Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 13

Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 13

Silloin tällöin kuulee toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Top-listojen pyytäminen on kohtuullisen suosittu toive. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen  blogiini (tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) bloggausten sarjaan omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Olen edennyt jo peräti kolmanteentoista osaan pelisuositusteni sarjassa.

En ole koonnut listaa suosikkipelieni listaukseksi. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin mielestäni kannattaa tutustua. Oli sitten roolipeleistä kiinnostunut tai itselleen uudenlaista peliä etsivä. Tai jos on kiinnostunut monen tyylisistä roolipeleistä. Taikka, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisen arvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: tämän kertaisten listan pelien pariin!

Top 20 -listaus roolipeleistä, joihin kannattaa

tutustua vielä eläessään 👼😇😘 OSA kolometoista  eli lukuna 13

Tällä kertaa tarjolla pelivinkkauslistabloggauksessani, on vain yksi listasija, mutta esittelyssä on liuta pelejä. Kaikkia tämänkertaisia pelejä yhdistää omanlaisensa toismaailmainen ote roolipelaamiseen, tarinankerrontaan ja eeppiseen pelaamiseen kannustaminen. Esitellyt pelit omaavat pienet mutta sitäkin innokkaammat kannattaja- ja käyttäjäkuntansa. Sekin on varmaa, että nämä pelit jakavat mielipiteitä. Syystäkin. Pidemmittä puheitta, sukeltakaamme varjoihin tutustumaan tämän kertaisiin peleihin!

17. Werewolf (Werewolf: the Apocalypse, Werewolf the Apocalypse 20th anniversary edition, Werewolf: the Forsaken) ja  Werewolf :Wild West

Edellisessä tekstissäni (ja sitä ennen muutamassa muussakin) ruodin World of Darkness -maailmaa, pelejä ja sitä miten erinäiset WOD pelit linkittyvät toisiinsa. Ja sitä kuinka WOD pelit voivat olla parhaimmillaankin upeita, kamalia, ihania, ja ihan kamalia.  Jostain syystä Werewolf on aina edustanut Wod-maailmassa ja peleissä parhaimmistoa käytettävyydessään, modattavuudessaan, muihin peleihin  liitettävyydessäänWod:in sisällä,  ja siinä kuinka  sitä on kohtuullisen helppoa yhdistä muihin kauhupeleihin ja -maailmoihin.

Ensimmäinen Werewolf eli Werewolf the Apocalypse oli sen verran vahvasti Luonto-äiti ja Äiti Maa -tunnelmissa, maailman pelastamisen ja luonnon suojelun puolella olemisessa, ja muussa vastaavassa, että sitä on  kutsuttu jopa Gaia-hippien -unelma-roolipeliksi.  Gaia-turismi-hipeille tämä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole kellekään kelvannut. Eriäviä kokemuksia varmaankin on jollain muulla. Eko-hipeille tämä on useammallekin kelvannut. Heillekin, jotka eivät muista roolipeleistä ole innostaneet. Peli on siis todellakin poikennut jo alkumetreiltään roolipelaamisen valtavirrasta ja tavoittanut aivan uusia pelaajia harrastuksemme pariin.  Hyvä niin, uson ma.

Mitään auvoisen puitten halailun ja luontosymmetrian peli Werewolf ei kuitenkaan alussakaan ole ollut. Kauhu, ja ennen kaikkea luonnon ja maailman tuho on ollut alusta asti läsnä.Ainakin minun käsitykseni mukaan, se on sitä yhä. Kauhu, pelko ja jopa hämmennys sisällä asuvasta, vapaaksi tempoilevasta pedosta, on myös Werewolfissa mukana. Tykännyt aina siitä, että Werewolfissa ei ole vain yhdenlaisia ihmissusia, tapoine ja mieltymyksineen, vaan erityyppisiä ihmissusia tottumuksineen, klaaneineen, käytänteineen. Osa liittyvät vahvastikin kansanperinteistä tuttuihin ihmissusiis, osa on enemmän pelintekijöitten mielikuvituksesta repäistyjä. Joka tapauksessa, Werewolfissa on monenmoisia ihmissusia ja niitten omia toisistaan poikkeavia yhteisöjä. Immeissutten maailmassa henkivallat ja henkimaailmat, eri maailmojen ulottuvuudet, ja unten maailmakin ovat myös läsnä, esillä ja vähintäänkin temaattisesti tärkeitä.

Luontosuhde on myös toistuvia Werewolfin maailman elementtejä, joita mielestäni ei ole syytä ohittaa Werewolfista ja sen immeissusihukista puhuttaessa. Ylipäätään Werewolfin kirjoissa on mielestäni jotain sopivaa kouriintuntuvaa elämän makuista materiaalia, pelekän kuun kurkottelun sijaan. Heh, vaikka tähän peliinhän se kuun tavoittelu taivaalta nimenomaan sopisikin. Kröhöm juu, että semmonen keventävä vitsi siihen väliin sitten... uhum...

