Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 15

Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 15

Silloin tällöin kuulee toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Top-listojen pyytäminen on kohtuullisen suosittu toive. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen  blogiini (tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) bloggausten sarjaan omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Olen edennyt jo peräti viidenteentoista osaan pelisuositusteni sarjassa.

En ole koonnut listaa suosikkipelieni listaukseksi. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin mielestäni kannattaa tutustua. Oli sitten roolipeleistä kiinnostunut tai itselleen uudenlaista peliä etsivä. Tai jos on kiinnostunut monen tyylisistä roolipeleistä. Taikka, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisen arvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: tämän kertaisten listan pelien pariin!

Top 20 -listaus roolipeleistä, joihin kannattaa

tutustua vielä eläessään 👼😇😘 OSA viisitoista  eli lukuna 15

Tällä kertaa tarjolla pelivinkkauslistabloggauksessani, on  vain yksi sija ja yksi peli. Pelissä on omanlaisensa ote roolipelaamiseen, tarinankerrontaan, seikkailupelaamiseen, ja ööööhöm, maailmankaikkeuteen ja muuhun sen sellaiseen.  Esitelty peli omaa pienen mutta sitäkin innokkaamman kannattaja- ja pelaajakuntansa.

Sekin on varmaa, että tämä peli jakana mielipiteitä, tehden sitä yhä.

19. Tales from the Floating Vagabond

Olen tykännyt aina kokeilla erilaisia roolipelejä, niitä erikoisempiakin. Suuresta innostuksesta huolimatta, jotkut nykyään ihan suht. normaalilta peliltä tuntuvat pelit ovat saattaneet jäädä pitkätksi aikaa pelaamatta. Ihan vain oman ennakkoluuloisuuden ja pikkusieluisuuden vuoksi.

1991 ilmestynyt Tales from the Floating Vagabond -roolipeli tuntui aikoinaan  ihan pöljistä pöljimmältä erikoisuuden tavoittelulta ja ihan täydeltä hölmöilyltä. Kummalliselta tuntuneesta nimestä alkaen. Samaan aikaan jokin siinä kuitenkin kutkutti pelaamaan. Linnunradan käsikirja liftareille -henkisyys, kenties?

Vähä tukka meni sekasi päästä ku aikakone-warppaus-baarioviheilurin kautta humahdin takas näppiksen ääreen..

Lopulta, kun TftFV:n lainasin joskus kaksituhatta-luvun taitteessa, ja luin sen ajan kanssa, siihen sitten päätä pahkaa rakastuin. Sittemmin olen Tales from the Floating Vagabondia pelannut ja ennen kaikkia pelauttanut. Nyttemmin tämäkin peli on meikäaabbenalle yksi rakkaimmista pelisysteemeistä ja maailmoista. Ja juurikin siinä, aiemmin hämmentäneessä, erikoisuudessaan ja kummallisuudessaan.

Alien meets the Indiana Jones movies meets Plan 9 from Outer Space meets The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy and so on... very nerdy, very rad and fun and full of whackyness...

Nykypäivän pelikilometreillä veteraanipelaajana, kun vertaan TftFV:tä objektiivisesti vaikka ihan vain nykypäivän peruspeleihin, niin eihän tuo ole enää mitenkään outo peli.  Aika peruskamaa pulp-, sci-fi- ja huumoripeleissä. Ilmestymishetkellään, vuonna 1991, outona tätä Tales from the Floating Vagabondia aika moni piti. Tähän pelivinkkaustekstiini käytän 1992 julkaistua, päivitettyä, toista painosta pelistä. Tämä täten tietoonne saatettakoon.

Annas hali, ku alien-täti pyytää nätisti ;-)

Mutta niin, millainen ja mikä on Tales from the Floating Vagabond? No, se on avoimen parodinen huumoripeli, tieteisfiktioroolipeli saippuaoopperamaisten sci-fi -sarjojen ja pulp-lukemistojen seikkailu-sci-fin hengessä. Eli käytännössä halvan kökköä avaruusoopperaa pulp-"sankarien"-kykykapasiteetilla. Linnunradan käsikirja -liftareille on yksi selkeä esikuva. Roolipeli, joka ei ota itseään vakavasti ja nauraa avoimesti aikalailla kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Niin, ja sijoittuu avaruudessa matkaavaan baariin. Aika huimaaa? No, sitäpä!

