Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 9
Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 9
Silloin tällöin kuulee toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Top-listojen pyytäminen on kohtuullisen suosittu toive. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen blogiini (tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) bloggausten sarjaan omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Olen edennyt jo peräti yhdeksänteen osaan pelisuositusteni sarjassa.
En ole koonnut listaa suosikkipelieni listaukseksi. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin mielestäni kannattaa tutustua. Oli sitten roolipeleistä kiinnostunut tai itselleen uudenlaista peliä etsivä. Tai jos on kiinnostunut monen tyylisistä roolipeleistä. Taikka, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisen arvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: tämän kertaisten listan pelien pariin!
Top 20 -listaus roolipeleistä, joihin kannattaa
tutustua vielä eläessään 👼😇😘 OSA yheeksän eli lukuna 9
Tällä kertaa tarjolla pelivinkkauslistabloggauksessani, on kaksi listasijaa, mutta useampia pelejä. Kaikkia tämänkertaisia pelejä yhdistää omanlaisensa ote roolipelaamiseen, tarinankerrontaan, seikkailupelaamiseen, maailmankatsomukseen, ja jopa elopelaamiseen. Esitellyt pelit omaavat pienet mutta sitäkin innokkaammat kannattaja- ja käyttäjäkuntansa.
Sekin on varmaa, että nämä pelit ovat jakaneet mielipiteitä, ja tekevät sitä yhä.
Tällä kertaa tarjolla pelivinkkauslistabloggauksessani, on kaksi listasijaa, mutta useampia pelejä. Kaikkia tämänkertaisia pelejä yhdistää omanlaisensa ote roolipelaamiseen, tarinankerrontaan, seikkailupelaamiseen, maailmankatsomukseen, ja jopa elopelaamiseen. Esitellyt pelit omaavat pienet mutta sitäkin innokkaammat kannattaja- ja käyttäjäkuntansa.
Sekin on varmaa, että nämä pelit ovat jakaneet mielipiteitä, ja tekevät sitä yhä.
12. Paranoia
Paranoia lukuisine editioineen, versioineen ja lisäosine, seikkailumoduleineen ja vaikka mine kaikkineen on klassinen outolintu roolipelinä. Paranoia on kummallinen tekele outojen roolipelienkin joukossa. Freeformailua olematta suoranaisesti freeformia tyylipuhtaasti, varsinkin kun pelimekaniikka on siihen aivan liian raskas ja hidassoutuinen. Toisaalta peli kannustaa rohkeasti sekä pelinjohtajaa että pelaajia pukeutumaan hahmoiksi, käyttämään sekä äänitettyjä että livenä suoritettavia äänitehosteita, ja näyttelemään osaa kohtauksia ihan oikeasti. Eli Paranoia ei ole puhtaasti freeform eikä puhtaasti perinteinen pöytäroolipeli.
Paranoia on monilta osin erittäin tosissaan ja vakavissaan, mutta samaan aikaan myös vähintäänkin yhtä paljon, erittäin koominen, irroitteleva ja jopa sekopäinen. Se on aivan liian älykäs ollakseen pelkkä huumoripeli, mutta aivan liian lattaotsainen ja kreisihumoristinen, ollakseen pelkästään vakavaa tulevaisuus-dystopiaakaan. Kaiken kaikkiaan, siitä on moneksi, niin hyvässä kuin pahassa. Ja hyvä niin.
Kaiken hyvän lisäksi Paranoia todellakin on sekä älykkään viiltävää poliittista satiiria että öyhöttävän koohottavaa kreisihuumoria ja megaluokan super-uhups-luhistelua. Synkän tulevaisuuden roolipeli, jossa kaikki ovat onnellisia. Tieteisfiktio, jossa on mutanttivoimien kautta silkkaa magiaa.
Salaliittoroolipeli, jossa kaikki kuuluvat salaliittoihin, mutta kukaan toisaalta ei ole salaliittoilija. Juonittelu-, neuvottelu-, ratkomis- ja jopa diplomatiapeli, mutta joka silti on monelta osin hyvinkin suoraviivaista sekoilua, joka kannustaa pelaajia (mukaanlaskien pelinjohtajan) häpeilemättä lahtaamaan toisiaan mutantti-salaliittolaispettureina. Siis siinä pelissä, eläytyen hahmoihinsa, eikä tosielämässä.
