Blorbh, blörbh ja böghhnhh!, sanoi avaruusmajava

 Tervehdys kaikelle kansalle ja hyvää syyskuun ensimmäistä päivää 

"Sataa, sataa, vettä ropisee", on voinut rallatella viime päivinä melkoisen tiuhaan. Ja hyvä niin. Luonto tarvitsee välillä vettä ja sateet kuuluvat syksyyn. Ja uskokaa tai älkää, minä tykkään sateista. Sateen ropina ikkunaa vasten on useimmiten melkoisen kaunista ja rauhoittavaa kuunneltavaa.

Elokuun ja syyskuun vaihde on minulle yksi mieluisimpia aikoja. Luonto herää nättin värikkääseen kukoistukseensa. On sadetta, on usvaa. Ja suurimman osan aikaa on lämmintä, vaan ei kuumaa. Satumaisen mystistä ja kiehtovan kaunista. 

Viimepäivinä tullut luettua mm. John Blainen Raketin varjo (The Rocket's Shadow) -nuorisokirjaa. Tai poikien lukemistoa / poika-romaania, kuten Gummeruksen nuorten kirjasto -nimikkeen alla julkaistuja sci-fi-seikkailuja usein kutsuttiin. Julkaisuvuosi on kuitenkin 1958, niin aika oli eri ja niin olivat ilmaisutkin. Jonkinlaista jännityskertomuksen, tieteis-spekulaation ja seikkailukirjan yhdistelmää tämä käytännössä on. Ja nuorisoromaani. Tosin kyllä tätä kelpaa lukea näin päivää vaille 43-vuotiaanakin. Huimia juonenkäänteitä, hillittömiä pohdintoja ja one linereita piisaa keskimääräistä sci-fi-seikkailua enemmän. Viihdyttävää, hillitöntä, hurjaa, jännää, ja hauskaakin.

Sunnuntainahan tosiaan on minun 43-vuotisuuteni ja syntymähetkeni muistelupäivä. Vierailulle aappenainluolaan näillä näkymin tulossa ovat Pingu ja Minna. Jotain kevyttä jumpastelua ja yhdessä oleskelua lienee luvassa. Ainakin sen verran mitä itse kukin sunnuntaina väsyneenä jaksaa.

Toinen tovin luvun alla oleva kirja on Thomas Pynchonin kirjoittama Bleeding Edge alkuperäiskielellä eli englanniksi. Tämäkin kirja väistelee lokerointia. Mukana on jonnin sortin tieteisfiktiota (ja tai retro-sci-fiä) ja tieteis-/-teknologia -spekulaatiota, teollisuusvakoilua, kirjaimellisesti dekkaritarinaa, ihmissuhdedraamaa, jännitystä, ja huumoria. Joka tapauksessa, kirjallinen teos on ilmaisultaan hyvin monipuolinen, -polvinen, rytmikäs, omalaatuinen ja erittäin vinon humoristinen. Muuta en toki Pynchonilta odotakaan.

Sekä John Blainen että Pynchonin kirjat ovat herättäneet minun sisällä aivosopukoitteni sisällä asustavassa peliskenaariokirjoittajassa ja pelinjohtajassa erinäisiä ajatuksia ja ideoita, joita todennäköisesti tulen soveltamaan vähintäänkin pelipöydässä pelinvetäjänä. Roolipelaaminen on siitä mukavaa puuhaa, että siinä voi yhdessä ja erikseen muitten kanssa luoda kokonaisia todellisuuksia, maailmoja, yhteiskuntia, ja muuta sen sellaista. Ja luomisprosessi on kivempaa kuin yksin kirjoittajan kammiossaan pähkäily.

Lukemisiin, pelaamisiin ja erinomaista syksyn alkua toivottaen!