Mekaniikka on suhteellisen kevyttä siihen nähden, että julkaisuvuosi on 1991. On tämä suhteellisen kevyt vielä tänä päivänäkin. Lonkalta heittäen sanoisin, että esimerkiksi virtaviivaiseksi kehuttu D&D 5th ed. on crunchympi kuin tämä.

Lisäksi, kun sääntökirja on kirjoitettu erittäin hauskasti ja kuvitettu vielä hauskemmin, näitten sääntöjen äärellä viihtyy ihan huvikseenkin. Sääntöjen oppimista auttaa myös se, että ne on esitetty vähintäänkin kohtuullisen selkeästi ja esimerkkejä on mukavat määrät.

Kaiken hyvän lisäksi tämän pelin huumori ja rentous näkyy myös pelin systeemissä, kyvyissä ja niitten käytössä. Läpimät... Läpeensä hauska peliteos siis kaikkinensa. Ei tätä lukiessa, saatika pelatessa hauskuus lopu kesken.

Jos tätä peliä pitäisi verrata johonkin peliin, niin lähimpiä tunnettuja tyylillisiä vertailukohteita roolipelien maailmassa Tales from the Floating Vagabondille minusta ovat Paranoia ja Aseistetut Machonaiset. Kummassakin kun on omat erikoiset maailmansa, ja hahmot kykyineen voivat olla varsin eriskummallisia kuten seikkailut mihin pelihahmoparat jout... päätyvät. Vähemmän tunnetuista peleistä mainittakoon Expendables, koska siinäkin tutkitaan maailmaa ja seikkaillaan koomisestikin.

Tykkään pelistä monestakin syystä ja yksi syistä on se, että pelin säännöt ovat riittävän yksinkertaiset, jotta voi keskittyä öyhöttämään kaistapäisissä avaruustohelluksissa, mutta riittävän yksityiskohtaiset tuodakseen yksityiskohtia kaoottiseksikin yltävään avaruustykittelyyn.

Tykkään myös sääntöjen selkeästä esitystavasta, joka on selkeä ja silti hauska. Tykkään pelauttajana erityisesti sääntöjen kohtuullisen helposta muunneltavuudesta. Ja siitä että pelissä on parahultaisen hassuja sääntöjä, kykyjä, ominaisuuksia, etuja ja muuta sen sellaista.

Pelintekijät ovat selvästi olleet perillä laajasti science-fiction -elokuvista, sarjakuvista, romaaneista ja fandom -kulttuurista. Tämä tuo  sääntöjen omaksumiseen, hahmonluontiin, pelaamiseen, ja atmosfääriin pelaajille ihan oman samaistuttavuutensa.

Arvostan myös, kun pelikirja kannustaa tuomaan pelaamiseen vapaamuotoisuutta ja painottaa yhdessä pelaamisen hauskuutta. Onhan tämä kuitenkin huumoripeli, joten sen pelaaminen on tietenkin tarkoitus olla parahultaisen hauskaa, eikä tylsää sääntökinastelua.

Suosittelen tätä peliä heille, jotka tykkäävät pelien valtavirrasta poikkeavista säännöistä ja pelikonsepteista, jotka mahdollistavat seikkailemisen missä tahansa kuviteltavissa paikassa mihin tahansa aikaan, varsinkin jos haluaa hyvältä peliltä myös paljon hauskuutta...  Hauskoja pelihetkiä kaikille roolipelaajille ja ihan kaikille muillekin, toivottelee Krisse Tuominen, tuo sarvikuonon sulavuudella intergalagtisen baarin toiminnasta vastaava tragikoomisuudessaan alati naurettava antisankari ;-)