Pelin osa pelaamisvinkeistä toteutettuna, käytännössä vie pelaamisen freeform-LIVE-pelaamisen puolelle tai peräti LIVE-roolipelaamisen puolelle. On tätä tullut ihan itte omissa porukoissani, sekä pelauttajan eiku siis tietokoneena että pelaaj... siis pulmanpoistajana, pelattua ihan perinteisen pöytäpelaamisen tyylissä visusti pysytellen, jollaisena pelistä olemme saaneet kyllä paljon enemmön irti kuin puhtaasti pöytäpelaten.
Tätä on tullut pelattua ja pelautettua myös free-formaus-livettelyn puolelle ajoittain (esim. yhden kohtauksen ajaksi) siirtyen, taikka jopa useamman session verran. Ihan rehellistä LIVE-ropetusta tätä on tullut tehtyä muutamien kohtauksien verran, eli siirrytty joko pöytä- tai freeformauksesta pelaamaan, etukäteen sovitusti tietty kohtaus, tai kohtauksia.
Yksi lyhyt LIVEtys tätä tuli myös pelattua. Enimmäkseen pelaaminen on kiikkunut jossain pöytäpelaamisen, friiförmäyksen ja livettelyn välimaastossa, joka lienee aika tyypillinen tapa pelata PARANOIAa, nk. oikeaoppisesti.
Tämä ei ole niitä pelejä, joita edes kannattaa yrittää lokeroida liikoja, vaan se on niitä pelejä, joita kannattaa kokeilla, pelata, ja löytää siitä eri puolia. Tätä on saatavilla eri laitoksina vaikkapa Fantasiapeleistä, sekä suomeksi että englanniksi. Datamateriaalin modaaminen laitoksesta toiseen on yhtä vaivatonta, kuin kommaripetturin laht... ilimantaminen, kun sen makuun vain pääsee.
Kuten kuvista voinee päätellä infrapunaisin pelaajakin, Paranoiaan on yhä tarjolla käännetyn pelikirjan lisäksi, jo valmiiksi modattua materiaalia yhteisseikkailujen muodossa, joita voi pelata kätevästi sekä Paranoiassa että Cyberpunk 2020ssa (Liisa Peililasimaassa -seikkailu, jossa statistiikat sekä CPeen että Paranoiaan), taikka, sekä Twilight 2000ssa että Paranoiassa (Twilight-sykli: 2000). Hankkimalla kummatkin seikkailut, pystyy näpsäkästi, modailemaan Twilight 2000sta, Paranoiaa ja CP 2020 vaikka näitten kolmen pelin välillä, niin paljon kuin sielu sietää.
13. Anno Domini 50 ja Kuninkaiden aika
Kuninkaiden aika oli ensimmäinen suomeksi julkaistu kristillinen roolipeli. Se oli myös lisäksi ensimmäinen julkaistu suomalainen roolipeli, jota on ollut nainen suunnittelemassa. Käsittääkseni myös ensimmäinen, ja yhä niitä harvoja roolipelejä, jotka on tarkoitettu opetuskäyttöön. Lisäksi se on tarkoitettu myös seurakuntien ja rippikoululeirien käyttöön.
Peli on harvinaisen uniikki ja monipuolinen pieneksi pelikirjaseksi. Valitettavasti peli yksinkertaistaa roolipelaamisen konseptia erittäin paljon, joten peli on sellaisenaan pelattaessa ilman homebrewausta tai modifiointeja, aika ohut pelikokemukseltaan. Toisaalta pelin erittäin simppeli systeemi toimii ihan siinä kuin mikä tahansa muukin todella yksinkertaistettu simppeli minipeli.
Anno Domini 50 (lyh. sekä AD50 että ADL50) on samojen tekijöitten, sekä edukatiivinen (eli opetuksellinen) roolipeli Paavalin retkistä että liveroolipeli, tai seikkailuroolipeli, kuten Anno Domini 50 -liveroolipelaamismoodiaan kutsuu. Kuten edeltäjänsä, Anno Domini 50, on myös tarkoitettu sekä seurakunta- että opetuskäyttöön.
Anno Domini 50ssä on mekaniikkaa, informaatiota ja selitystä enemmän kuin Kuninkaiden ajassa. Silti AD50 -peliä voi silti hyvinkin kuvailla free-formistiseksi ja vapaamuotoiseksi. Hyvä peli kaikkinensa, ja suosittelen aidosti tutustumaan siihen. Peli kun on helppo ja nopea oppia, ja helppoa pelauttaa. Lisäksi peelaamisen ei pitäisi kaatua ainakaan lähdemateriaalin puutteeseen. Raamattujen saatavuus kun on aika helppoa. Ja Ramaatusta, meinaan ei huimia käänteitä kyllä puutu!
Kommentit
Lähetä kommentti