Sangen perin juurin kummallisia tilanteita
Uskon vakaasti siihen, että kaikilla jotka ovat pelanneet roolipelejä intensiivisesti ja pitkällisesti, on kerrottavanaan monen monta monituista kertomusta, siitä kuinka jotkin roolipelihetket ovat eriskummallisia, vaikka ne pelin sisäisessä maailmassa olisivatkin aivan täysin normaaleja asioita. Olisi kiva kuulla blogin lukijoilta, onko teidän roolipeliseikkailuissanne ollut millaisia tilanteita, jotka ovat vieneet maailman, hahmojen ja tarinan kannalta hommaa loogisesti eteenpäin, mutta joka olisi missä tahansa muussa kontekstissa ollut täysin kaistapäistä toimintaa.
Tai onko ollut peliporukassa niin loistavia hahmon toimintaan eläytymisiä (hulluuskohtauksen iskiessä hahmolle), että
on alkanut jo (hieman) pelaajankin mielenterveys mietityttämään. Tai onko ollut millaisia parahultaisen
hillittömiä, hauskoja, kummallisia, yms. tilanteita, kun
peliporukkanne on julkisessa tilanteessa saanut ulkopuolisten päät
hitaasti kääntymään. Tai onko ollut millaisia kokemuksia
siitä, kun olette kertoneet
hillitömistä ropeseikkailustanne jollekin ei-pelaavalle kamulle...
Itellä muistuu muistini mutaisista ja lonkeroisista lokeroista ysärin puolelta yläasteen välituntien aikana pelattuna Paranoia ja Cyberpunk. Erittäin suuriäänisen peejiin kanssa. Olin ite yhtä sessioo lukuunottamatta pelkääjän paikalla, eiku siis pelaajana. "Jumalauta, mutanttipetturit SAAAATANA, mää tapan teidät!", huuto sai opettajan huoneesta tulemaan huolestuneen lauman opettajia. Rehtoria myöten.
Toinen myös, "viiii***uuu, ny palo käämit, ny tulee ruumiita!", sai myöhemmin enää sitten siivoojan tulemaan (pyydettynä) kattomaan, että mitä siellä käytävässä oikein tapahtuu. Totesi asian tolan todettuan, vain ja ainoastaan, että "se on oikein hyvä nuorison purkaa patoutumia roolipeleihin. Tulee vähemmän siivoomistakin kuin jos nuhjuisitte oikeasti". Ja kyllä. Hän käytti sanaa "nuhjuta". Priceless.
Toinen myös, "viiii***uuu, ny palo käämit, ny tulee ruumiita!", sai myöhemmin enää sitten siivoojan tulemaan (pyydettynä) kattomaan, että mitä siellä käytävässä oikein tapahtuu. Totesi asian tolan todettuan, vain ja ainoastaan, että "se on oikein hyvä nuorison purkaa patoutumia roolipeleihin. Tulee vähemmän siivoomistakin kuin jos nuhjuisitte oikeasti". Ja kyllä. Hän käytti sanaa "nuhjuta". Priceless.
Cyberpunkkia on hele viksua pelata illalla freeform-meiningillä eläytyen, osittain livenä pelaten oppilaitoksen tiloissa, jossa on tunnelmaan sopiva miljöö. Siis ihan oikeasti on fiksua, sillä tällä metodilla pääsee helposti, nopeasti ja vähällä vaivalla hyviin sfääreihin. Mutta on siinä sitten omat puolensakin silloin, kun meininki sattuu olemaan ylimmillään ja sisälle saapuukin yllättäin joku peliporukalle täysin tuntematon opiskelija, virkaintoinen vartija, tai vaikkapa oppilaitosketjun pääjohtaja. Tai em. karaktääreistä koostuva lauma samalla kertaa.
Meinaan, että voitte varmasti kuvitella tilanteita missä nuoruuden innolla meltataan menemään kunnon releissä ja propseilla alueella missä ei iltasella yleensä kukaan käy (koska siinä ei ole ilta- tai viikonloppuaikaan auki olevia mikroluokkia, vessoja yms), ja sitä sitten heittäytyy täysille huutamaan esim. "Jauzaaaaaa matafakaaarz! Teidät on nyt ryöstetty, joten ny niitä taskuja tyhjäks ja väääähäään äkkiä, tai jokasella o ihan just eli heti koko roppa täynnä luoteja!" tai "Ny niitä huumeita mulle ja heti, viiii*uuun runkkar*t, mul' o nii hirveet viekkarit että lähtee pian taju pois!", ja tadaa: paikalle saapuu virkaintoinen vartija ja tai pääjohtaja, joka "saattaapi" laittaa erikoisesti sonnustautuneen ja melttaavan lauman piiiikkuseen "lämminhenkiseen" kuulust... keskusteluun :-)
Onneksi olimme kummassakin tilanteessa tajunneet tulostaa varmemmaksi vakuudeksi saamamme asiallisen lupalapun tuommoisen "taiteellisen harrastuksemme" harjoittamiseen oppilaitoksen tiloissa ilta- ja viikonloppuaikaan... Nykyäänhän sitä varmaa katsottaisiin vain, että tuo kohellus ja nuorten koohotus on varmaan jotain sellaista trendikästä liveroolipelaamista tai muuta vastaavaa, mutta voin ihan rehellisesti ja kokemuksen äänellä sanoa, että '97-2005 ei ole olleet freeform-rpg tai live-rpg tai rpg (eli roolipelaaminen) käsiteinä ihan silleen kauheen yleisesti hyvin hanskassa.
On se tämä roolipelaaminen vain erittäin hauska harrastus. Silloinkin, kun sitä ei ajattelisi ollenkaan hauskana. Tahaton komiikkahan se vasta hauskaa onkin. Tykittelemisiin! T. Krisse Tuominen, tuo bloggaaja inter nietsin sieltä vähän hämärimmiltä laitamilta...
Kommentit
Lähetä kommentti