Hyödyllisiä seikkoja kampanjan luomisessa
Tervehdys rakkaat blogini lukijat! Jos tuntuu siltä, että olet tullut jumppahumppapumppa-madonreiän sijaan imetyksi mustan aukon kautta roolipeliulottuvuuteen, niin olet havainnoinut asiain laidan aivanoikein. Viimeisimät postaukseni todellakin ovat olleet useammin roolipelihommaloesta kö rauan renkomisesta. Vaihtelua, sitä sielu kaipaa, ja kun kerrottavaa aiheesta piisaa, niin sittenpä kerron halukkaille asioita eri näkökulmista ja erinäisillä tarkkuuksilla. Tästä olen saanut erittäin positiivista palautetta FB-ryhmissä ja Discordissa.
Tällä kertaa keskiössä on erinäiset asiat, materiaalit ja apuvälineet, joita voi hyödyntää saagan/kronikan/kampanjan/pitkän toisiinsa liittyneen tarinalangan. Samat judanssit sopivat kyllä lähtökohtaisesti lyhyemmän aikajänteen seikkailuihinkin, mutta tällä kertaa spotti suunnataan kuitenkin siihen miten näitä voi käyttää pitkien aikalinjojen seikkailukimaroitten luomiseen pelinjohtajana.
Oli sitten kyse omista tai muitten luomista satunnaiskohtaamisista tai peräti satunnaiskohtaamistaulukoista tai -generaattoreista, satunnaiskohtaamisia kannattaa hyödyntää seikkailujen ja kampanjoitten luomisissa. Käytti niitä kohtaamisia sitten ennakkoon päätettyinä tärekinä tapahtumina tai kirjaimellisesti sattumanvaraisina kohtauksina. Noita taulukoita ja luomisohjelmia muuten löytyy ilmaisina, pay what You want -pohjaisina ja sharewarena internietsilästä pilvin pimein ja painotuotteinakin esim. vanhoista Maguksen numeroista. Ilmainen vinkki: DriveThruRpg!
Kuvilla kannattaa kuvailla kohtauksia
Kampanjamaailman maailman tapahtumien, kohtaamisten, henkilöitten, eläinten, kasvien ja maailman kuvailemiseen kannattaa käyttää kuvia. Olivat kuvat sitten valokuvia, videoitten still-kuvia, piirrettyjä, ihte tai muitten tekemiä, niin niitä kannattaa kerätä ja kuvata talteen ja arkistoida vaikka fyysiseen ja tai virtuaaliseen kansioon. Varsinkin, jos sanallinen asioitten ilmaisu on hankalaa, kuvat ovat suorastaan välttämättömyyksiä, ja niillä tekee nopeasti ja helposti tunnelmaa pelipöytään, vaikka olisikin ilmaisurikkaalla sanavarastolla siunattu sanaseppä.
Kuvista voi saada tarinoitten luojana myös itselleen inspiraatiota seikkailujen juonenkäänteisiin, ei-pelaajahahmoihin ja vaikkapa tapahtumapaikkoihin. Usein milloin minkäkin öhkömönkiäisen luonti lähtee käyntiin sen kuvallisesta luonnostelusta. Perässä seuraavat kuvailevat sanat ja käyttäytymisen ideointi ja sen talteen kirjoittaminen.
Patsaat, miniatyyrit, figuurit ja sen semmoiset
Jokainen peliporukka yhdessä päättää omalla kohdallaan käyttääkö pelipöydässä figuureja matkaamiskohtauksissa marssijärjestyksen mallintamiseen, pakokohtauksissa tai kamppailuissa tilanteen nopeuttamiseksi ja visuaalisen hahmottamisen helpottamiseksi. Mutta käytti figuureja pelipöydässä em. seikkojen vuoksi tai ei, niistä voi saada paljon irti pelinjohtajana erinäisiä eliöitä maailmaan luodessa tai pähkäillessä että minkälaisen jättiläisetanan laittaisinkaan asustelemaan mystisen sumun vuorelle. Ja jos sankarit sitten kohtaavat jättieettanan, säästyy kuvailemisessa aikaa huomattavasti ja tunnelmakin välittyy nopeasti, kun pelinjohtaja lätkäisee pelaajien eteen millainen olento siellä vuorilla sumun takana heitä kuikuileekaan.
