ja pelikirjaa haluaville tämä ei selvästikään tule koskaan olemaan se ensimmäinen tai paras kokemus. Tiukan kehyksen peleihin tottuneitakaan, tämä ei jätä taatusti kylmäksi. On tämä kuitenkin sellainen peli, että kun tämän selättää peliratsukseensa, niin onhan se nautinto, kun homma lähtee lentoon ja käyntiin. Ei kai tästä oikein muuta uskalla sanoa, kuin kokeile. Tiedätpä kokeneesi.
Kommentit
Lähetä kommentti