Aika monet asiat Werewolfissakin ovat aika tulkinnanvaraisia, joka lienee ollut tarkoituskin. Toisaalta joitain asioita olisi voinut ilmaista selkeämminkin. Ihtelle Werewolf eri versioineen on kuitenkin aina ollut vähintäänkin riittävän pelattava. World of Darkness -pelit kun ovat aina olleet aikalailla taiteellisia ja kokeellisia, joten jokaisen porukan Werewolffaaminen on ollut varmasti hyvinkin omanlaistaan muihin porukoihin verrattuna. Omasta mielestäni kuitenkin kaikkein maanläheisin, selkein ja käytettävin on Wod-peleistä on ollut Werewolf. Minulle se on sitä yhä. Ja kohtuullisen iisi tuunata muihin peleihin naitettavaksi. Ja koska pelillä on oma sisarpelinsä Werewolf: Wild West, on liikkuminen ajasta toiseen, tehty varsin helpoksi.

Werewolfilla  todellakin on oma ihana sisarpelinsä Werewolf: Wild West, joka on yksinkertaistaen Werewolfia eri aika-kautena. Nimi jo kertonee suurimalle osalle aika-kauden. Kyseessä tietenkin ehtaa villin lännen pelaamista weird west -twistillä.

Kiteyttäen homma siis menee niin että Werewolf on nykyaikaa ja/tai lähitulevaisuutta ja Werewolf: Wild West on menneisyyttä.

Niin Werewolf kuin Werewolf: Wild West ovat kummatkin itsenäisiä pelejä, joita pelatakseen ei tarvitse toista pelejä tai välttämättä muutenkaan muita kirjoja. Kumpaankin on kyllä tarjolla kiitettävästi lisäkirjoja, tarinankertojan näkösuojaa sääntötiivistelmineen, valmisseikkailuita ja muuta mukavaa.

Jos pitäisi valita näistä kahdesta vallan upeasta ihmissusi-tarinankerronta-roolipelistä vain toinen aution saaren loppuelämän reissulle, niin valitsisin Werewolf: the Apocalypsen sijaan Werewolf: Wild Westin. Siksi koska koen sen näistä kahdesta kompaktimmaksi, fokusoituneemmaksi, helppokäyttöisemmäksi ja omalaatuisemmaksi. Ja ihan senkin takia, että hieman nyrjähtänyttä hämyisää nykyaikaa saan kyllästymiseen asti "nauttia" ihan vain pysyttelemällä elossa 😼 Toki senkin takia, että Werewolf Wild Westissä luonnon henkien ja maailman läheisyyden ja mystisyyden elementit pääsevät minusta luontevammin esille. Lisäksi minusta ihmissudet ovat cool ja villi länni on cool, weird west on cool, ja näitten kolmen yhdistelmä on erittäin Cool.

Werewolf:in mystisyydelle, luonnon puolustamiselle ja henkivaltojen taistelulle on Werewolf: Wild Westissä loistavat puitteet. Näin ollen myös magia, mystiikka ja shamanismi pääsee oivasti keskiöön. Riiteillä, muodon muuttamisella, rituaalifetisseillä ja toteemeilla on tässä pelissä voimaa ja valtaa. Myös eri ulottuvuudet ja niitten välillä kulkeminen on Werewolf: Wild Westissä esillä ja käytössä.

On sanomattakin siis selvää, että Werewolf: Wild West tarjoaa huimat puitteet ja kehykset suuren mittakaavan, maailmaa muuttaville äärimmäisen eeppisille kronikoille, joista vauhtia, mystistä vaaraa, ja hurjia juonenkäänteitä ja muodonmuutoksia ei takuulla puutu. Suoraan sanottuna nautinollista sekä pelata että pelauttaa.

Werewolf: Wild Westillä on samanhenkisyyttä Deadland: Weird Westin kanssa sen verran, että Deadlands: Weird Westille ja Werewolf: Wild Westille on ainakin kaksi virallista yhteisseikkailua näitten kahden pelin välille. Lisäksi Werewolf: Wild Westin pelikirjoissa annetaan ideoita vaikkapa Mage the Ascensionin ja Werewolf: Wild Westin naittamisesta toisiinsa. Myös Changeling the Dreaming sopii hyvin kuvioihin. 

Halutessaan toki voi Werewolf: Wild Westissä jahdata vaikka Vampire the Masqueraden vampyyrejä koko sydämensä kyllyydestä. Ylipäätään kaikki jännä, hieman erikoisempi, goottilainen karuus, kokeilullinen ja mystinen sopii ihan hyvin soppa-aineksiksi Werewolf: Wild Westin kattilaan laitettavaksi. Ainakin ihtelleni tämä on WOD-maailmasta Mage the Ascensionin ohella (se sen ylitsekin) sitä rakkainta settiä, ja on osoittautunut vallan hyväksi käytettävyydeltään. Lisäksi maailma ja systeemin on kestänyt ihan kivasti ajan hampaissa.

Suosittelen ihan aidosti tutustumaan Werewolf: the Apocalypseen tai Werewolf the Apocalypse 20th anniversary editioniin, Werewolf: the Forsakeniin ja Werewolf: Wild Westiin, etenkin jos vaikkapa Vampire ei tunnu omalta, Wraith ja Changelin tuntuu liian taiteelliselta, mutta World of Darkness kiehtoo ja kiinnostaa. Ylipäätään jos WODin tarinakeskeinen goottilais-kauhu kiinnostaa ja on epävarma millä pelillä aloittaa, niin Werewolf on ainakin minusta hyvä paikka aloittaa. Siitä kyllä piisaa pelattavaa loputtomiin, vaikkei WODin muihin peleihin koskaan Werewolfista siirtyisikään.

Hyviä pelaamisia toivottaa Krisse Tuominen, immeissusj ja muute vuaa maenio elläen.