Joillekin kirjoitusprosessissa on myös olennaista, että on jotain mitä voi konkreettisesti koskettaa, tunnustella ja vaikka stressipallona puristella, ja monet modernit pehmeät miniatyyrit soveltuvat siihen hyvin. Ja olen ihan itte luonnostellut kronikan tapahtumapaikkana olleen mantereen faunaa ja flooraa kaivelemalla laatikoistani ja pussukoistani erinäisiä miniatyyrejä. Kun voi ihan konkreettisesti vaikka asettaa nukkeja pitkin mantereen karttaa, homma pysyy etenkin pähkäilyvaiheessa minulla ainakin hanskassa ihan eri tavalla ja tasolla kuin jos hoitaisin saman homman vaikkapa sutimalla ranskalaisilla viivoilla ruutupaperille.
Karttoja, onhan noita
Ei ole mitään syytä karttaa (käyttämästä) karttaa, kun sellaisia on inter nietsin ja seikkailukirjojen sivut pullollaan. On hyvä olla karttaa seuduista mitä on syytä karttaa ja niistä paikoista mistä etsitään vaikkapa kadonnutta aarretta tai vaikka mielisairaalan suljetulta karannutta henkilöä. Kartat ovat helppoja visuaalisia välineitä millä voi kartoittaa maailmaa ja sen ihmeitä niin itselleen kuin muille. Oli kyse sitten seikkailusarjan tai roolipeliseikkailujen muodostamasta saagasta, kartta puhuu varmasti enemmän kuin miljoona biljoona sanaa. Eipä olisi Keski-Maakaan yhtä kiehtova ilman Tolkienin piirtämiä karttoja, jotka kertovat tarinaa ja asettavat raameja tapahtumille hyvinkin tehokkaasti.
Kartoille (tai ainakin niitten kopioille ja lyijykynäjäljennöksille) on helppo luonnostella eri seikkailulinjojen fyysisiä linjoja ja sitä kautta pelaajahahmojen liikkeitä pelimaailmassa. Pelaajienkin on helpompi käsitellä maailmaa ja erilaisia liikkumisvaihtoehtoja, kun heillä on käytössä olennaisista paikoista edes summittaisia karttoja. Ja samalla tapaa kuin kuvat kertovat paljon maailmasta ja sen tunnelmasta, kartat konkreettisesti näyttävät ja ohjaavat maailmassa kulkemisessa. On hyvä myös muistaa, että pelinjohtajan käyttää käyttää eri karttoja kuin mitä pelaajat käyttävät, sillä tarpeetkin eroavat suuresti toisistaan. Ja ei niitten karttojen tarvitse olla nättejä tai tarkkoja. Eikä niitten tarvitse aina pitää kutiaankaan. Kuten eivät todellisuudessakaan. Maailma muuttuu ja kartturitkin ovat errehtyväisiä. Väärää tietoa sisältävät ja puutteelliset kartat ovat harvoin käytettynä parhaimmillaan tehokas ja helposti toteutettavissa oleva draamanluontikeino.
Muaailma on pullollaan pelisuunnittelijoitten ja harrastajien tekemiä, ilmaiseksi jakamia ja myymiä vailmisseikkailuita (tai seikkailumoduleja, kuten D&D -pelaajat ainakin niitä sanovat), joista usein on hyötyä kampanjan suurempia linjoja ja pienempiä seikkailuja kootessa tai luodessa. Hyödynsi modulin sisältöä suurin piirtein sillään tai otti siitä yksittäisiä kohtauksia, hahmoja tai hirmiöitä, helpottuu pelinjohtajan työtaakka huomattavasti, kun hän hyödyntää myös muitten kuin ittensä pähkäilemää materiaaleja.
Kun kerran materiaalia on runsaudenpulaksi asti, ei pyörää kannata yrittää keksiä uudelleen. Hyvin ne valmiit tsyykkelitkin rullaa. Tuunaa sitten vaan omiin tarpeisiin oman tyylinsä ja linjansa mukaisesti. Tämä koskee niin pyöriä kuin seikkailumoduuleja. Ja sitä paitti, valmismateriaalin tuunaaminen omanlaisekseen on useimmiten hauskaa ja lupsakkaa puuhaa. Ja sellaista roolipelaamisen olisi hyvä olla muutenkin.
Ja jos jokin materiaali ei vain istu omaan pirtaan, niin älä käytä sitä. Käytä sitten jotain muuta. Kampanjaan kyllä mahtuu monenlaista juonta ja tapahtumaa. Rohkeasti vaan sekaan kaikenlaista. Omaa, muitten ja muokattua. Muista tässäkin, ei sen tartte olla hienoa. Kunhan on jotain lähtökohtia, niin seikkailijat kyllä yleensä kutovat aika surkeistakin langoista hienoja juttuja.
