Kävijälaskuri

tiistai 26. tammikuuta 2016

Onni on hyvä treenikaveri ja kutkutus päästä kisaamaan

Tuaas se apina positiivistelloo! ;-)

 

Eilisessä blögäytyksessäni kertoilin eilisen ja tulevien päivien ja viikkojen suunnitelmia. Tässä blogautuksessa ajattelin fiilistellä niitä näitä, mitä nyt mieleen sattuu tulemaankaan. Vapaalla kädellä tajunnanvirtaa, jos niikseen tulee.


Eilen olin salilla erittäin hyväksi salikaverikseni muodostuneen Jarun kanssa. Ja taas kerran WFC -keskustassa. Koska nyt on kisaviikko, niin en tavalliseen tapaan rehkinyt elämänkiimaisen orangin tyyliin, vaan otin rennommin ja tein reilusti vähemmän kuin yleensä. Yllätin Jarun positiivisesti, hänelle väsäilemälläni treeniviholla, jonka saamisesta kovasti yllättyi ja ilahtui.

Tehtiin Jarun kanssa kaikessa rauhassa alkulämmittelyinä lankkupitoa, etureisivenytystä, kiinakyykkyjä, rauhallista kävelyä juoksumatolla ja rauhallista pyöräilyä kuntopyörässä, rumblerollausta, punnerruksia ja sitten lämmittelemään tangolla. Tein täksi kerraksi Jarulle ihan omaa ohjelmaa jota teki, ja tein simultaanisti omaa treeniä pysyen omassa ohjelmassa, jossa en näin kisaviikolla mennyt kovinkaan korkealle painoissa. Kapeaa penkkausta päälle ja loppusaliajan lähinnä keskityin Jarun ohjaamiseen, veden juomiseen, hikoiluun ja ajoittaiseen maltilliseen tekemiseen. Treenin loppupuolta tehtiin taas yhdessä, ojentajia maltillisella painolla, alataljasoutua, ylätaljaa, apinaroikkuja, vatsarutistuksia roikkuen. Sitten syömään välipalaa ja nauttimaan vitamiinitankkausta.

Käytiin Jarun kanssa yhdessä kaupungilla asioimassa ja ystäviä moikkaamassa. Ruuoanhankkimisen jälkeen, ampaisin TKL:n paikallisbusseja hyödyntäen muihin puuhiin kotio. Ilta meni muunmuassa ruokaa tehden, siivoten, järjestellen, kirjoittaen ja kaikenlaista tehden ja puuhaillen.

Mie ja salitoverini Jaru
Tänään tullut tehtyä kaikenlaista, lepäiltyä, tehtyä ruokaa, kirjoitettua, tullut vitamiinitankkailtua ja aikaa mennyt myös tarkentaessa kisavalmistautumisia sekä itsenäisesti että kisareissuun kanssani yhden hengen huoltojoukoksi tulevan henkilön kanssa.

Tänään tuli myös avustettua erästä ihmistä voimanostokisoistakin tutun kyykkäämisen saloihin. Ylipäätään olen kasvavassa määrin alkanut käydä eri ihmisten kanssa eri saleilla tekemässä eri treenejä, samalla heitä jeesien, ja välillä ihan erikseenkin lähden jonkun kanssa salille näyttämään vaikka penkkipunnerruksen tai kyykkäämisen, tai yleisesti kuntosaleilun perusteita. Jotain erikoistekniikoita- ja -harjoitteita on tullut myös näytettyä, etenkin jos niitten avuilla jotain ongelmakohtaa on voitu hioa paremmaksi. Ja ennen kuin joku ehtii hihkaista, että pt-hommista pitää maksaa verot, niin sanon että olen kyllä jeesinyt, auttanut ja opastanut ihan vain silkkaa avuliaisuuttani ja rakkaudesta suuresti rakastamaani lajia kohtaan.

Happy hour is when the bar is loaded ;-)
Mulle on tärkeitä ne muistot, joissa jotkut kokeneemmat, virheensä jo tehneet tai esim. jo kilpailemaan rohkaistuneet ihmiset ovat pyyteettömästi jeesineet mua. Kuunnelleet, katsoneet, opastaneet ja neuvoneet. Ja tehneet sen vain sen takia, että kaikilla olisi salilla parempi mieli ja ettei kenenkään kiinnostus raudanrenkomiseen tyssäisi tekniseen osaamattomuuteen tai yleiseen arkuuteen. Nyt vastaavasti kun miulle on kertynyt tietoa varastoon, haluan jakaa omaa tietoani sitä tarvitseville. Ja onhan se samalla myös itellekin mukavaa ja elämään väriä ja vaihtelua tuovaa sen sijaan, että sahaisin samalta pohjalta yksin harmaita rutiineja.

Ja aidosti sen jälkeen, kun loppuvuodesta alkaen olen alkanut käymään eri saleilla eri ihmisten kanssa, on omakin treenaaminen muuttunut. Nyt sitä mielellään varioi treenejä treeniseurankin mukaan ja ottaa rennommin, ja kun ottaa rennommin, stressaa vähemmän ja tuntuu että kehitys on helpompaa pienemmällä vaivalla.

Erityisesti Jarun tultua kuvioihin salifrendikseni (tunsimme jo aiemmin, mutta emme vain käyneet yhdessä salilla) värikkäämmäksi, rennommaksi ja iloisemmaksi. Sitä jaksaa ihan erilailla viikosta toiseen käydä rehkimässä, kun on toveri, jonka kanssa nauru raikaa ja jonka kanssa voi myös yhtälailla puhua vakavammistakin asioista, muaallakin kuin salilla.

Olen myös huomannut hyväksi sen, että  miulla on elämässäni useita ihmisiä, joilla on ajankohtainen realistinen käsitys juuri sen hetkisistä voimatasoistani ja kunnostani. On jäänyt monet turhat itsensä mollaamiset ja murehtimiset väliin, kun voi aidosti pohtia muitten kanssa omaa sen hetkistä tasoa, etenkin jos on ollut vaikka flunssaa ja on kilpailu ihan nurkan takana. Sekin on ollut myös hyvä, että on voinut keskustella useitten ihmisten kanssa omasta kehosuhteesta ja pohtia omia liikkumisiaan, syömisiään, tekemisiään, kisaamisiaan, yms.

Tuntuu, että kaiken aikaa homma muuttuu aina vain selkeämpään suuntaan ja ympärille on hyvää vauhtia muodostumassa aidosti välittävä, aidosti tekemisistäni kiinnostunut ja aidosti tukeva poppoo ja tukiverkosto, jonka varassa voin aina vain enemmän keskittyä treenaamaan ja kisaamaan, ja aina vain vähemmän stressaamaan muista asioista.

Oikeastaan juuri nyt on aika tavattoman hyvä olo.


Hyviä treenejä toivottaen,

Krisse Tuominen tai ihan tälleen tuttavien kesken leikkisästi Läski Urpo Apina 8-) :-9