Kivoja, kamalia, innoittavia, huvittavia, vaikuttavia, ja noloja roolipelejä

Tervehdys omat rakkaat blogini lukijat ja kanssasynkiöt. Oikein mukavaa, että muistitte tulla taas virtuaaliseen luolaani katselemaan aivoituksiani.

Haluaisin keskustelua herättääkseni, tietää lukijoiltani vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä roolipelit ovat ärsyttäneet sinua eniten, ja miksi? 2) Mitkä roolipelit ovat innoittaneet sinua eniten ja minkä vuoksi? 3) Mitkä roolipelit ovat naurattaneet ja huvittaneet sinua ja mistä syystä 4) Mistä roolipeleistä olet ottanut eniten vaikutteita pelisuunnitteluusi/pelinjohtajuuteesi/pelaajuuteesi? 5) Mistä pelistä ja tai seikkailusta olet toivonut, että olisit tajunnut suunnitella sen itse, ja mitä syitä siihen on? 6) Halukkaille tarjolla bonussektori: Mikä on peli, minkä tykkäämisen myöntäminen julkisesti hävettää, nolostuttaa, ujostuttaa...?

Omia vastauksiani: 

1) A.N.K.H. koska loistava lähtökohta hienossa plodjussa ja sisältä paljastuu muutama ohut vihkonen, joissa on geneerinen D&D -kopio, jossa Kalevalaa on hyödynnetty raivostuttavan vähän, ja kuvitus oli kiukuttavan epätasalaatuista. Pelinä kyllä ookoo ja tulihan tuota pelattua, ja tuunasin sitä pelikäyttöömme kalevalalaisemmaksi.
Paranoia, koska kelläpä ei olisi palanut käämi Paranoiaan pelaajana tai peejiinäkin.. ;-)
Mage the Awakeningissa on sotkettu aiemmin toimiva magiasysteemi, tehty sääntökirja tolkuttoman sekasortoiseksi, epäselväksi, ristiriitaiseksi ja taittokin aiheuttaa migreenikohtausta. Onhan siinä toki hyviäkin puolia, mutta iskee päänsärky kalastellessa sitä muhjun seasta.

Suomenkielinen D&D -punaboxi ärsytti ja ärsyttää, koska se on täynnä käännöskukkasia ja osa kuvista oli ihan mustetahrasuttua. Lisäksi vihkot hajosivat käsiin alta aikayksikön. Ja voin sanoa, että se ei ollut mikään halpa ostettava. Ärsytti, kun hyvä peli kärsi(i) niin surkeasti tuotannosta.

Over the Edgen kolmas laitos, koska pelin taitto on monen kirjava, sekava ja teksti on asemoitu pahimmillaan sinne tänne. Sisältönä uusin laitos ei ole ollenkaan niin fokusoitunut kuin toinen laitos Yksinkertaiset säännöt tuntuivat turhan pitkään monimutkaisilta, koska niitten esitystapa on niin sekava.
Muutoin kolmas laitos on älyttömän hieno ja parhaimmillaan (esim. kansi) äärimmäisen nätti, hauska ja upea.

2) Monsterhearts on oikeasti hyvä peli, joka on inklusiivinen ja queer.
Amber rpg, koska sen maailma (Roger Zelasnyn Chronicles of Amber) on upea ja peli tavoittaa todella hyvin kirjojen tunnelman, pelin mekaniikka tukee tarinaa, hahmonluonti on uskomattoman vapaamuotoinen ja silti todella toimiva, taistelut on tarkoitettu draamaksi eikä simulaatioksi, ja pelissä ei tarvitse heittää noppaa. Mielikuvitus lähtee lentoon ihan vain kantta katsomalla ja selailemalla peli-opusta.

Astra Terra, koska se avasi silmät sille, että Suomessa ihan oikeasti voi tehdä lapsiperheystävällisen, suht. helposti omaksuttavan pelin, joka tulee vielä ainakin suhteellisen suosituksi. Potkii olemassaolollaan minnuu pärsiille, tekemään pöytälaatikoista ihmisten ilmoille edes jotain peliräpellystä.

3) Paranoia, koska se on niin riemastuttavan satiirinen, kummallinen, kauhea ja upea. Vähän kuin pelaisi kirjeystävyyttä Kelan kanssa, paitsi että tuon session voi lopettaa silloin kuin haluaa ja vaikutukset eivät realisoidu arkeen mitenkään, vaan jäävät pelimaailmaan.
Over the Edge, koska se on vähän kaikkea mahdollsita ja mahdotonta satirisoiva ja parodisoiva peli, jossa melkein mikä vain on mahdollista.
Aseistetut Machonaiset, koska Greg Porterin huumori on mahtavaa ja käännös upeaa. Parhautta pätkiä jurrisia sovinistisikoja nokkaan ja huutaa solvauksia. Ahh, kuinka terapeuttista <3 Ja hauskaa!

4) Macho Women with Gunsin jälkeen en ole ollut koskaan entisellään, enkä halua enää ollakaan. Avasi silmät sille, että ropetus voi olla aidosti hauskaa, ja lisäksi mekaniikaltaan suht. simppeliä.

Amber, Savage Worlds (etenkin Deadlands ja Hell on Earth), Over the Edge, Ars Magica, Dragonlance Fift Age, ovat opettaneet sen, että pelin todellakin voi tehdä mekaanisesti hyvinkin omanlaisekseen ja että mekaniikka tukee maailmaa ja toisinpäin.

5) Maguksessa julkaistu toisiinsa limittyvä tarina ja monen seikkailun putki :Genesis-tarina. Hyödyntää luovasti Raamatun tarinoita ja yhdistää sen vampyyreihin, ja aikajänne menee muinaishämäristä kaukaiseen tulevaisuuteen. Eeppistä ja silti vallan tiivistä tekstinä.

6) Bonussektori: Thogs on monelle huumoripeli ja onhan se kummallinen kaikin puolin, mutta peli jossa hahmonluonti on noppa- ja laskentasirkusta ja kaikki hahmot ovat jotain leijuvia ruumiittomia pötkylöitä tai pelkästään raajan omaavia otuksia, joilla on pöhköt nimet, omaa sydämessäni ikuisesti paikan, vaikka ko. pelistä diggaaminen kuulemma on "vähän noloa".

Omia vastauksia saa kirjoittaa vaikkapa blogiin kommenttina. Tai laittaa vaikkapa Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa -blogin Facebook-sivuille kommenttia. Tai toki saa tehdä vaikkapa omaan blogiin vastineen. Pelailemisiin ja vastailemisiin! T. Krisse Tuominen.