Valmista pelimaailman virallista kampanjamateriaaliakin saa käyttää
Kaikkea ei ihan oikeasti ole pakko tehdä itse. Ja onhan sekin tekemistä, että päättää vaikka valmismateriaaleista, että mitkä lähtökohdat ovat omassa pelipöydässä niitä mistä ponkaistaan maailmalle ihmettelemään ja miettimään mitä täällä oikein pitäisi tehdä ja menisikö tuonne vai tänne. Pääasia on, että sinulla pelinjohtajana on tarjota materiaalia missä voi seikkailla.
Tässäkin asiassa kannattaa mennä intuitiolla ja hyvällä hengellä. Se materiaali mikä miellyttää omaa silmää ja tuntuu pelipöytään tuotuna luontevalta, on se mitä kannattaa käyttää. Se mikä tökkii jo paperilla, todennäköisesti tökkii pelipöydässäkin. Sinä tunnet pelinjohtajana peliporukkasi, joten toimi sen mukaan. Ja mikään pelimateriaali ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi jättää käyttämättä tai muokata uusiksi. Fiiliksellä beibeeeh, trust your instincts!
Johan tuossa tulikin monenlaista neuvoa ja kokemusta ja pohdintaa. Aika pintaraapaisuahan tämä vielä on, mutta kirjoitan kaiken aikaa lukijoilleni lisää materiaalia, joten paljon syvemmällekin pelinjohtajuushommeleihin vielä sukelletaan. Sukeltelemisiin! T. Krisse Tuominen.
Tällä kertaa keskiössä on erinäiset asiat, materiaalit ja apuvälineet, joita voi hyödyntää saagan/kronikan/kampanjan/pitkän toisiinsa liittyneen tarinalangan. Samat judanssit sopivat kyllä lähtökohtaisesti lyhyemmän aikajänteen seikkailuihinkin, mutta tällä kertaa spotti suunnataan kuitenkin siihen miten näitä voi käyttää pitkien aikalinjojen seikkailukimaroitten luomiseen pelinjohtajana.
Satunnaisia ja vähemmän satunnaisia kohtaamisia on hyvä hyödyntää
Onhan se hienoa, että seikkailijoilla on miljuuna galaksia seikkailtavana ja maisemat päätä huimaavat, mutta kyllä se pitkästyttämmään alakaa, jos ee oo kettään muita nähtävänä, kohdattavana ja juteltavana. Lyhyemmillä ja pitemmillä, merkityksellisillä ja merkityksettömillä kohtaamisilla, pelimoderaattori tarinankertoja luo helposti pelaajille maailmaan syvyyttä. Kun samoja tyyppejä tulee kaapunnilla ja kestikievareissa vastaan, maailmassa on pysyvyyttä ja se tuntuu todelliselta. Tarvitaan lisäksi myös uusia naamoja, sellaisiakin joita kohtaa vain lyhyesti ohimennen. Hekin luovat tunnelmaa, väriä ja sävyjä maailmaan ja tarinoihin. Ja satunnaisilla tuttavuuksilla voi kätevästi kuljettaa tarinaa eteenpäin. Saattaa uusia ja vanhoja huhuja ja paikkansa pitäviä uutisia pelaajahahmon kuuleviin korviin. |
| Vatikaanin digitaalisissa materiaaleissa on kyllä visuaalisesti rikasta materiaalia |
Oli sitten kyse omista tai muitten luomista satunnaiskohtaamisista tai peräti satunnaiskohtaamistaulukoista tai -generaattoreista, satunnaiskohtaamisia kannattaa hyödyntää seikkailujen ja kampanjoitten luomisissa. Käytti niitä kohtaamisia sitten ennakkoon päätettyinä tärekinä tapahtumina tai kirjaimellisesti sattumanvaraisina kohtauksina. Noita taulukoita ja luomisohjelmia muuten löytyy ilmaisina, pay what You want -pohjaisina ja sharewarena internietsilästä pilvin pimein ja painotuotteinakin esim. vanhoista Maguksen numeroista. Ilmainen vinkki: DriveThruRpg!
 |
| JeStockArt luo jatkuvasti ilmaisia ja halpoja visuaalisesti näyttäviä materiaaleja peli- ja ei-kaupalliseen käyttöön |
Kuvilla kannattaa kuvailla kohtauksia
Kampanjamaailman maailman tapahtumien, kohtaamisten, henkilöitten, eläinten, kasvien ja maailman kuvailemiseen kannattaa käyttää kuvia. Olivat kuvat sitten valokuvia, videoitten still-kuvia, piirrettyjä, ihte tai muitten tekemiä, niin niitä kannattaa kerätä ja kuvata talteen ja arkistoida vaikka fyysiseen ja tai virtuaaliseen kansioon. Varsinkin, jos sanallinen asioitten ilmaisu on hankalaa, kuvat ovat suorastaan välttämättömyyksiä, ja niillä tekee nopeasti ja helposti tunnelmaa pelipöytään, vaikka olisikin ilmaisurikkaalla sanavarastolla siunattu sanaseppä.
 |
| Myös itse muokatuilla ja maalatuilla miniatyyreillä luo tunnelmaa kummasti. Kuva se 3-D-kuvakin on ☝ |
Kuvista voi saada tarinoitten luojana myös itselleen inspiraatiota seikkailujen juonenkäänteisiin, ei-pelaajahahmoihin ja vaikkapa tapahtumapaikkoihin. Usein milloin minkäkin öhkömönkiäisen luonti lähtee käyntiin sen kuvallisesta luonnostelusta. Perässä seuraavat kuvailevat sanat ja käyttäytymisen ideointi ja sen talteen kirjoittaminen.
 |
| Ilman muuta mie figuureja käytän, hih! |
Patsaat, miniatyyrit, figuurit ja sen semmoiset
Jokainen peliporukka yhdessä päättää omalla kohdallaan käyttääkö pelipöydässä figuureja matkaamiskohtauksissa marssijärjestyksen mallintamiseen, pakokohtauksissa tai kamppailuissa tilanteen nopeuttamiseksi ja visuaalisen hahmottamisen helpottamiseksi. Mutta käytti figuureja pelipöydässä em. seikkojen vuoksi tai ei, niistä voi saada paljon irti pelinjohtajana erinäisiä eliöitä maailmaan luodessa tai pähkäillessä että minkälaisen jättiläisetanan laittaisinkaan asustelemaan mystisen sumun vuorelle. Ja jos sankarit sitten kohtaavat jättieettanan, säästyy kuvailemisessa aikaa huomattavasti ja tunnelmakin välittyy nopeasti, kun pelinjohtaja lätkäisee pelaajien eteen millainen olento siellä vuorilla sumun takana heitä kuikuileekaan.
Joillekin kirjoitusprosessissa on myös olennaista, että on jotain mitä voi konkreettisesti koskettaa, tunnustella ja vaikka stressipallona puristella, ja monet modernit pehmeät miniatyyrit soveltuvat siihen hyvin. Ja olen ihan itte luonnostellut kronikan tapahtumapaikkana olleen mantereen faunaa ja flooraa kaivelemalla laatikoistani ja pussukoistani erinäisiä miniatyyrejä. Kun voi ihan konkreettisesti vaikka asettaa nukkeja pitkin mantereen karttaa, homma pysyy etenkin pähkäilyvaiheessa minulla ainakin hanskassa ihan eri tavalla ja tasolla kuin jos hoitaisin saman homman vaikkapa sutimalla ranskalaisilla viivoilla ruutupaperille.
 |
| Tämänkin kartan tein ihan itse |
Karttoja, onhan noita
Ei ole mitään syytä karttaa (käyttämästä) karttaa, kun sellaisia on inter nietsin ja seikkailukirjojen sivut pullollaan. On hyvä olla karttaa seuduista mitä on syytä karttaa ja niistä paikoista mistä etsitään vaikkapa kadonnutta aarretta tai vaikka mielisairaalan suljetulta karannutta henkilöä. Kartat ovat helppoja visuaalisia välineitä millä voi kartoittaa maailmaa ja sen ihmeitä niin itselleen kuin muille. Oli kyse sitten seikkailusarjan tai roolipeliseikkailujen muodostamasta saagasta, kartta puhuu varmasti enemmän kuin miljoona biljoona sanaa. Eipä olisi Keski-Maakaan yhtä kiehtova ilman Tolkienin piirtämiä karttoja, jotka kertovat tarinaa ja asettavat raameja tapahtumille hyvinkin tehokkaasti.
 |
| Ihan itte tein kartan ja sen väritin |
Kartoille (tai ainakin niitten kopioille ja lyijykynäjäljennöksille) on helppo luonnostella eri seikkailulinjojen fyysisiä linjoja ja sitä kautta pelaajahahmojen liikkeitä pelimaailmassa. Pelaajienkin on helpompi käsitellä maailmaa ja erilaisia liikkumisvaihtoehtoja, kun heillä on käytössä olennaisista paikoista edes summittaisia karttoja. Ja samalla tapaa kuin kuvat kertovat paljon maailmasta ja sen tunnelmasta, kartat konkreettisesti näyttävät ja ohjaavat maailmassa kulkemisessa. On hyvä myös muistaa, että pelinjohtajan käyttää käyttää eri karttoja kuin mitä pelaajat käyttävät, sillä tarpeetkin eroavat suuresti toisistaan. Ja ei niitten karttojen tarvitse olla nättejä tai tarkkoja. Eikä niitten tarvitse aina pitää kutiaankaan. Kuten eivät todellisuudessakaan. Maailma muuttuu ja kartturitkin ovat errehtyväisiä. Väärää tietoa sisältävät ja puutteelliset kartat ovat harvoin käytettynä parhaimmillaan tehokas ja helposti toteutettavissa oleva draamanluontikeino.
 |
| Tätä karttaa (vaiko kartturia?) en purematta niele |
Seikkailumoduuleja on lupa käyttää kampanjaa luodessa
Muaailma on pullollaan pelisuunnittelijoitten ja harrastajien tekemiä, ilmaiseksi jakamia ja myymiä vailmisseikkailuita (tai seikkailumoduleja, kuten D&D -pelaajat ainakin niitä sanovat), joista usein on hyötyä kampanjan suurempia linjoja ja pienempiä seikkailuja kootessa tai luodessa. Hyödynsi modulin sisältöä suurin piirtein sillään tai otti siitä yksittäisiä kohtauksia, hahmoja tai hirmiöitä, helpottuu pelinjohtajan työtaakka huomattavasti, kun hän hyödyntää myös muitten kuin ittensä pähkäilemää materiaaleja.
Kun kerran materiaalia on runsaudenpulaksi asti, ei pyörää kannata yrittää keksiä uudelleen. Hyvin ne valmiit tsyykkelitkin rullaa. Tuunaa sitten vaan omiin tarpeisiin oman tyylinsä ja linjansa mukaisesti. Tämä koskee niin pyöriä kuin seikkailumoduuleja. Ja sitä paitti, valmismateriaalin tuunaaminen omanlaisekseen on useimmiten hauskaa ja lupsakkaa puuhaa. Ja sellaista roolipelaamisen olisi hyvä olla muutenkin.
Ja jos jokin materiaali ei vain istu omaan pirtaan, niin älä käytä sitä. Käytä sitten jotain muuta. Kampanjaan kyllä mahtuu monenlaista juonta ja tapahtumaa. Rohkeasti vaan sekaan kaikenlaista. Omaa, muitten ja muokattua. Muista tässäkin, ei sen tartte olla hienoa. Kunhan on jotain lähtökohtia, niin seikkailijat kyllä yleensä kutovat aika surkeistakin langoista hienoja juttuja.
Valmista pelimaailman virallista kampanjamateriaaliakin saa käyttää
Kaikkea ei ihan oikeasti ole pakko tehdä itse. Ja onhan sekin tekemistä, että päättää vaikka valmismateriaaleista, että mitkä lähtökohdat ovat omassa pelipöydässä niitä mistä ponkaistaan maailmalle ihmettelemään ja miettimään mitä täällä oikein pitäisi tehdä ja menisikö tuonne vai tänne. Pääasia on, että sinulla pelinjohtajana on tarjota materiaalia missä voi seikkailla.
Tässäkin asiassa kannattaa mennä intuitiolla ja hyvällä hengellä. Se materiaali mikä miellyttää omaa silmää ja tuntuu pelipöytään tuotuna luontevalta, on se mitä kannattaa käyttää. Se mikä tökkii jo paperilla, todennäköisesti tökkii pelipöydässäkin. Sinä tunnet pelinjohtajana peliporukkasi, joten toimi sen mukaan. Ja mikään pelimateriaali ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi jättää käyttämättä tai muokata uusiksi. Fiiliksellä beibeeeh, trust your instincts!
Johan tuossa tulikin monenlaista neuvoa ja kokemusta ja pohdintaa. Aika pintaraapaisuahan tämä vielä on, mutta kirjoitan kaiken aikaa lukijoilleni lisää materiaalia, joten paljon syvemmällekin pelinjohtajuushommeleihin vielä sukelletaan. Sukeltelemisiin! T. Krisse Tuominen.
Kommentit
Lähetä kommentti